Mikä on kesän rauhoitetuin asia? Se, johon ei saa mistään hinnasta koskea, jota ei saa oikein edes katsoa eikä missään tapauksessa lähestyä pahoin aikein. Rauhoitetumpi kuin kangasvuokko tai hauras jäkälikkö muinaismuistoalueella vaikka sitä esiintyykin kesäisin varsin taajaan. Sen tunnistaminen on hyvä opetella: sen yläosa on piikikäs ja hapsottava, keskisosaa verhoaa laikullinen harmaa peite, jonka alla löllyää ihra ja alaosaa peittää roikkuvat lahjemaiset osat.

Rauhallinen, varjoisa terassi muutamine keski-ikäisine pariskuntineen hätkähtää sunnuntai-iltapäivän kuumuuteen, kun terassille astuu tanakan humalatilan itselleen rakentanut kesämies, joka alkaa haastaa riitaa yhden parinkunnan rouvaosapuolen kanssa. Rouva on häkeltynyt saamastaan palautteesta ja aviomies häkeltyy vielä enemmän, kun kesämies kysyy, kuinka mies voi olla naimisissa kyseisenlaisen naisen kanssa. Naisessa kesämiestä oli ärsyttänyt naisen tapa tilata ruokaa. Pariskunta kyllästyy kuuntelemaan kesämiehen mielipiteitä ja siirtyy sisätiloihin mutta aviomies ei malta jättää asiaa vaan päättää lähtiäisiksi sanoa viimeisen sanansa: hän nostaa keskisormea. Virhe.

Älä katso kesämiestä, älä kommentoi, älä ole ylimielinen, älä ole tulkittavissa ylimieliseksi, älä ole alentuva, älä ole olemassa. Älä varsinkaan näytä keskisormea. Sillä kesämies on. Rauhoitettu.