Matkalla
Pera, Make ja Repa istuivat Porin linja-autoaseman vieressä olevalla kesäterassilla ja miettivät, että oliko tässäkään reissussa taas mitään järkeä. Kotona ajatus oli tuntunut vielä niin hyvältä, jotenkin seikkailulta. Vielä silloinkin, kun se taksi oli kertonut hinnan. Varsinkin silloin, Kuusamosta on sentään rupeama. Nyt kun vielä jaksaisi sinne jatseihin.
Cafe Jazzissa väki kuunteli, kun Iso Yrjö soitti ja yleisöstä huudeltiin, että "Hyvä Reiska" jokaisen soolon jälkeen. Kerran korjasivat, että "... eikun Severi". Aiheesta. Hyvin se Reiskakin veti. Suurin osa istui omiaan puhellen, selkä soittajiin, kertaakaan päätään kääntämättä. Aika meni keskittyessä, että kultakääty ja villapaidan merihenkinen merkki olivat esillä.
Hjallis katsoi virkanaista suoraan silmiin, mikä saattoi johtua siitäkin, että maalaistyttönä hän kantavahkoon ääneen sanoi, että "Kato Hjallis". Sittemmin nojailivat ohikiitävän hetken samaan baaritiskiin. On luonnossa sympaattisemman oloinen, tämä Hjallis. Matkalla avartuu.
Porilaiset kai tykkäävät manselaisista. Jos nyt yhtään mitään voi päätellä siitä, että sieltä ei tahdo löytää Tampereen tielle. Vasta kolmannella yrittämällä, sekin ihan arpomalla. Ihan kivoja olivat, porilaiset. Harvinaisen kauniisti kasvatettua nuorisoa. Ainakin ne pikkupojat Kirjurinluodolla, jotka kiittivät tyhjistä tölkeistä.
Tiedättekö, että radiossa kauankauan sitten kesäisin kuulutettiin, että nyt olisi tiedotuksia herra ja rouva Sillejasille, jotka ovat matkalla jossain Itä-Suomessa. Oi niitä aikoja.
Matka jatkuu nyt sinne päin, missä ihmisillä on aina valot päällä.
Aamulla Kuusamon taksikin oli jo lähtenyt.