« Miten minusta tuli mikä tuli, osa 3 | Pääsivu| A victory for open-mindedness »

Klonks

Ihan parhautta on, kun tapaa oikein vanhoja ystäviä pitkästä aikaa ja on kuin ei olisi päivääkään siitä, kun viimeksi tavattiin vaikka siitä on yli kaksi vuotta. Kun ei tarvita esipuheita, kysymyksiä ja lämmittelyä. Kun olemisen helppous alkaa kuin eilisestä. Kun aika on vain sana, jota ei kukaan muista.

Kuulitteko viime yönä kolmen maissa liikahduksen ja suuren kolahduksen. Jotain niihin aikoihin se tapahtui. Oli juotu lintuviskiä jo aika paljon ja pantu maailmaa paikalleen. Klonks. Ja se oli siinä. Maailma saatiin raiteilleen. Sitten mentiin nukkumaan.

Tietääkö kukaan, mitä se skottiviski on, jossa on kalkkunan kuva etiketissä? Istui suuhuni kuin lempeän pehmeä suudelma.

Jälkipuheet

Highland Birdissä oli vissiin kotkan kuva? Mutta sitä et kai tarkoittanut...

Oisko toi?"

J, ei se ollut tuon näköinen pullo. Tämän linnunmaidon etiketti oli ehkä keltainen, musta raita alareunassa ja keskellä istui kalkkuna (tai vast.) ja katsoi oikealle.

No heh, Veerahan sen tietty tiesi. Tuohan se, Famous Grouse.

Mieki join FG:tä kunnes löysin Vat69:n: Kyllä niillä eväillä maailman paikoilleen saa ja Lordin euroviisuvoittoon.

Jaa sääkö se olitkin! Ihmettelin, kun kesken unien peti rytkähti. Hyvä, kun laitoit pallon reilaan. Tänään tuntuukin olevan ihan uskomattoman hyvä päivä, trallallaa;)) Taidankin polkata pätkän tavoilleni uskottomasti keskellä päivää....

Siihen nähden, miten hyvin maailma kolahti, tuntuu oudolta, miten se kuitenkin aamulla hiukan heilahteli. Vieläkin vähän väsyttää mutta kyllähän siinä kammettiinkin. Mediaopen suorituksesta me kampeamme seuraavan kerran Vatin voimalla.

Minähän se, eikö tunnukin Vaanilassa paljon turvallisemmalta nyt.

Kirjaimet on kolhaduksessa jotenkin sekoittuneet.

Kiitokset kolhaduksesta! Vaikuttaa varmaan pikkuviiveellä tänne maaseudulle. Toivottavasti ei ollut teidän suunittelema tuo pesupäivä? Sen olis voinut jättää viikolle,kun mul olis ollut pihahommia :)
Oikein mukavaa luettavaa täällä :)

Ei meillä monista asioista mitään ymmärretä, mutta skottiviskeistä nyt kuitenkin... On se hyvä, että aikuisella ihmisellä on joku erikoisala, johon voi tuntea perehtyneensä.

(Vaikka siis varsinainen ammatinvalintaan vaikuttanut asennekysymyshän oli juuri se, ettei tarvitse perehtyä mihinkään, tietää vain yleistiedonomaisesti monesta asiasta vähän.)

No ei ollut Siru herranenaika meidän tekosiamme pesupäivä. Minä nimenomaan aloitin koko illan tähtäämällä keskeyttämään esimerkiksi imuroinnin. Ja jokainen osaa kuvitella, mitä siitä olisi seurannut jatkuessaan. Pesupäivä!

AiVAN Veera, erikoistuminen on päivän juttu. Minä alan hikkupiljaa päästä vasta jyvälle: ennen pidin kylmästä oluesta mutta nyt tiedän pitäväni nimenomaan luostarioluesta sopivan lämpöisenä ja ennen luulin, että viski on viskiä, ilman sen kummempia makueroja. Nyt tiedän pitäväni kevyesti savuisesta skottilaisesta viskistä.

Niijja ammatinvalintaan nimenomaan vaikutti se, että ei tarvi TIETÄÄ mistään mitään, sillä kaikki asiat on haettavissa ja tarkistettavissa.

Ja muuten se viski mieluummin vesitilkan kanssa nautittuna, ei jäitä eikä vesi vieressä vaan tilkka sekaan. On kuin toffeeta joisi.

Kevyen savuiset siivut ovat parhaita juu, olipa kyse sitten viskistä tai toisesta virkanaisen herkusta, pekonista. Tosin kaikkein parhaita ei viitsi juoda edes sen vesitilkan kanssa, kun pelkää, että menettää jotakin mausta. Pekonin jälkeen taas tekee mieli vettä. Ja nyt tämä juttu menee just niin sekavaksi, että taidan lopettaa ja käydä kaapilla.. Hyvää viikonloppua!

Äh, pekonia. Nam.

Kyllä oli kuulkaa viinikukko namia! Pekonissa ruskistus lie se perusjuju. Onnistuin lisäksi piilottamaan pataan kaksi salottipiip ja Resu ei huomannu mitään! Evästä ryyditti Alkon valikoimien uutuusvalkkari Quinta da Alhorna [Portugal]. Puolikuivaa, kun ei me ymmärretä sen rutikuivan päälle.

Ja lisää pekonia. Ihanniinku tässä ei olisi muutenkin jo koko ajan nälkä ja jano ja väsy ja heikkotus. Joku ilkeempi sanoisi, että kapula mutta ei mulla ole koskaan kapulaa. Mitä lie kevätväsymystä, sanoo ystäväni, ja on luultavasti oikeassa. Kerran oli kyllä talviväsy mutta silloin ei kyllä ollut yhtään nälkä.

Pekon ... äh ....

Oli muuten aikakin tämä maailma takaisin raiteilleen saada.

Kiitos kun hoidit sen. Omat voimani ovat olleet loppu, enkä ole siihen kyennyt.
Nyt on asiat hyvin.

Ei kiittämistä, ilo oli kokonaan minun puolellani. Ihan Saaren kupeessa klonksautettiin, niin että varmasti kuului siellä.

Toivottavasti voimaannut.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa