Kotiaskareista rakkaimmat
Perhe Meanderia päätti yllättää minut äitienpäivänä organisoimalla ikkunanpesutalkoot vaikka me emme voisi vähempää välittää näistä vähän väliä toistuvista kodinhoitorutiineista, vastahan ne vuosi sitten pestiin. Vaikka se höyrypäinen pesu olikin helppoa, päätimme nyt kuitenkin kokeilla jotain muuta, sillä totta puhuen lopputulos ei viimeksi ollut järin häävi. Olimme tällä kertaa olleet kaukaa viisaita ja etukäteen lähestyneet työpaikkamme ikkunanpesualan ammattilaisia udellen takuuvarmoja niksejä pesuoperaation helpottamiseksi ja kirkastuloksen maksimaalisoimiseksi. Koska useampi taho vannoi Rajamäen etikan kaikkivoipuuteen, päädyimme kokeilemaan. Etenkin, kun muistimme, että meiltä oli jäänyt sitä joulusillin jäljiltä melkein pullollinen. Etikka oli sitä valmiiksi maustettua laatua mutta ajattelimme, ettei se haittaa ja kaadoimme kaiken veden joukkoon. Epäilyttävän siirappisen oloista se oli mutta emme antaneet seikan häiritä. Paitsi vasta vähän päästä: se tosiaankin oli sokerista ja ikkunan pinta juuri sellainen kuin vain siirappivedellä pesty on.
Vaihdoimme Fairyyn ja viiden tunnin urakan päätteeksi totesimme itsemme kaikkemme antaneiksi ja palkintokahvit ansainnaiksi. Paiti että kahvi oli loppu. Päiväkäveltyämme LähiTarmolle havaitaksemme sen suljetuksi muistelimme LähiSiwan olevan aina auki mutta niin muisti myös puoli Tampesteriaa, jotka kaikki olivat päättäneet jostain syystä tulla viettämään yhteistä äitienpäivää Siwaan. Meidän kahvihampaamme lakkasi kolottamasta vilkaistuamme monikymmenmetristä jonoa ja muistelimme pakastimen omaavan kätköissään jäätelöä, joka saisi toimittaa urakkapalkan virkaa.
Miten on muuten mahdollista, että suljetussa muovirasiassa oleva jäätelö voi muuttua yhtä aikaa sekä kuivaksi että jäähileiseksi sekä maistua pahville. Seuraavaksi näemmä paneudummekin kotihommista toiseksi rakastetuimpaan eli pakastimen sulatukseen. Ehkä jo heti ensi pakkasilla. Eli näillä näkymin tällä viikolla.
Jälkipuheet
Voi Mea! Hävettää tällä lailla jälkiviisastella, mutta ikkunoitten pesuun on olemassa nykyaikaista haitekkia: mikrokuituliinat.
Litskamärkä froteepintainen putsaa ja nahkeaksi väännetty sileäpintainen kuivaa. Jos näyttää siltä että jää pikkupikkupisaroita lasin pintaan (niinkuin yleensä näyttää) niin ne pyyhitään äkkiä talouspaperilla ennenkuin kerkiävät kuivua. Pesuaineena pelkkä vesi. Toimii niin hyvin, ettei edes äiti ole enää löytänyt klaseista mitään huomautettavaa. :-)
Noniinjoo, määhän unohdin nytsitte tietty taas, että välineet pitää olla kanssa työtä myöden eikä vaan aineet. Vuoden päästä sitten, jos muistan siis. Jos ostan heti, hukkaan ne. Jos en, niin unohdan. On tässä pulmat.
Mikro kuitu liina on turhan hii tekkiä.Aito kumi lasta,fairyy ja vanha puhelin lue telo rantujen ja pärskeiden kiillottamiseen. Aurinkoisella kelillä emmehän moiseen urakkaan ryhdy, saati ilman olu...urakka juomaa,jota nautitaan hyvästi etu käteen.
Ehkä ne kaikki "äidittömät" olivat tosiasiassa siellä Siwassa ja meillä myös mäkkärissä. Ainakin ite talsin mäkkärin kautta huoltikselle hakemaan tuoreen leivän, kun ekana kävin ilosesti huiskuttamassa lähimmän kaupan automaattioville. Tajusin sitten kävellessä, että viime vuonna kävi samoin. Ekana hehkutetaan, että kaupat ovat auki taas sunnuntaisin ja heti seuraavana sunnuntaina on poikkeus. Söi miestä kuin nälkävuosi. Varsinkin kun perjantain ja lauantain pyhitin suoraan lystinpitoon, koska turhana sunnuntai päivänä voi mennä ostoksille ja välttää samalla ne s'tanalliset perheellisten kukkuralleen lastatut jumbo-ostoskärryjenkärryjen aiheuttamat kilometrien jonot.
Mullaki oli just kans se kumi lasta mutta vaan lisäx aamu lehteä kun heitin ne puhelin luettelot pois. Hyvät tuli tänä vuonna, ei ole raituja.
Oot sitte ollu siellä samassa kassa jonossa muiden poika miesten kanssa ? Ettei vaan olis ollu mäyrä koira mielessä?
iVE, sä oot kyllä niin ihq.
Kiitti, tästä irtosi naurut :-)
Kyllä meitäkin nauratti tänään, kun satoi sekä vettä että räntää minun vastapestyihin ikkunoihin. Vahinko vaan, että maa oli vain hetken valkoinen, en ehtinyt sulattaa pakastinta.
Ei ollut ollut mäyräkoira mielessä, ei. Ihan välttämättömiä krapularasvoja olin aikeissa hakea, jonka puutteen sitten korjasin sikakalliisti ja vielä piti hikoilla äly pitkässä mäkkärin jonossa. Niin ja ma aamun eväät kotiin ja töihin. Pakasteleipää, valmisalaatteja, mehkaa, nuudleita, pikakaurapuuroa, kuivahedelmillä, tonnarii, banaania ja punaista maitoa, ihan urheilijan oikeesti...
Ihan kivat eväät, muistuttavat omiani. Paitsi ei punaista maitoa. Kyllä me toimeen tultais. Jos mehka on jotain hyvää.
Ainakin niin kauvan, kuin eväiden syömiseen menee aikaa. ;)
ps. mehkassa pitää olla kuituja ja paljon yksittäisiä kirjaimia kylessä, terveelliseksi sellaisia väittävät, mausta viis.
Mutta minäpä paistan paljon hyviä munkkeja. Punaisen maidon kanssa sopivat. Tai yömaidon, tulee uni.
Mehka on siis jotain, joka sisältää A-, B-, C-, D-, E- viiva Ö- vitamiineja sekä ruisleipää ja kaurapuuroa. Maku ei tottavieköön houkuttele.
Mehua, höppänä.
Rakastan sitä, että minua sanotaan höppänäksi.