« Potkupalloa | Pääsivu| Lounaalle »

Aikahyppyjä

Muistatko, miltä tuntui mennä jonnekin kauas, outoon paikkaa, outoa tietä? Ajaa tietämättä, minne tie kääntyy, millainen maisema ottaa vastaan. Vaikka katsoit kartasta matkan pituuden, laskit keston, tuntui se silti sinusta pitkältä. Pidemmältä kuin sen pituinen tuttu matka. Muistatko, miltä tuntui ajaa se matka toisen, kolmannen, kymmenennen kerran? Kun aloit huomioida maamerkkejä, aloit muistaa, mitä mutkan takana näkyy, milloin aurinko nousee metsän takaa, minne se laskee, matka tuntui aina vaan lyhyemmältä. Sitten aloit jakaa matkaa osiin; tuossa on puolivälin hirsitalo, nyt olen voiton puolella. Sitten jaoit sen kolmeen osaan; ensin helppo osuus puoli tuntia, lopussa toinen ja se väli on enää ihan vähän. Yhtäkkiä olit siellä, hetken vain olit keskenäsi hiljaa ollut, kuunnellut sisintäsi. Ja jo perillä.

Etapit. Muista etapit. Älä yritä elää liian paljon kerralla, palastele elämä ja nautiskele se hitaasti makustaen, pala kerrallaan. Huomaat, miten paljon enemmältä se tuntuu, miten paljon paremmalta maistuu. Syöt vain sen, minkä tarvitset.

Joskus tuntuu, että aika tekee taikoja. Muistat jonkun lapsen, jonka näit joskus kauan, kauan sitten ja vaikka tajuat, että onhan se lapsi kasvanut, muuttunut, aikuistunut, ajattelet, että et tuntisi tavatessa. Ja kuitenkin ajattelet häntä juuri sellaisena kuin hänet näit. Sinulle hän on aina se lapsi, jonka tunsit. Hassuinta on, että luultavasti olet oikeammassa kuin moni, joka on oppinut sen lapsen tuntemaan aikuisena. Vain tarkkasilmäisimmät näkevät lapsen, sen ihmisen ytimen, joka muuttaa ulkomuotoaan mutta ei koskaan sisintään. Sieluaan.

Tänä aamuna eräs keijun näköinen tyttö laittoi minut kävelemään vuosien käyttämättömyyden nurmettamaa muistopolkua. Kaunis mieli. Katsokaa vaikka:

Kuka kurviin koskee?
Päässäkö se irtanainen iljake?
Näpäytä sitä,
joka luvatta pistelee
kuumeiseksi maan.
Anna laulaa tyhmimmän.
Käännä pää, jos
vaatimus hihkuu
ja kaulaa verraton tapailee,
jänne sinkoaa niskasta
sanasi taivaaseen ja nuorat pieleen.
Rajat, Venus, rajat!
Älä koske.
Vieritä.
Kynä osuu
varmaan, kun olet vanha.
Ei ikinä, Venus!
Sinä olet aina nuori.

Venus, aina nuori

Jälkipuheet

Miten se aika tuntuukin pitkälle kun menee uuteen paikkaan, mutta kun tulet pois se hujahtaa hetkessä, eihän se ollutkaan pitkä matka. :)

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa