Lauran yllyttämänä rohkenin tarttua rakkaimpaan aiheeseeni: minuun. Yleensä lähestyn minua kautta maailman rantain ilmiöistä itseni tunnistaen tai omat huvittavuuteni muissakin tunnistettuani yksityisestä yleiseen. Minä-kirjoitusten henki on ollut lämpimän itseironisehkon naurahtelevainen, ei vähättelevä mutta ei korottelevakaan, joten oli yllättävän vaikea lähestyä minua minuna rehdisti vain puhtaasti hyviä puolia miettien. Mutta rohkeasti tartun sarvistani, sillä onhan yksi parhaimpia puoliani juuri rohkeus.

Olen rohkea, sukellan, kun tilanne vaatii enkä taakseni katso. Hyppään rohkeasti tuntemattomaan, tartun elämää sarvista ja mietin vasta hypättyäni, kuinka selviän. Ilman rohkeuttani en olisi uskaltanut koskaan heittäytyä ja ilman heittäytymistä ei elämäni olisi tapahtunut. Ilman rohkeuttani olisin jäänyt paitsi parhaimmista asioista elämässäni. Rohkeuttani kysyttiin silloin, kun elämä heittelehti pahasti, ja vaikka aina ei ehdi ajatella, kun pää on jo veden alla, en ole ratkaisujani katunut tai taakseni katsonut. Olen ylpeä siitä, että voin kokea itseni rohkeaksi.

Olen suurpiirteinen, osaan katsoa ohi, kun tarve vaatii ja uskallan istua tekemättömien töiden vieressä hirveästi stressaamatta. Suurpiirteisyyttä olen oppinut vasta ajan kanssa ja arvostamaan vielä pidemmän ajan myötä. Sopivasti suurpiirteisenä olen joustava työtoveri ja ystävä, joka pystyy sopeutumaan nopeasti ja asettumaan tarvittaessa tilanteissa ja asioissa joko sivuun, keskelle tai yläpuolelle.

Olen tunteellinen rationaali, ihminen, joka ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja kaikkea ei tarvitse osata ja kaikkea ei kannata tehdä kuuden laudaturin kautta ja nämä asiat erottelen ihan vaan tunteella. Tämän voisi tietysti sanoa niinkin, että aidan ylittäminen sieltä, missä se on matalin, on pidemmän päälle ihan kelpo asenne. Mikään ei ole niin turhaa kuin turhan työn tekeminen tehokkaasti.

Olen omistautuja. Sen, minkä rationaalinen osa minua säästää, sen omistautuja minussa käyttää. Voin tyynesti tehdä vain välttämättömän mutta jos joku asia kiehtoo minua riittävästi tai katson asian tai ihmisen tai työn tai minkä tahansa epäolennaisuuden itselleni tärkeäksi, omistaudun sille ylitsevuotavalla intohimolla ja rakkaudella.

Olen hyvä ystävä. Teen harvojen ystävieni puolesta mitä tahansa. Pidän kunnia-asiana saada olla heidän ystävänsä ja siksi olen heille lojaali, uskollinen ja reilu. Ilman rohkeutta minulla ei olisi parasta ystävääni, ilman suurpiirteisyyttä en osaisi antaa tilaa, ilman tunteellista rationaalisuutta en osaisi erotella tärkeitä asioita epäolennaisista ja ilman omistautumista en voisi olla ystävä.

Bonuksena vastapainoksi on pakko tunnustaa, että on minussa virheitäkin: en uskalla sukeltaa, olen suurpiirteinen joskus jopa laiskuuteen asti, epäjärjestelmällisyyteni ei välttämättä tee elämää helpoksi ja omistaudun silloin tällöin mitä kummallisimmille asioille liiaksi asti. Sitä paitsi en osaa viheltää enkä iskeä silmää.