« Kotiaskareista rakkaimmat | Pääsivu| Vauhdin huimaa »

Kieli kukkasia

Mistä on peräisin nykyisin niin yleinen tapa laittaa kysymys- ja huutomerkin eteen välilyönti ?

Millä logiikalla pilkun jälkeen ei välilyöntiä enää jätetä,sillä onhan se aika oudon näköistä ?

Lääketieteen opiskelija kirjoittaa: "Joudun usein lukea ..." ja "lainaan, jos satun ehtiä".

Lääkäri kirjoittaa: "syntymä ajat", "väitöskirja työn" ja "pää virka".

Insinööri kirjoittaa: "it ala" ja "atk vastaava".

Näppylöitä.

Jälkipuheet

Välilyönnin hukkuminen pilkun jäljestä lienee tekstarien aiheuttamaa eroosiota. Passiivin rapautuminen on oikomista, josta toinen erinomainen esimerkki on tunnettuus, joka on muodostettu samalla logiikalla kuin ajettuus (siis niinku "auton ajettuus").

Tuo kopioituus-ilmiö selittää tietysti paljon. Ja sitten on vielä meitä kikkailijoita, jotka teemme hallaa kielelle ihan tahuuttamme.

Ei itse asiassa taida olla, sillä ajettavuuden kantasana on ajettava, kun taas tunnettuuden tunnettu. Toki tunnettuus kuulostaa oudolta ja itsekin ihmettelin sitä tovin ensimmäisen kerran nähdessäni, enkä tiedä kenenkään sitä aktiivisesti käyttävän. Tunnettavuus on selvästi loogisemman ja tutumman kuuloinen termi.

Tunnettuuteen rinnastettu esimerkki voisi olla vaikkapa ihailtu - ihailtuus. Kuulostaa yhtä hirveältä kuin se tunnettuuskin.

Nyt sitten joku suomen kielen maisteri tietysti ryntää oikopäätä todistamaan esimerkkini vääräksi, mutta näin maalaisjärjellä ajateltuna oletan sen menevän noin.

Tunnettuus-sana on voinut saada vaikutteita myös sanasta tuttuus. Ovathan ne sisältöajatukseltaan vähän kuin kaksi marjaa.

Ja voihan siihen olla vaikuttanut myös vanhakantaisten loogillisuus-tyyppisten sanojen lyhentyminen loogisuus-tyyppisiksi. Ehkä jossain aivolohkossa on vilahtanut ajatus, että tunnettavuus on vanhahtavan pitkä ja tehoajateltu se lyhyempään muotoon.

Ruokapöydästä löytyy sipulia, porkkania ja perunia. Salaatti tehdään ananaasta.

Ei palsternakkia? Kuulostaa tosin joltain soijanakilta. Yäk.

Vois alkaa pelaa CS kun on lienee toukokuu.

10:nen kertaa olen sanonut että en halua mitään 2-CD kokoelmaa 30-kymppis lahjaksi.

Empä muista monastikko oon sanonu että se kolmi vaihe kilo vatti tunti mittari ei toimi enään.

Ihanaa, pilkunviilaajia. Tulipa kotoisa olo;).

Kuulma se Timo paikanpäällä viellä toimi vaikka eritavalla.

Meillä Sointu täällä tämä reilukerho kokoontuu ainavälillä. Tuu säki.

Tämä suomalaiseksi kansantaudiksi noussut yhdys sana kirjoitus virheiden tekeminen repii välillä ihan oikeasti hermoja; poikkesin eilen ostamassa Sotkasta suihku verhon ja koitin myös kovasti löytää sopivaa kirjoitus pöytää tai atk tasoa - ei löytynyt, mutta onneksi löysin sentään roska korin. On se suomen kieli oppi vaikeaa.

Koska kansakunnan kaapinpäällisetkään eivät enää hallitse yhdyssanoja, veikkaan, että jossain vaiheessa Kielitoimisto taipuu mahdottoman edessä ja myöntää kaikille sanoille vaihto ehtoisen kirjoitus asun: kaikki sanat voidaan kirjoittaa joko yhteen tai erikseen sillälailla voi keskittyä täpö täysillä asia sisältöön eikä tarvitse jäädä tuhlaamaan aika varantoja turhan ulko asu pohdinnan tiimoilla itse asiassa pilkut ja pisteetkin voisi myös poistaa haitta vaikutusten eliminoimiseksi koska ne vain lisäävät turhien taukojen pitämistä ja siten hidastavat ajatuksen juoksua.

Minusta on erityisen tärkeää huomata, että tunnettuus ja tunnettavuus eivät mitenkään järkevästi ajatellen voi tarkoittaa samoja asioita. Löysin googlaamalla, mitä kirjoitin aiheesta joskus taannoin Matkalla-blogin kommenteissa.

http://www.matkalla.org/blog/archives/2005/08/000947.html

"Hieman aihetta sivuten mainitsen monille ihmisille ongelmia aiheuttavan tunnettuus-sanan. Useat peelokkeet väistävät tuon ja sanovat sen sijaan "tunnettavuus", vaikka hiemankin ajateltuna tuossa on kyse aivan eri asiasta.

Tunnettuus viittaa siihen, että henkilö/asia on tunnettu . Tunnettavuus tarkoittaa vastaavasti, että henkilöllä/asialla on kyky/mahdollisuus olla tunnettu. Jonkinlainen derivaatta, siis. Jos tunnettuus haluttaisiin sanoa pitemmin (ja nähdäkseni intuitiivisemmin), tulisi sanoa tunnettuneisuus.

Lienen aika yksin, sillä google ei vaihteeksi löydä yhtään osumaa." [mutta nyt siis löysi, itseni lisäksi yhden toisenkin...]

Heh, kurkkasinpa tuon mainitsemani toisen osuman, ja siellä joku toinen tunnettuneisuus-sanan keksinyt lainaa omaa höpötystäni perusteluiksi näkemykselleen. Mielipidevaikuttajana on hienoa.

http://chat.yle.fi/ylex/ubbthreads/showflat.php?Cat=&Number=2027824&page=&view=&sb=5&o=&fpart=9&vc=1

Oli miten oli, mutta tunnettuus kalskahtaa korvaan typerältä ja aivan kuin siitä puuttuisi välistä jotain.

Koti maani ompi suomi ja siellä asuu Suomalaisia.

Jos ihmistä pelätään, hän on pelätty. Mikä on se ominaisuus, joka ihmisellä silloin on? Pelättyys? Pelättävyys? Pelottavuus?

Olemmehan Suomen kielisiä.

Eiköhän tuo olisi pelättyys, joo. Mutta minä tietenkin sanoisin pelättyneisyys...

Koti kaupunkini yhden joki laivan kyljessä lukee metrin isoin kirjaimin TÄÄLLÄ ON KAPAKKA TUNNELMAA. Saan joka kerran nähdessäni yhden kielipoliisinäppylän lisää.

Pää Auki on jälleen kerran oikeassa: tottahan se on "pelättyneisyys". Niin kuin ihmisellä, jota uskotaan, on ominaisuus, jota on kutsuttava "uskottuneisuudeksi". Uskottava se on.

Jos tuosta puuttuu vain pilikku: TÄÄLLÄ ON KAPAKKA, TUNNELMAA

Tuo kapakka tunnelman kirjoittaja on sitten tyhmistä tyhmin - on kopioinut tekstin väärin. Eräs olutmerkkihän mainostaa nyt että "kapakkatunnelman luo..." Jo ala-asteen ruotsinopettajani sanoi, että tyhmintä on kopioida väärin ;-)

Miira, tuon kapakka tunnelman ja kapakkatunnelman takana lienee sama punainen olutmerkki. Vielä tyhmempää lienee kopioida väärin itseään ;)

Mutta onhan se vaikeata, se kielioppi. Tänäänkin bongasin yhden kirjoittajan pilkuttavan tekstinsä muuten periaatteessa oikein erottaen sivulauseet päälauseista mutta kun, pilkut olivat järjestelmällisesti väärällä puolella jos, siis ajatellaan kielioppia mitä, nyt ei välttämättä tarvitsisi kaikkeen sotkea mutta kun, se nyt on kuitenkin jonkinlainen opas.

Hassua. Minua yleensä pelottaa enemmän se millaisia asioita ihmiset tätä nykyä kirjoittavat, paljon vähemmän se miten virheellisesti se tehdään. Älkää vain lakatko näkemästä metsääpuilta.

Minua on pelottanut se jo kauan. Siksi minä kiinnitänkin korvamerkkejä metsään. Niitä seuraamalla pääsen sitten puita pitkin äärelle. Metsän.

Huomasin eilen työpaikan lähellä ovessa tekstin "pääsykielletty - vain henkilökunnalle".

Jos se oli henkilö kunnan soujattu tupakointi tila.

Minua niin raastoi viime kesänä Kekkosentiellä Halpahallin mainos, jossa kerrottiin matkaa olevaan ENÄÄN 200m!

Ja moneenkos kertaan sitä pitää ihmisen ilmoitella vielä siitäkin?
sori.

Ainenkin 2:hteen on hyvä mutta poistin toisen, niettä ei ole enään.

Argh, tuo väli ennen huuto- ja kysymysmerkkiä on kaikista eniten hermoja raastavaa. En tajua mistä se on tullut muotiin. Ja yhdyssanoja korjailen mieheltä jatkuvasti, mutta eihän se opi, ottaa vaan nokkiinsa. :D

Totta. Pieni mutta jostain syystä äärimmäisen ärsyttävä juttu on se. Olisi kiva tietää, millä logiikalla niille jätetään väli, kun sitä ei tehdä pisteelle ja pilkullekaan.

Että!
Kaikki sivulauseet alkavat nykyään että -sanalla. Urheiluruudusta: Joo, ihan hyvä peli, että me oltiin harjoteltu, että me voitetaan. Että tää meni hyvin, että me ollaan kunnossa, että voitetaan, että..
Voi kukka.

Että pitikin unohtaa tämä että. Että näinhän se on. Että että on iso kirjain lausuttuna.

Että kiitos Olavi muistutuksesta.

Ainakin täällä Ranskassa opetettiin jättämään kaksiosaisten välimerkkien eteenkin välilyönti. Tyhmältähän se näyttää, ehkä se on Suomeenkin tarttunut täältä päin.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa