Pera ja noutaja
Pera oli istunut poikien kanssa paikallisella terassilla aamusta alkaen. Pitihän ensimmäistä lomapäivää juhlia. Vaikkei se Peralle mikään lomapäivä ollut, sen paremmin ensimmäinen kuin muutenkaan, sillä hän oli töissä ollut viimeksi ... niin ... ties milloin. Penskana kesätöissä hautausmaalla haravoimassa? Mutta kesämieli se oli Perallakin, aurinko paistoi ja elämä ihan just nyt rock. Kymmenen maissa illalla rahat oli juotu ja kaverit eivät enää tarjonneet, joten Pera lähti kotiin, eihän sinne ollut matka eikä mikään: suoran pätkä, tiukahko mäki ja mutkan takaa suoraa taas. Kyllä hän siitä selviäisi vaikka tunsi olevansa melkoisessa känässä.
Mäkeen asti matka meni tiukassa etukenossa mutta mäen jälkeinen loiva kaarre oikeaan pääsi yllättämään ja Pera lähti syöksyyn suoraan päin liikennemerkkiä, kompastui päivällä rouhitun asfaltin reunaan ja tuiskahti kyljelleen. Sumuisissa aivoissaan hän ehti hämärästi tajuta, että nyt tuli noutaja. Pehmeä lämmin hiekka otti Peran syliinsä ja hän nukahti siihen.
Silloin se noutaja jostain ilmestyi. Katsoi Peraa hiljaa ja uteliaana. Surumielinen ilme aaltoili mietteliäällä otsalla, kun se tuijotti harkitsevan näköisenä Peraa.
- Tällaista tämä aina on ensimmäisenä lomapäivänä - noutajan surullinen katse tuntui sanovan - ei kai tuonkaan aika vielä taida olla. Aikansa Peraa katseltuaan noutaja vilkaisi taakseen kysyvästi. Remmin jatkona kävellyt nainen tuli hellästi potkaisemaan Peraa sandaaliin ja kysyi, onko hän kunnossa. Pera nousi epävarmoille jaloilleen, nosti kättä rouvalle kohteliaasti ja katsoi noutajaa hämmentyneenä.
- Ei jumalauta, pitipä läheltä - Pera ravisteli päätään epäuskoisena - tätä jätkät ei kyllä usko. Kerrankin meikäläinen noudattaa liikennesääntöjä, ja heti noutaja armahtaa.
Pera könyää pystyyn, tarkistaa suuntimat, nostaa vielä kättään parivaljakolle ja jatkaa matkaa. Hontelot jalat ottavat ensin askeleensa horjuen mutta määrätietoistuvat nopeasti. Noutaja ja nainen lähtevät samaan suuntaan.
Poliisiauton lipuessa hetken kuluttua kävelytietä pitkin oli Pera kadonnut.
Jälkipuheet
Niin.
Kuvasta voi päätellä että Pera ei ole maannut tuossa vielä kauaakaan. -kello ja korut ovat tallella
Kyseessä ei ehkä ole sairaskohtaus. -levollinen kylkiasento ja nuorehko mies. Lisäksi on ymmärtänyt parkkeerata P-merkin alle ja hiekalle, -ei asfaltille.
Noutaja ja Pera ovat samaa kaliiberia, -siitä tuo koiran kiinnostus.
Sensijaan kuvasta ei selviä, mikä vimma saa virkanaisen kiipeämään pihkaiseen mäntyyn puolihameessaan ja odottamaan siellä sopivaa kuvauskohdetta tunti toisensa jälkeen?
Noutajat on sielukkaine katseineen vastustamattomia, ja ne tuntuvat olevan loputtoman ymmärtäväisiä ihmislajin toilailuja kohtaan. Aina ne samat totiset, hieman surumieliset nappisilmät, joista huokuu myötätunto, ymmärtämys ja lämmin välittäminen, olipa katseen kohteena melkeinpä kuka tai mikä tahansa.
Tarina elävästä elämästä. Näitä Peroja (?) on Suomineidon helmuksissa aikamoinen liuta. Rötköttelemässä milloin missäkin. Nyt suven lämpimässä ei paljoa haitanne, ennenkuin hyttyslaumat iskevät puolustuskyvyttömän uhrin kimppuun. Inisevät vielä kavereilleenkin, että täältä saa terästettyä!
Jospa se kuvanottaja onkin ollut mummi-ikäinen mummi mummien asuttaman kerrostalon parvekkeella kastelemassa pelargonioitaan ja petunioitaan. Ja kauhistuksekseen huomannut: taas nuota laitapuolen kulkijoita tänne ihmisten nurkkiin tulee! Ottanut vanhan kameransa ja suonikaat kädet täristen ottanut kuvan paikallislehteä varten. Ei meidän vanhojen ihmisten anneta olla rauhassa edes omassa kotonaan!
Virkanaisella oli verskat jalassa, kiipeäminen kävi helposti. Tosin odottaminen oli aika työlästä.
Jotkut ihmiset ovat selvästi jotain koirarotua ja minusta Äijä on selvästi lempeä noutaja. Murhy taas on mitä mäyräkoirin, tietenkin.
Älä muuta sano Kryyni, kaikenmaailman hunsvotit nukkuu nurkissa. Kuolee pelargooniatkin liikakasteluun, kun ei kehtaa suoraan kytätä..
Olivatko Adidakset? Ihka aidot, eivät mitkään Merekeskuksen verkkarit? Tietysti aidot. Mitä mie hupajan.
Puutuiko paikat siellä puussa? Toivottavasti oli miellyttävä oksanhaara istuskella. Sieltähän sitä varmaan tuli enempikin tarkasteltua ympäristöä, odotellessa. Miettiä syntyjä syviä, filosofoida luonnon helmassa, satunnaista hunsvottia varrotessa.
Mistäpä sinne puuhun tiesit kivuta? Onko noita hunsvotteja viljaltikin teilläpäin?
Katselin vähän tarkemmin tuota kuvaa, oli se hyvä, että se noutaja emäntineen siihen paikalle sattui. Aika vajavaisesti vaatetettu oli ruo rutjake. Paljaat käsivarret hyttysten imeskellä. Ja pohkeet. Jos aurinko suoraan helottaa, niin onpa punainen ja kirvelevä iho illalla kärsiä yhdessä laskuhumalan kanssa. Enpä kadehdi Peraa, en!
Rutjakkeita tuppaa kesäaikaan olemaan aika viljalti. Minkä tahansa puun valitsee, niin joku alta pian horjuu.
Pera tarkisti toinnuttuaan huolellisesti kellon, taskut ja kaulaketjun. Tiedä sitten, mihin olisi ryhtynyt, jos puutteita olisi havainnut.
Viime kesänä löysin lähimaastosta kännykän ja soitin Isä-nimiselle henkilölle, joka vastasi, että "Mitä shaa*ana shää mulle shoittelet, mää oo poikaa nähny kahteen vuoteen." Vasta sitten huomasin etsiä oman numeron, vein kännyn numeron osoittamaan osoitteeseen, jonka oven ulkopuolella nuorimies makasi sammuneena ilman housuja. Kun herättelin antaakseni kännykän, hän kiitteli kovin ja kysyi, että en sattunu löytämään housuja ja avaimiakin. En sattunut.
Hmm, mahtoiko olla se poika jonka isä hieman epäselvästi itseänsä ilmaisi. Taisi olla aika rutjake isäkin.
Tämä sammunut, oliko hänellä alushousut, tangat, stringit, boxerit vaiko Mr Bean 'vaippa-alushousut'?
Ettei ihan Aatamin asussa sentään?
Ei housuja lainkaan! Näin jännittävää elämää meillä päin.
Kääk! Ettei edes koivunlehtee? No voi hyvänen aika sentäs!Mitä tuohon nyt nikottelultaan sanois, nieleskelen tyhjää.
Pääkopassa surraa useampi kotikutoinen video...!
Lähiöestetiikkaa parhaimmillaan.
Sitäpä sitä, estetiikkaa!
Ei enää kiemurtele kamera kuvaamassa 'intiimitilanteessa' navakahkossa tuulessa taipuilevia puunlatvoja ja sitä seuraavaa ukkosmyrskyä. Jonka jälkeen seuraa rauhaisa järvenrantapanoraama, jossa laineet laiskasti liplattelevat rantakiviin. Kuten oli Ansan ja Taunon aikaan.
Nyt on todellisuutta housuttomat sammuneet Adonikset.
Jos miun mummo eläis, niin jopa kauhistuis tätä Sodomaa ja Gomorraa. (tai kuten eräs vitsinikkari väänsi: sodomiaa ja gonorreaa)
Nuoret naiset kulkevat niukasti vaatetettuina pitkin katuja selluliitit farkunkauluksen päällä höllyen, napapaita spagettiolkaimineen yltää juuri ja juuri vyötäisille. Pitäähän se napakorun näkyä!
Otsikon ja pikkukuvan perusteella pelkäsin jo pahempaakin tragediaa. Onneksi housuin tai housutta puistoihin ja porttikonkeihin parkkeeranneet sentään selviävät jotenkin. Tyyten hengittämättömänä on huonompi jatkaa, vaikka lomaa vielä riittäisikin.
Kaunista oli taas teksti, vaikkakin kohteena vähemmän kaunis tapaus. Terveisiä vain sinne puun latvaan. Ehkä ensi kerralla pihkanpoistovinkkejä?
No niin, nää kellukkeitaan esittelevät tyttöset! Miksi ne luulee, että kaikki haluaa ihailla niiden läskejä. Miksi?
Ja pihkanpoistovinkkejä? No jos laittaa pihkasta poistettavan tuotteen pakkaseen, niin jäisenä lähtee. Jos tuote on tukka, niin on tietty vähän kehnoa. Tukka leikataan. Sitäpaitsi pakkasjuttu taisi koskea purukumia.
Voi kun niitä kellukkeitaan esittelis vaan tyttöset. Mutta kun tällaisen täti-ihmisen ikäiset rellukkamahatkin kulkevat napapaidoissaan niinkuin teinitytöt. Raskausarvet näkyvät lantiossa ja avokaulaisten toppien kaula- ynnä kainaloaukoista. Näin tuossa vastikään juuri tuollaisen ilmestyksen piukoissa pyöräilyshortseissan. Kammottava ilmestys, mutta omasta mielestään varmaan tosi sexy...
päätellen keikistelyn määrästä kavaljeerille.
Joo, se pakkasjuttu taitaa koskee vaan purukumia. Silloin voi onnistua, jos on pitkät hiukset, menee vaan pakastimen viereen istuksimaan, kasvusto pakkaseen niin pitkälti kun yltää. Odottelee aikansa. Voi olla, samassa hötäkässä murtuu sitten hiuksetkin. Tiedä häntä, kun ei oo kokeiltu.
Voi kun niitä kellukkeitaan esittelis vaan tyttöset. Mutta kun tällaisen täti-ihmisen ikäiset rellukkamahatkin kulkevat napapaidoissaan niinkuin teinitytöt. Raskausarvet näkyvät lantiossa ja avokaulaisten toppien kaula- ynnä kainaloaukoista. Näin tuossa vastikään juuri tuollaisen ilmestyksen piukoissa pyöräilyshortseissan. Kammottava ilmestys, mutta omasta mielestään varmaan tosi sexy...
päätellen keikistelyn määrästä kavaljeerille.
Joo, se pakkasjuttu taitaa koskee vaan purukumia. Silloin voi onnistua, jos on pitkät hiukset, menee vaan pakastimen viereen istuksimaan, kasvusto pakkaseen niin pitkälti kun yltää. Odottelee aikansa. Voi olla, samassa hötäkässä murtuu sitten hiuksetkin. Tiedä häntä, kun ei oo kokeiltu.
Niin.
Kiillon kaikki tietää isosta lämpömittarista ja erikeeperistä.
myös:
http://www.kiilto.fi/fi/tuotteet/tuotetietokanta/?prod=214
No ei ne äijätkään aina niin hotteja ole mahojen rellottaessa sortsien kauluksen päällä. Täti-ihmisissä on se puoli, että kun nainen tulee tiettyyn ikään, sitä ei enää huomata vaikka se kävelisi käsillään. Nainen lakkaa olemasta miehelle nainen, joten ihan sama, miten pukeutuu.
Kiilto on hyvä maamerkki motarilla.
Matalaviskoottinen, onko tämä joku uusi keksintö? Olen aina luullut, että se on matalaviskoosinen. Vaan sama asia tuo lie.
Kyllä täällä maallakin osataan.
Baarin (kylän ainoo)terassilla seurailtiin yhden herraparin kotiutumista n.klo 13.00 tien toisella puolella olevaan mömmölään. Toisiinsa tukeutuivat ja jotenkin ihmeen kaupalla pihaan onnistuivat pääsemään. Toinen päätti ne päikkärinsä ottaa kotopihalla. Kellahti kumoon niin et alapää oli kotopihalla ja yläpää autotiellä. Varmaan tuumi mielessään:TURVA! Kotona ollaan.
Toisella oli pakottava tarve,mut ei sitä jaksa seisoviltaan. Käyhän se kontallaankin. Hohhoijaa alko siin ramaseen. Siihen mahalleen unosille. Mukavan lämmin ja kostea paikka. Pakarat olis palanu,jos olis hellepäivä ollut.
Mömmö aamuisin odottelee Baarin aukeamista puolisen tuntia oven takana aamukossujanoisena. Päivänä yhtenä oli parin tunnin kossuttelun jälkeen kiire saada ruokaa ennen lounasaikaa. Jos oltais tiedetty,oltais sopat supervauhtia keitelty. Mömmö odotti ja söi kun sai. Jälkeen jäi aika etlat hajut ja penkkiin väri!
Muutaman tunnin päästä reipas mies tiskillä tilaamassa kossuvettä. Kehui nukkuneensa makeasti ja käyneensä suihkussakin! Ei siinä sit muuta kun kossuu naamaan :O
Mihin me tarvitsemme televisiota? Elämä on melkein yhtä totta kuin tosi-TV.
Sanopa muuta, tositv:t pöhköine 'tehtävineen' ja selvitymisineen ovat lällärikamaa tosielämän rinnalla.
Se jos mikä on selvitytymistä, se. Ei tarvita edes autiosaarta.
www.greetings.fi
otteita tosielämästä
Kiitos, loistavaa.