Lounaalle
Että minä inhoan näitä ilmatiiviitä automaatti-ilmastoituja toimistokubiikkeja: yleensä täällä puhaltaa kylmästi käsille niin, että virkanainen sinisine huulineen ja valkoisine sormineen tuo mieleen Jukka Kuoppamäen. Mutta annas olla, kun kesän ensimmäinen lämpö täyttää ikkunan ulkopuolisen elämän, niin eiköpä ole säädetty automaatti asentoon OFF ja lämmin moneen kertaan käytetty ilma velloo huoneessa nurkasta toiseen. Se pyyhkäisee kuin lampaan henkäys virkanaisen punaisia poskia, jos nimittäin jaksaa kyllin nopeasti käännähtää pyörötuolissaan.
Mutta en minä sillä, että valittaisin. Tulee kalori- sekä valuuttataloudellisesti edulliseksi haukata lounaaksi pelkkää happea ulko-ovella.
Paitsii että tosiaan, siinähän ne ovat ulko-ovella koolla ilmansaastuttajat. Vetelevät posket lommolla röökiä niin, että jokainen oven avaisu haukkaa savut eteiseen. Tarkemmin ajatellen, taidankin ihan vähän valittaa: onko pakko. Ihan siinä oven edessä?
Jälkipuheet
Mä pyydän anteeksi kaikkien meidän posketlommollaröökaajien puolesta. Kunnei meidän anneta enää sisätiloissa savuta, täytyy savuta just siinä ovenpielessä mihin on lyhin matka sieltä sisältä.
(Ettei vaan mene koko kahvipaussi siihen siirtymiseen kauemmas ovesta, se vasta kamalaa olis ettei ehtis paheestaan nauttia.)
Saat anteeksi omasta puolestasi. Sentään harrastat pahettasi kahvipaussin aikana. Nuo meidän ovenpielen lommoposket viettävät oven suussa aikaa enemmän kuin työpaikalla. Ei sillä, että sekään minulle kuuluisi, kunhan johonkin purnaan, kun kaikki on niin väärin. ;)