Ihminen illuusion takana
Ensin kiinnitin huomioni vain siihen, että joku lukee kirjaa kävellessään rivakkaa vauhtia keskellä kaupunkia, keskellä viikonlopun sinnetänne säntäileviä ihmisiä. Häiritsemättömän rauhallinen, lukemiseen keskittynyt ilme ei huomaa muita. Mies lukee, kävelee ja hänen sisäänpäin kääntyneessä olemuksessaan on määränpäätietoisen ihmisen talttumattomuutta. Pitkiä valtoimenaan hulmuavia hiuksia tuuli lennättelee mutta se ei häntä häiritse, pitkä askel haukkaa katua kuin omistaisi siitä kaistan. Kukaan ei kävele häntä päin, kukaan ei tönäise. Miehen olemus on pehmeän humaani, aikuisen tietoisella tavalla karhumainen, melkein nallekarhumainen. Mies ei ole pelottava, iso, vihaisen näköinen ja synkkä vaan sympaattisen oloinen, ei lähestyttävällä tavalla, pikemminkin kunnioitusta herättävällä, kaukaa katsottavalla tavalla karun herkän oloinen, kesy karhu. Olen nähnyt Miehen sanojen takana. Kyllä, juuri Sen Panun.
En ole koskaan suuremmin välittänyt nähdä bloggaajia lihana, sillä mielikuvani ovat liian eläviä tuhottaviksi. Nähtyäni ihmisen kirjoitusten takana en osaa lukea häntä enää samalla tavalla, koska lukiessani näen väärän ihmisen. Tai siis oikean enkä mielikuvaani ja minä pidän illuusioistani, sillä olen rakentanut niitä rakkaudella ja hienosäätänyt kauan. Kestää niin kauan rakentaa tutut kirjoitukset vieraan hahmon käsistä tulleiksi. Toisaalta ne, jotka olen tavannut, ovat olleet jollain käsittämättömällä tavalla luonnossa enemmän kirjoitustensa kaltaisia kuin mielikuvani. Johtuneeko kuvitukseni vajavaisuudesta vai luonnon minua taitavammasta veistostyöstä mutta he ovat olleet ihmisempiä kuin kuvani.
Ihminen Mean takana lähtee nyt lomalle.
Jälkipuheet
Oivaa ja oikein rentouttavaa lomaa, joka lataa akkuja kaikkeen tarpeelliseen!
Itse kullekin.
Hauskaa lomaa! Nautippa.
Kiitos teille. Lomasuunnitelmat ovat täällä jokseenkin samanlaiset kuin Veeralla eli kaikenkattavan vähäeleiset mutta spontaanit.
Luin tekstejä menopaussin alkuhetkiltä baarikuvien tienoilta. Otos: "...haluaisin vapauttaa ihmiset näkemään toisissa ihmisissä niiden sisäisen palon, sen oikean ja varsinaisen ytimensä ilman sukupuolen, iän tai aseman hämärtämiä lokerointeja, mikä vapauttaisi kaikki pelaamasta pelejä ja olemaan se, joka on..."
Etsintä on päättynyt, juuri tuota haluan, en ole osannut sitä pukea sanoiksi. Tunnut tekevän tämänkin asian paremmin kuin minä olen osannut. Kiitos, nyt tunteellani on muoto.
Se, että toive on utopiaa ei estä sitä olemasta. Toive ei tiedä olevansa ikuisesti toive, vailla minkäänlaisia toteutumismahdollisuuksia.
Papilla alkaa tänään loma. Hyvää lomaa meille.
Täytyy olla hyvin varovainen siinä, mistä unelmoi, sillä jos unelmat toteutuvat, ei jää mitään unelmoitavaa.
Ilman haaveita elämä on kuin pasta ilman kastiketta; sitä syö kyllä nälkäänsä mutta parempaakin se voisi ehkä olla. Haave on se maailman paras pastakastike, jonka vielä jonain päivänä tekee. Pelkän ketsupin kanssa pasta ei jaksa pidemmän päälle innostaa.
Papille myös antavaa lomaa.
Jos yksi unelma toteutuu, tilalle tulee uusi unelma. Jos ei tule, ihminen on kuollut.
Näinhän sen on mentävä. Meillä kotona sanottiin, että silloin, kun mersu on ihmiselle auto ja minkiturkki on takki, on ihmisen elämä ohi.
Mersu ja minkki ovat aineellista hyvää(?), mutta ajatuksen tasolla noinhan se menee. Kaikkien pitäisi unelmoida edes maailmanrauhasta, jos ei mitään muuta unelmoitavaa ole.
Tai sitten ihminen voi varmaan olla niin jumissa psyyken puolelta, ettei unelmointi onnistu. Silloinkaan ei varmaan olla kaukana (henkisestä) kuolemasta.
Tuo yllä olin minä.
Maailmanrauhasta, ihmisten välisestä hyvästä rinnakkainolosta ja kateudettomuudesta sekä kaiken kattavasta harmoniasta on hyvä unelmoida. Ne eivät koskaan toteudu, joten unelma kantaa. Niin kauan kuin on unelma, on edessä valoa.
Mea on pyörinyt lainauksineen nyt sen verran mielessä, että oli vieläkin pakko palata tänne. Tuon yo. lainauksen kanssa samaan kategoriaan lokeroin myös tällaisen, mielestäni sekin on onnistunut kiteyttämään tärkeitä asioita:
"...Jos olis sen verran ehjä, että kestäis olla rikki. Jos olis sen verran voimaa, että kestäis olla heikko. Jos olis sen verran nöyrä, että kestäis pyytää apua, olis sen verran eväitä, kuin on matkalla tarpeen..." -Jari Kekäle
Ja heitin sen sinne lomalaiselle siltä varalta, ettet ole ko. kappaleeseen törmännyt. Näitähän sitä toivoo.
"...Jos olis sen verran ehjä, että kestäis olla rikki. "
Niinpä. Vuosien kokemuksella: neverever.