Jari istuu aina luentosalin takaosassa rennon takakenoisesti. Jari rakastaa itseään ja miksei rakastaisi, sillä Jarilla on kaunis ääni ja hän on pitkä. Vanhempi Jari on charmantisti harmaantunut ja tukka on huolellisesti föönattu. Jarilla on vakosamettitakki tai rennosti villapaita. Vanhemmalla Jarilla on villapaidan kanssa violetit tai ruudulliset housut. Onneksi nuoremmat käyttävät pikkutakkinsa kanssa farkkuja. Jari elehtii käsillään puhuessaan ja rakastuu puheen myötä itseensä yhä lujemmin eikä malttaisi lopettaa. Yleisön eteen päästessään Jari suorittaa neliön kokoista koreografiaa huolellisesti stepaten. Jarilla on rannelenkillä varustettu hinttikukkaro tai pieni sievä salkku.

Alpo on joka kerta myös paikalla. Alpo istuu luentosalin keskivaiheilla. Alpolla on nenän varrelle valuneet paksut lasit, ryppyinen ruutupaita juopon napissa, henkseleillä kainaloon vedetyt teryleenihousut, talvella slipoveri ja mukavasti linttaan astutut harmaat kengät. Alpo puhuu hiljaisella äänellä, kun hän pitkään paikallaan kiehnäten vihdoin uskaltaa esittää kysymyksensä. Kukaan ei kuule kysymystä ja luennoitsija vastaa yleenä lyhyesti palaavansa tähän myöhemmin koskaan kuitenkaan palaamatta, sillä hänkän ei kuullut kysymystä. Alpolla on olkalaukku.

Sari on tietenkin paikalla aina. Sari on se nuori ja itsevarma blondi etupenkistä. Sari luulee tietävänsä kaikesta kaiken. Sari keskittyy niin kovasti esittämään yhä uusia kysymyksiä, joilla korostaa kaikkitietävyyttään, että häneltä jää kuulematta, että asia käsiteltiin juuri. Sarin kysymykset eivät varsinaisesti kuulu suuren yleisön mielenkiintoalueisiin mutta Sari haluaa kertoa, kuinka isojen asioiden kanssa hän joutuu painiskelemaan. Sarilla on tiukka ja antava T-paita ja farkut. Sarilla on reppu.

Anneli on keski-ikäinen totinen nainen, jolla on ei-minkään värinen ei-minkään mallinen jakku ja polveen asti ulottuva hame, joka ei varmasti paljasta yhtään mitään muotoja. Anneli ei haluaisi olla koulutuksessa, koska hän on yksikkönsä ainoa työntekija ja asiakkaat jäävät ilman palvelua sinä päivänä. Annelin maantien värinen kampaus on ollut samalla huolitellulla tavalla parikymmentä vuotta. Anneli rohkaistuu iltapäivällä kysymään arasti mieltään painavaa yksityiskohtaa, joka ei mitenkään liity käsiteltävään aiheeseen muttakun Annelilla ei ole ketään, jolta kysyä. Varmuuden vuoksi hän kysyy sitä kolme kertaa intoutuen lopulta pitkiin yksityiskohtaisiin taustoituksiin. Annelilla on käsilaukku ja salkku.

Pertti tietenkin on taas paikalla. Pertti laittaa heti aamusta pikkutakkinsa tuolin selkämykselle. Pertillä on vaaleansininen paita ja kravatti, tukka kammattu sivulta pitkällä suirolla peittämään alkavaa kaljua. Prntin housut ovat lukuisten pitkien seminaari- ja luentoistuskelujen jäljiltä polvista pussilla ja takamuksista kiiltävät. Pertti esittää kuuluvalla äänellä tiukkoja kysymyksiä seisomaan nousten, taustoittaa niitä laajasti ja pitää monta pientä luentoa aiheesta, joka ei ketään muuta kosketa. Pertillä voi olla, uskokaa pois, vyötärökukkaro.

Koulutukset ovat antoisia. Ihan totta. Asiat aukenevat jo kahdentoista tunnin istumisen jälkeen ihan kivasti.