Sikspäkin voimalla
Ensi lauantaina täällä mansesterissa juostaan, sauvotaan ja kävellään Likkojen lenkki, jota tapahtumaa eilen kustannuspaikan kahvipöydässä oikein naisissa taivasteltiin. Että kokenemmeko aavistuksen halventavaksi, kun naisten massajuoksuhäppeningeistä on tehty iso vitsi. Ei sekään nyt vielä mitään, että naisporukat pukeutuvat hassusti, kai se jonkinsortin yhteisöllisyyttä korostaa. Vaikka meitä ei kyllä mikään mahti saisi laittamaan pupukorvia ja jänöpöksyjä ja laumassa juoksemaan kaupungin halki, totesimme yksissä mielin. Varsinaisesti paheksuimme epämääräisesti sitä, kun naisten juoksutapahtumaan tuodaan aina joku mies jakamaan ruusuja ja tänä vuonna oikein itse Scandinavian Hunks pullistelemaan lihaksiaan ja virittämään naismielet hurmokselliseen kirmaukseen. Ihan niin kuin me naiset emme olisi vakavasti otettavia juoksijoita. No huh ja just, paheksuimme siis naisissa tapahtumaa ja sen alistavaa ja vaikka mitä asenteellisuutta.
Kotimatkalla sitten kurvasin pyörälläni hikisenä ja janoisena lähiömarketin parkkiin ja koskaan ei ole kuulkaa niin perusteellisesti tullut pyörää lukituksi: varsin kauniisti muotoiltu kaveri viritteli metrin päässä korvamusiikkinsa piuhoja paitansa alle ja tarjoili näytteitä äärimmäisen hyvin muodostuneesta kuusiopakkauksestaan. Huhhuh, ajattelin minä, ja että kyllä kyllä.
Mutta pupukorviin en suostuisi. En ainakaan töpöhäntään.
Jälkipuheet
olen aloittanut juoksemisen kolmen vuoden tauon jälkeen vaikka sikspäkistä ei ole enää toivoa kuin lenkin jälkeen. Meiltä lähtee mettäpolku Ounasvaaralle. Oon nyt tehny semmoisia neljän kilsan lenkkejä, osa kävelyä. Semmoisiin päin en olis sylkenykkää aktiivisemmilla juoksuajoilla. MUTTa MUTTA! juokseminen on mahtavaa, siinä on fiilistä, jota en vain saa muilla lajeilla. zeniä, yksitoikkoista hypnoottista rytmiä tyyliin minä ja luonto=yhtä.
Semmoista en uskis joukkotapahtumissa saavani, jotain muuta ehkä.
Liittyköhän tämä nyt yhtään sun postaukseen? Entiä. Hauskaa päivää.
No liittyyyliittyy. Sitä just sitä zeniä minäkin haen. Ja saan, kun jolkotan yksikseni järveä ympäri. Tänä kesänä en ole vielä päässyt siihen kuntoon, että tulisi se lentävä olo, jolloin tuntuu kuin jalka ei koskettaisi maahan ja pää puhdistuu murheista. Mutta se on muistissa takavuosilta ja se pistää puuskuttamaan.
Massataphtumiin en lähde. Vaikka kyllä minä hankseja katsoisin, en minä sikspäkkiin sylje.
Sikspäkit on kamalia. :)
Älä nyt hyvänenaika hullujas puhu. Ei se marketin parkkipaikalla paidan alta vilahtanut kaunis ja kiinteä masu ollut ollenkaan kamala. Melkein teki mieli mennä sanomaan, että saako sitä silittää.
Pupukorvista tuli mieleen tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=ASnbHogvGC0
Mutta tuossa kaveri onkin kertaluokkaa järkevämpi ja jättänyt juoksemisen aivan muille. :)
No nyt ymmärrän, miksi ne pupukorvat pitää olla. Pysyisinköhän minäkin sitten korvitettuna tuolla pururadalla paremmin niiden sikspäkkien perässä.
Emmä tykkää, littana maha on paljon seksympi. :)
No herranenaika, sehän ON littana. Ei kai tässä nyt parkkipaikoilla mitään bodibildaajia ole nähty. Tavallinen littana massu, jossa aavistuksenomaiset sikspäkin ainekset leikkivät kissaa ja hiirtä. Nam.
Ei ole! Sixpack on semmonen missä erottuu lihakset, mutta litteä on tasainen. :D Mä tykkään semmosesta missei näy ollenkaan lihaksia, mutta on littana silti. :)