Mennyttä keskikesän juhlaa tyypitti meanderiassa sitkeä silmätulehdusmikälie, joka turvotti silmät katselukelvottomiksi. Onneksi aurinko paistoi kaiken aikaa, sillä ilman aurinkolaseja ei olisi tohtinut esiintyä. Aamuisin jännitys tiivistyi heräämisen jälkeisiin hetkiin, että avautuvatko silmät ja jos, niin kuinka paljon niihin sattuu. Rohkeutta kysyi myös kohdata peilielämys. Joka päivä valoin itseeni positivismia, että onhan ne jo paremmat, eikö olekin, on ne, ja kysyin vahvistusta Erityiseltä. Tämä kävi läpi ilmevalikoimaansa ja päätyi tavoittelemaan uskottavuutta loihemalla: "On on". Sanoisin hälle, että ilmevalimoima on kyllä hyvä mutta uskottavuus kärsii jonkin verran lievästä virnuilusta.

Muuten mukava jussin tienoo. Itse asiassa ihan paras. Ja silmäkin oli tänä aamuna kirkas, nyt näkee kiirehtää kohti henkistä keskisintä kesää ja uusia seikkailuja.