Virkanaisen toinen työpäivä
Perheenäitien rankkaa työviikkoa hämmästeltyäni kalkuloin [via b.] oman taloudenpitoni laskun ja sain vuoden summaksi 74,199$. Kenelle saan lähettää laskun?
Mutta miten lapseton ja pariton virkanainen sitten kuluttaa iltansa? Hän lähtee töistä puoli viisi polkemaan kotiin, poikkaisee matkalla Sportiaan hakemaan työkalua, jolla voi nostaa satulaa hoitaen samalla joko talonmiehen tai vahtimestarin töitä. Ohimennen hän hivelee kateellisena uutta hopeamustaa Nishikiä ja huokailee sen kauneutta. Samalla hän hämmästelee, missä myyjä [virkanaista ei koskaan lähesty yksikään palveluhenkinen sportiapoika, ihan niin kuin ei auto- ja kompuutterikaupoissakaan], miksiköhän. Sen jälkeen hän jonottaa kassalla, nostaa satulan, lähtee polkemaan, huomaa, että on kuuma, pysähtyy, riisuu takin, polkaisee hetken matkaa, huomaa, että on kylmä, pysähtyy, laittaa takin päälle ja jatkaa matkaa. Muistaa, että pitää poiketa alkossa, etsii vartin haluamaansa ja jatkaa matkaa kotiin. Kotona hän nostaa satulaa vielä vähän ja koeajaa. Ihmettelee, miten jalat voivat kasvaa talven aikana pituutta kokonaispituuden lisääntymättä mutta ei jää sitä pohtimaan enemmälti, sillä työt odottavat.
Virkanainen vaihtaa vaatteet, kerää tyhjät tölkit, hämmästelee, mikä pussi parvekkeella on, huomaa sen pääsiäisenä sinne säilömäkseen roskapussiksi. Ottaa tölkit, repun, roskiksen ja suuntaa parkkiluolaan kellon ollessa kuusi. Hoitaa autonkuljettajan työt ja ajaa Liideliin, hakee Saskia-pakin, tonicia, tomaatteja, kurkkua, ei salaattia, koska ovat kovin rääpäleisen kokoisia, mehua, leikkeleitä, filettä, eikun ei otakaan, palaa viemään sen takaisin, ottaa sen sijaan pakastekalaa, raapottaa kaksin käsin ostokset Marttiin. Huomaa, että tuulilasi on siitepölyinen, pyyhkii sen, suuntaa Prismaan, josta piti hakea jotain, jota ei ollut Liidelissä mutta ei muista, joten ostaa vessapaperia, muutaman oluen ja palaa autolle. Muistaa, että tölkit piti palauttaa ja palaa Tomralle, jonka huomaa epäkuntoiseksi, palaa autolle kellon ollessa 19:19. Kotiin, kassit hissin ovelle kahtena eränä, ylös, kassit sisään jalka hissin oven välissä, alas, auto parkkiin, takaisin kotiin, tavarat jääkaappiin. Ja muistaa, että Prismasta piti ostaa salaattia.
Virkanainen on jo järjettömän nälkäinen, joten hän tekee hetken kokin töitä taikoen suunnattoman salaatin ilman salaattia. Syö työpöydän kulmalla, kirjoittaa pari sähköpostia ja lähtee lenkille hoitamaan kotiyhteisön toimitusjohtajan ja psykologin töitä. Juoksee puoli tuntia. Jonka jälkeen hän aloittaa pesulanhoitajan työt heittämällä lenkkivaatteet koneeseen, samalla hän tekee siivoojan työt vähän vaan moppaamalla, kun ei ehdi imuroida, jonka jälkeen hän sittenkin päättää imuroida. Virkanainen ottaa siiderin [psykologi]. Kello on 21:49. Hän aloittaa tietokone-operaattorin työt [muistaa saattaa loppuun pesulanhoitajan hommat] uuvahtaa jo kahden tunnin jälkeen, jolloin hän voikin aloittaa vapaa-aikansa vieton menemällä nukkumaan. Onneksi virkanaisella ei ollut lapsia ja miestä, koska olisivat jääneet hoitamatta. Toisaalta, olisivathan ne voineet vaikka auttaa.
Totuuden nimissä tarkennettakoon, että ei näitä päiviä ole kuin kerran kahdessa viikossa.
Jälkipuheet
Heiii...Parittoman Virkanaisen päivä muistuttaa hämmästyttävästi parittoman Virkamiehen päivää...
Pelottavaa. Entäs jos nämä parittomat pariutuisivat? Olisko tuollaisia päiviä sitten joka viikko? Kestäiskö sen? Kestäiskö pariutus? Entäs, jos siihen pukkaa lapsia, koiria, rivitaloja, puutarhan vesiaihioita, farmariautoja? Olisko se sitten jokapäiväistä?
No joo.. Pariton lapsellinen virkanainen/-mies ei voi toimia noin epäloogisesti. Aikaa ei ole ihmetellä ja rampata edestakaisin ja joka päivä on samanlainen. Paitsi joka toinen viikko on kokonainen päivä jolloin voi ihmetellä tekemisen puutetta.
Toisaalta, voitko väittää, etteikö olisi oivallisesti oma elämä omissa käsissä, kun VOI ihmetellä ja rampata epäloogisesti, jos siltä tuntuu. Heti, kun elämä on siinä mallissa, että EI VOI tehdä jotain, alkaa se ennemmin tai myöhemmin nyppiä. Been there, done that.