Naistenkielinen tiedote
Keittiöremonteista ja kalusteiden hankinnasta päättää käsittääkseni aina nainen. Lasten ja omat kännykät ostaa nainen. Siispä jos minä myisin kyseisiä tuotteita, yrittäisin saada nimenomaan naisia kiinnittämään positiivista huomiota juuri minun tuotteeseeni. Vaan mitä tekevät kapulakauppias ja keittiökalusteiden kauppias radiomainoksissaan: pilkkaavat ja ivaavat naista, naureskelevat oikein miesten olan takaa alentuvasti henkseleitään paukutellen. Näiden myyjien ja mainostajien mielestä nainen ei nimittäin osaa käyttäytyä. Esimerkiksi kirkossa nainen vastaa kesken vihkimisen puhelimeen. Miesten mielestä (naisen en usko alentuneen moiseen mauttomuuteen) menee naimisiin useita kertoja elämässään ihan vain hetken mielijohteesta ja samasta syystä myös eroaa. Siis koska on nainen ja sen mieli ailahtelee. Ja nainenhan ei erota tärkeitä asioita epätärkeistä. Tätä irvaillaan mainoksessa, jossa vihkialttarilla pappi kysyy, että tahdotko sinä Selma Sutinen, entinen Tahvanainen, entinen Aho-Mansikka, entinen Aho, ottaa tällä kertaa tämän Lehtosen. Huoh. Ei liene sattumaa sekään, että molemmat mainokset tapahtuvat kirkossa. Naisethan kaikki haluavat kirkkonaimisiin. Hohhoijaa.
On se niin tyhmä, se nainen, ajattelevat mainostajat ja mainosten ostajat. Mutta ei hei tarpeeksi tyhmä kompastuakseen teidän ala-arvoisiin äijäsukkeluuksiinne. Kerronpa teille tehtailijat ja mainostajat: ei naurata. Sitä paitsi luulin, että tällaiset miestenkieliset urbaanilegendat korahtelisivat enää vain kehnoissa vitseissä ja miesten känniääliöpuheissa laitakaupungin keskikaljakuppiloiden pyöreiden takapöytien ääressä notkuvien roikkuhousuisten punaniskojen uhopuheissa. Kiitos vaan, enpä osta tuotteitanne.
Minttu Hapuli käsittelee myös näitä miestenkielisiä tiedotteita sekä päiväkirjassaan että sen pohjalta syntyneessä Selibaattipäiväkirjassa. Kirja on itsenäinen kirjamainen kokonaisuus, hienosti ja harkitun huolella koottu viisaskatseinen, tasapainoinen ja nautittavan hyväkielinen opas naisille miehistä, miehille naisista, naisille naisista ja miehille miehistä. Vahinko, että kirjan nimi luultavasti karkottaa osan potentiaaleista lukijoista. Juuri sen osan, joka ehdottomasti saisi lohtua ankeissa parisuhteissaan huomaamalla, etteivät ole suinkaan yksin ongelmiensa kanssa. Naiset vaikenevat eräistä asioista, itkevät suihkuseinän kylmää kaakelia vasten ahdistustaan, luulevat olevansa maailman ainoita alistettuja, halveksittuja, mustasukkaisten keskenkasvuisten miehien vahdittuja piikoja mutta Selibaattipäiväkirjan luettuaan heidän solmunsa saattaisivat aueta. Monelle miehelle kirjasta voisi ehkä löytyä oivalluksen siemen, miksi nainen käyttäytyy kuin käyttäytyy. Ei siksi, että nainen on nalkuttava, epäjohdonmukainen, tottelematon ja ruma akka, vaan siksi, että mies on ottanut itselleen urbaanilegendojen mukaisen kotityöntekijän nyrkin ja hellan väliin ja saanutkin ihan oikean naisen, joka elää ja hengittää.
Ja yllätys yllätys: nainen myös ajattelee.
Jälkipuheet
Viimeisessä kommentissasi osuit asian ytimeen. Nainen osaa ajatella ja ajattelee. Ja tajuaa asioita. Kaikki naiset eivät vaan kailoita sitä maailmalle, hiljaisia ajatuksen jättiläisiä on lähipiirissänikin.
On valitettavasti myös näitä, jotka eivät ajattele, kyselevät tosi typeriä ja höläyttelevät sammakoita. Happi meinaa joskus loppua, kun näiden henkisten blondien kanssa jumppaa. Joudun yhden tällaisen kanssa tekemisiin päivittäin, ei aina jaksa ratkoa sanomisiaan pikkupaloihin, että menee perille.
Monelle miehelle ajatteleva nainen taitaa edelleen olla kammotuksen paikka. Mutta nää miehet taitaakin olla niitä, jotka rustaa noita mainoksia....
Se kirja on loistava, ja helpotti ainakin tämän lukijan oloa. Kirjan nimen tiedän tosin karkoittaneen jo ainakin yhden lukijan tuttavapiirissä, mikä on sääli.
Työyhteisössä olen törmännyt täydellisen ajattelemattomiin miehiin sekä naisiin. Näissä on vaan usein se ero, että kun näille osoittaa lukutikulla, taivuttaa rautalangasta ja selittää kärsivällisesti, niin molemmat lopulta tajuavat ajattelemattomuutensa mutta vain nainen myöntää ja taipuu. Mies pitää useimmiten päänsä.
Ymmärrän toki, että kirjan nimi on sama kuin kuuluisan päiväkirjan nimi mutta juju ei välttämättä aukene uudelle lukijakunnalla. Tiedän nimen karkottaneen joitain lukijoita, ja tiedän, että juuri he olisivat nauttineet siitä. Saaneet jopa helpotusta. Kirjan ydinasiaksi on lisäksi mielestäni virheellisesti joissain keskusteluissa nostettu lapsettomuuden valinta, vaikka se on vain pieni osa koko parisuhteellisuusoppimäärää.
Eihän se ole mikään uutinen, että urpoja löytyy niin naisista kuin miehistäkin.
Kertokaa nyt hyvät naiset, että miksi, jos naisia niin ahdistaa ja alistetaan, te edelleen hakeudutte miesten kylkiin? Tätä en ymmärrä, ja varsinkin tämän valitusvirren jälkeen. Elämme maassa, jossa naiset voivat elättää itsensä ilman miestä ja elämme maassa, jossa naiset ovat paremmin koulutettuja kuin miehet. Naiset ovat riippumattomampia kuin koskaan miehestä. Käsittääkseni pakkoavioliitot kuuluvat menneeseen aikaan.
Se yhdessäolohan sitä ahdistusta tuottaa. Miksi hakeutua perhehelvettiin? Mikä sinne ajaa? Varmasti naista syrjitään työelämässä, esim. pienemmillä palkoilla, mutta se on eri asia, se ei liity tähän.
Mainosalalla työskentelevät ovat suurimmaksi osaksi nuoria tai nuorehkoja ihmisiä.
On vaikea kuvitella, että nuoret naiset tekisivät tuollaisia mainoksia, joten niiden on oltava nuorten miesten tekemiä.
Onko meille kasvamassa uusi sukupolvi typeriä äijiä? Minkä virheen me äidit teimme kasvatuksessamme?
Siksi, toveri sympaattinen, kun hyvä kaveri on mahtavan kiva vierellä. Siksi, että miehissä löytyy yllättäen myös älyttömän hyviä tyyppejä ja kavereita, ja niitähän me haemme. Mutta koska aika moni roskaläjä osaa hemmetin hyvin naamioitua, esittää hyvää kaveria, puhua kauniita ja käyttäytyä fiksusti, saa se koukkaistua meidät pauloihinsa. Uskomme, mitä meille sanotaan, koska olemme hyväuskoisia. Heittäydymme hyvän kaverisuhteen harhaan. Vaan eipä aikaakaan, kun useasta fiksusta kaverista sukeutuukin yllättäen ääliö, joka ei viitsi enää vaivautua esittämään fiksumpaa, kun kerran jo sen naisen sai. Siksi, toveri sympaattinen, nainen alistuu ja ahdistuu, kun sitä on harhautettu. Noh, harhautuksen huomattuaan naisparka uskoo sitten voivansa pärjätä ääliönsä kanssa, kun nainen uskoo, että rakkaus tuottaa rakkautta ja ehkä se siitä taas ja ehkä se rauhoittuu. Mutta eihän se.
Ja siksi, toveri hyvä, että nainen ajattelee. Siksi se ahdistuu. Jos se ei mitään ajattelisi, niin se mennä porskisi kuin mies.
Nainen ei hakeudu perhehelvettiin. Se joutuu sinne hyväuskoisuuttaan eikä osaa lähteä aina heti pois, koska se pelkää.
Miksi, toveri sympaattinen, mies tekee näin naiselle? Kerropa se.
Terävä huomio Obeesia. Ja sekin, että ensimmäisenä tulee meille aina mieleen syyttää asioista itseämme. Olihan sillä isälläkin kai jotain osuutta kasvatusprosessissa. Tai olisi pitänyt olla mutta ehkä se isä toimikin vain esimerkkinä.
Huolestuttavaa. Kaikki.
toveri mea,
mies tekee sen naiselle, koska se on kusipää ja koska se tarvitsee naista, kun se ei osaa olla yksin. Kun motiivit ovat tätä luokkaa, seuraukset voidaan jo arvata. Siis mies heikkouttaan haluaa naisen vierelleen, jota se sitten alkaa kiusaamaan.
Mutta ehkä en ymmärrä naisen altruismin määrä ja syytä. Miksi se sietää sitä kusipäätä, jolla ei ole mitään arvoa, onko sillä edes ihmisarvoa, voidaan kysyä.
Ehkä miehet onnistuvat ovelasti verkostoitumisessaan, että naisella ei ole kykyä eikä voimia päästä sieltä pois. Sosiaalinen verkko on verkoista tuhoisin, tehokkain ja tappavin.
Syitä, miksi nainen sietää kusipäitä, on varmaan yhtä monta kuin on kusipäitä, jotka on saaneet naisen. Osa on heittäytynyt äitiyttään hoivaamaan myös miestä, siinähän se menee samalla. Osa pelkää, mitä mies tekee, jos sen jättää eikä useinkaan ihan suotta. Osa pelkää yksinoloa ja benyttää lähtöä liian kauan. Osa uskoo voivansa muuttaa miehen. Osa haluaa olla niskan päällä, tuntea ylivaltaa reppanaääliötä kohtaa (sic!). Osa uskoo, että kaikki miehet ovat samanlaisia ja ei se vaihtamalla parane ja ajattelee, että on se kurjakin elämä yksinoloa parempaa.
Onhan näitä, tarinoita. Onneksi tuntuu, että vähenemään päin ovat sinisilmäiset naiset. Yksineläminen yleistyy vaikka biologiset kellot kumahtelisivatkin. Sehän se yksi syy on. Kun neisia syyllistettän, että kyllä lapsella täytyy isä olla.
Onneksi on olemassa myös hyviä miehiä ja tovereita. Muutenhan tässä vallan vaipuisi synkkyyteen.
Sitä mitä en vain tajua sen enempää selibaattipäiväkirjassa kuin tässä muussakaan keskustelussa on:
Miksi minun pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä että on olemassa paskoja yksilöitä joilla sattuu olemaan munat?
Koska minua - mies - te syyllistätte. Alkakaa nimittää niitä ilkiöitä jotka tahtovat pahaa toisille jollain muulla sanalla. Eivät ihmiset ole miehiä ja naisia, vaan vaikka Timoja ja Penttejä tai Tuulioita ja Katariinoja. Jos Timo on syntynyt kusta päässään, ei se tee Pentistä sen enempää syyllistä kuin vaikkapa Tuuliasta, tai sinusta ja minusta.
Ei, en väitä olevani synnitön ja ultimaalisen enkelimäisen hyvän airut, mutta omissakin epäkohdissani on ihan riittävästi kannettavaa ilman että tahtoisin vielä raahata jonkun John Smithin vaimonhakkauksen kollektiivista syyllisyyttä niskoillani. En ole tehnyt mitään, en edes tunne koko helvetin John Smithiä, ja vaikka tuomitsenkin väkivallan yleisellä tasolla, on yhteiskunnassa vallitsevan lain eikä suinkaan minun tehtäväni rangaista toisia ihmisiä.
Kollektiivinen syyllistäminen ei vain toimi. Jos sillä johonkin päädytään niin siihen että syyllistäjä ja syyllistyksen kohde jonain kauniina päivänä heräävät kumpikin tahoillaan huomaamaan, että heistä on tullut ihmisiä jotka eivät enää pohjimmiltaan haluakaan hyvää lähimmäisilleen, vaan jotain ihan muuta.
Vielä väkivallasta, sorrosta ja alisteisuudesta. Taistelkaa sitä vastaan, miehet ja naiset. Tietyt oikeudet kuuluvat tässä maassa kaikille, mutta niistä oikeuksistaan pitää osata pitää kiinni. Lait saattavat olla vääriä, mutta lakeja voidaan muuttaa. Huomenna terroristimyssy päässä eduskuntatalolle, päämäärinämme vapaus ja kaikkien tasa-arvo, kuka lähtee mukaan?
Comprende? :)
Minä en ainakaan koe mitään syyllisyyttä siitä, että minun sukupuoleni - mies - edustajat käyttäytyvät huonosti. Toivon vaan, että terve järki voittaisi molemmilla sukupuolilla ja että ne kykenisivät harmooniseen yhteistyöhön eikä toisen kiusaamiseen ja rankaisemiseen.
No mutta Terjo hyvä. Nythän sinä syyllistät minut ja kaikki naiset sanomalla, että te syyllistätte. En minä sen paremmin kuin kukaan muukaan tuntemani nainen syyllistä kaikkia miehiä siitä, että joukossa on mätiä omenia. Ei se ole hyvän omenan syy, jos on joutunut huonon omenan kanssa samaan koppaan. Sillä kollektiivinen syyllistäminen ei vaan toimi. Ai niin, sinähän sanoitkin sen jo ;)
En minäkään koe syyllisyyttä siitä, että on olemassa pettäviä ja toveriaan kunnioittamattomia naisia.
Miehet ja naiset ovat eräissä asioissa hyvinkin erilaisia ja siitä johtuu tiettyjä erilaisia toimintamalleja. Minä hyväksyn sen itselleni sekä kaikille muille. Minä vaan kerroin, että kirjasta olisi apua monelle. Se voisi auttaa ymmärtään puolin ja toisin, miksi asiat ovat niin kuin ovat.
Totta kyllä, syyllistin eräiden mainosten tekijät ja teettäjät aika kollektiivisesti. Minä nyt vaan en pidä siitä, että minua pidetään noin tyhmänä.
Sympaattinen on oikeassa: toistensa kiusaaminen ei vie asioita eteen päin.
Mea, kiitos kaikista niistä lukemattomista kirjoituksista, joita olen saanut blogistasi lukea. Tämä kirjoitus aiheutti minulle vain sen verran pahan olon, että lukeminen loppui tähän. Minttu Hapuli on kaikesta älykkyydestään huolimatta miesvihainen saapas, jonka tekstit yhdistän monella tapaa Panun vaahtoamiseen. Surullista, että sinäkin kapsahdit tähän kuoppaan.
Kaikkea hyvää sinulle.
Kiitos Janne, että olet nauttinut seurastani. Olisipa hauska tietää, mikä osa tästä aiheutti pahan olon. Sekö, jossa ihmettelin, miksi eräiden tuotteiden markkinoijat ja mainostajat alentuvat ala-arvoiseen naisostajan älyn vähättelyyn? Vai sekö, että olen pitänyt miehiä (oletin, anteeksi, että naiset eivät itse itseään aliarvioi) niin fiksuina, että tällaisilla urbaanilegendoilla vitsaileminen on jo jäänyt historiaan? Vai sekö, että mainitsin lukeneeni Mintun kirjan ja sanoin, että se on hyvin kirjoitettu (siinä ei ole ensimmäistäkään kirjoitusvirhettä) ja koottu kokonaisuus ja siinä käsitellään myös mm. tätä urbaanilegendaa? Vai sekö, että minusta kirja sisältää paljon sellaista, jonka lukeminen voisi auttaa erilaisissa ongelmasuhteissa eläviä ihmisiä ymmärtämään, mistä mikin johtuu?
Mihinkähän kuoppaan minä olen kapsahtanut?
"Rakastaminen on oman osuutensa hoitamista, joka päivä." Mikä osa tuossa ajatuksessa on vaahtoamista?
Luvusta "Mies on kaunis": "Rakastava mies on rakastettava olento: silloin miehessäon lojaaliutta, voimaa ja hurmaavaa intohimoa."
Eikö?
Pyydän anteeksi. Olin johtopäätöksissäni liian kärkäs.
Sovinnon kättä käteen :)
Pinta on pettävä,
tosi on syvyys,
turmaa tuova
kuin naisen hyvyys.
Eino Leino: Naisen hyvyys
Kattila pataa soimaa ja päinvastoin. Se, että nainen viimekädessä sen lopullisen valinnan tekee, keventää höyheneksi tämänkin sikamieheksi leimatun ja hartiolle vuodatetun muutaman tonnin painoisen häpeäkiven taakan.
Kuka on lopulta syypää perhehelvettiin? Ei ole sellaista tunteiden tuomaria, joka pystyy sanomaan missä kohdin meni vikaan. Tietääkö toinen edes valehtelevansa, jos se on hänen tapansa elää ja saada naisia?
http://vuodatus-static.web-effect.net/g/1777/162362.jpg
Perhehelvettiin tarvitaan aina kaksi. Kumpikaan ei ole välttämättä huonompi kuin toinen, on vain kaksi toisilleen väärää ihmistä. Jonkun muun kanssa ehkä sopivampia.
Rakkaus riittää. Mutta aina ei kokematon tunnista rakkautta vaan saattaa sekoittaa sen tunteeseen, joka on lähinnä halua tuntea rakkauden tunnetta tai halua tulla rakastetuksi. Kun on ne kaipuut.
Mutta heiii, iVE. Vieläkö Lissu keittää sulle puuroa?
Tuollaiset mainoksethan ovat pelkästään hyvä asia! Onneksi Suomessa mainostajat tajuavat sen verran tasa-arvon päälle, että joskus nainenkin voi olla mainoksessa hölmö. Amerikoissa homma on päässyt niin pahaksi, että naisnäyttelijät valittavat, että heille ei ole tarjolla lainkaan idiootin rooleja.
Kukaan normaalilla itsetunnolla varustettu nainen tuskin tosissaan ajattelee, että jokin yksittäinen mainoksessa esiintyvä roolihenkilö on naiseuden prototyyppi, jolla on kaikki naisten hyvät ja huonot puolet. Vai olivatko ne kymmenet Liikenneturvan mainoksessa päristelleet miehet juuri sellaisia koska he olivat miehiä? Senkin mainoksen tekijöiden on täytynyt olla naisia, miehethän eivät moiseen mauttomuuteen olisi alentuneet. Eikun...
Okei okei. Nyt kun olen onnistunut suututtamaan mieslukijani, niin lohduttaako teitä yhtään, jos kerron, että minun piti pitkään marketin parkkipaikalla katsoa kartasta, kumpaan suuntaan pihasta pitää lähteä. Oikein kääntelin karttaa, että sain sijoitettua kaupat oikeille puolille. Senkin jälkeen piti keskittyä, että kumpi on oikea ja kumpi vasen. Matkalla markettiin olin ajanut yhden liittymän ohi, eksynyt kolme kertaa ja ajanut sen tähden 15 kilometriä harhaan.
Ei se naisena olo ole helppoa. Sitä tulee niin allergiseksi kaikelle.
Anteeksi.
Lissu ei keitä puuroa, tai vaikka keittelee, niin jollekkin muulle tai ittellensä ( ei oo nöksön nuukaa ) opiskelijapoksissa jossain Nevon hevadan kuusessa. Jonnee junakin kulkee kerran kesässä. :/ Syyslomalla sitten voi olla mahkuja yhteiseen puuroaamupalaan. :)
Kaipuu korventaa kuin manalan tulet, mutta oon äijä enkä oo moksiskaan, en sano enkä näytä. Mitä ny tuskaan olvia kittaan (ei poikkea normaalista noin niinkus muutoinkaan).
No nymmää oon kauhian surullinen sun pualest. Jos sua yhtää lohduttaa, nim mää oon vähä niinku samas jamas. Ei se lohduta, kyä mää tiän.
Mää kuule tiän kans ton korvennuksen. Sullon vaan nii hyvä, kus sää voit äijänä olla moksiskaa mut mää ku oon tämmönen tunteellinen hopakko nim mää parun kum mullon ikävä.
Olviko auttas?
Olvi, sauna ja terva. Ainakin hetkeksi helpottaa. Tai nopsakka auto kera gps-paikantimen, jotta voi jarrutella ennen kottaraispönttöjä sekä vähän kohtuullisemmat aikataulut.
Hölmöähän se oli, kaikki oli tiedossa. Itku kohtuullisen lyhyestä ilosta. Tai juuri siksi, yks ja sama. Siis ei pitänyt venyä itkun puolelle...
Auton osuuden olen tunnistanut helpottajana. Ja kylläkyllä, tervaosasto helpottaa myös.
Niin, mitä sitä vanhana viisaana ja kokeneena sanoisi tuohon hölmöyteen. Parempi hetken hurma kuin ei hurmaa ollenkaan. Parempi kipu kuin ei tunnetta lainkaan vaikka sitä ei juuri silloin usko. Jos hurmaatumista ei harjoita, kyky kuolee käyttämättömänä pois.
Opiskelut ei kestää ikuisuuksia, kesä tulee ja juna kulkee. Elämä voittaa. Jos kesän tullen ei junaan enää tunne tarvetta, niin ainakin jäi hyvät muistot.
Ja onhan naapurin Tiina.
Herttinen, täällähän on vilkas keskustelu!:)
Olen miettinyt paljon sitä, miksi monet elävät ikävissä suhteissa - juurikin siksi, että naisilla on usein oma työ, palkka ja mahdollisuus itsenäiseen elämään. Syytän tästä parisuhdepakosta nimen omaan "parisuhdepropagandaa" jota meihin ajetaan jo pienestä pitäen. JOka ainoa Hollywood-tuotos sisältää pakkoromanssin, kaiken viihteen keskiössä on tuo kuvaus parisuhteen kaikenratkaisevuudesta. Hiio-hoi, ja sitten kun ollaan todellisessa elämässä, asiat ovatkin toisin...
Tuo Terjon reaktio on varsin tuttu: kun puhun monien miesten harjoittamasta toiminnasta, joku mies ahdistuu ja väittää minun syyllistävän tätä miesyksilöä tai sitten kaikkia miehiä. On outoa, ettei mitään asioita miehissä saisi tarkastella KOSKA joukossa on se YKSI joka ei ole puhutun asian kaltainen. Eikös siinä vaiheessa voisi tämä yksi todeta olevansa iloinen poikkeus? Kuvitteleeko tämä iloinen poikkeusyksilö, että kaikki muut miehet ovat yhtä poikkeuksellisia, jos kerran monia miehiä koskevaa asiaa ei saisi käsitellä? Liika yleistäminen on ikävää, mutta liika yksilöllistäminenkin tekee asiat vaikeaksi:)
Mea, älä pyytele anteeksi, jos et osaa peruuttaa tms. Tuntuu, että naiset pyytelevät anteeksi koko ajan, erityisesti sitä, etteivät osaa jotain miesten mielestä perusasiaa hyvin. Pyyteleekö mies anteeksi sitä, ettei osaa ommella vetoketjua? Niinpä:-)
Jannelle sen verran, että miesvihaajaksi en suostu myöntymään. Olen ahdistavia sukupuolirooleja vastaan, en miehiä tai naisia vastaan. Isken epäkohtiin isolla kartulla, mutta näen edelleen miehissä ja naisissa kaunista.
Hyvää syksyä kaikille! (perjantai!!!)
Kiitos, mea.