Anteeksi
Olen pahoillani, kun sillä lailla jouduit ottamaan sivuaskeleen Sinä ekonomi-insinöörihkön oloinen nuori mies aamulla suojatiellä, kun törkeästi autoni pitkän nokan sillä tavalla pysäytin suojatielle. Anteeksi paljon. En minä tahallani muttakun ne liikennevalot olivat oudot ja siinä oli se tietyömaakin ja keltainen tuli jotenkin yllättävän nopeasti kesken autojonon hitaan matelun. Ihan oikeasti oletin, että valoista pääsee useampi kuin kaksi autoa. Anteeksi, myönnän, että tässä on selittelyn makua. Muttakun ei siitä päässytkään, ja vaikka blondiaivoni kävivät hetken ylikierroksilla puntaroidessaan, ajaako punaisiin keskelle risteystä altistaen Martin ja muutaman muun auton isohkolle kolarille vai pysäyttääkö vaikka nokka on jo melkein suojatien päällä. Anteeksi. Laskin pienemmäksi pahaksi pysähtyä. Ja laskutoimitus otti sen verran aikaa, että se nokka tosiaan tuli siihen suojatien päälle vähän.
Päätökseni haittasi Sinua, joka jouduit siis ottamaan sivuaskeleen takiani. Olen pahoillani. Häiritsin törkeästi keskittymistäsi alkavaan työpäivään. Olen tosiaan oikeasti niin pahoillani, kaikille ei ole suotu eväitä sekä ottaa tilanne haltuun että ajatella että toimia kunniakkaasti ja parhain mahdollisin seurauksin että viisaasti että järkevimmin että suhtautuen positiivisesti kanssaeläjien inhimillisiin piirteisiin. Puhun siis itsestäni. Sinähän otit tilanteen haltuun hyvinkin hienosti ja nokkelasti nostamalla etusormesi ohimollesi ja sitä pyöritellen melkein kompastuit keskikorokkeeseen, kun merkitsevästi pitkään ja hartaasti katsoen ohitit minut. Sitäkin pyydän anteeksi. Vika oli puhtaasti tietenkin minun.. Olin hyvin vaikutettu siitä, että noin monta asiaa pystyit toimittamaan samaan aikaan. Mutta olithan ilmiselvästi osastopäällikkötasoista ainesta. Sinulla on vielä loistava tulevaisuus empaattisena, yllättävät tilanteet aikuisen tyynesti kohtaavana henkilönä. Olen varma, että tuleville lapsillesi olet loistava isä. Vaihdat mukisematta lapsesi pyörän takakumin, selvittelet kiihkottomasti riidan naapurin Annikin kanssa, kun lapsesi on vahingossa sohaissut Annikin Millan silmälasit rikki, josta kostoksi Milla puhkoi takakumin. Sellaista sattuu. Kaikenlaista sattuu. Niihin osaa noinkin empaattinen ihminen suhtautua hienosti.
Yritän ottaa taas kerran opikseni. Hyvä, että Sinun kaltaisiasi on olemassa. Kiitos ja anteeksi.
Jälkipuheet
Oot sää kans.. Etkös ollenka oo pahoillas siitä energian kulutuksesta joku tuli siitä kun nuori herra joutui nostamaan sen sormensa ohimolleen? Ihan sun takias. Muutenhan se olis ollu hyötykäytössä tekstiviestin näpyttelyssä tai vastaavassa??
Hmm, sattuuhan sitä itse kullekin. Ajelin minäkin viime viikolla Tampereen läpi kahteenkin kertaan, ja marttia tähyilin vaan en yhtään nähnyt. Voin kuitenkin vakuuttaa, että jopa yli miljoona kilometriä ajellut äijäkin torspoilee joskus.
Mutta tuota sinun fiksuuttasi, tällaisen asian anteeksipyytämisen jaloa taitoa on kyllä syytä harjoitella.
No voi kettu, en tosiaan huomannut olla pahoillani sormienergian väärästä suuntautumisesta. Prkl. Nythän tekstari saattoi olla lähtemättä mahdolliselle tulevalle vaimolle ja siten jää myös Perttuinkeri syntymättä ja se renkaanvaihto tekemättä ja osoittamatta, miten hyvin Annikin kanssa olisi synkannut. Jopa niin hyvin, että Perttuinkerin äiti olisi suuttunut ja jättänyt Perttuinkerin kanssa mokoman isän. Toisaalta, hyvä vaan. Jos näin kävi.
Täällä on samanlainen harmaa Martti toinenkin mutta siinä on punaiset penkit, mulla on mustat, tietty. Siitä hankala on kyllä tämä suheellisen harvinaisehko automalli, että törttöilyt rekisteröidään hyvinkin tarkasti ja yksilöidysti. Tosin voin aina yrittää sälyttää ne sen toisen tekemiksi.
Paras keino riisua vastapuoli aseista on mäyräkoirapuolustus: selälleen lattialle ja korvat luimussa katsoa nöyränä anoen silmiin, huitoa tassulla, että "Minun vika". Tepsii hyvin.
Haastemies täällä vaan, palkkatyön tuottavuuden nimissä: http://palamaailmaani.net/blogi/?p=381
Saat anteeksi tämän kerran. Nyt kun on tämmöinen päiväkin, kerran.
Pyöräilijänä minulla on paha tapa ärsyttää keskelle suojatietä kytikselle tulleita autoja ajamalla suoraan omaa linjaani ja pysäyttämällä pyörä suojatiellä noin 20cm päähän auton kyljestä. Ihan vain siksi, että ei sillä autolla ole sen enempää oikeutta olla kytiksellä pyörätiellä kuin risteävällä autokaistallakaan. Pyörä vain ei täräytä siltä kylkeä ruttuun niin kuin auto tekisi. Kaikesta huolimatta vähemmän haittaa autoista on pyöräilijöille kuin pyörätiellä hyppivistä kävelijöistä. Tietääkseni kävelijät ovat samaa mieltä pyöräilijöistä. Onnellista rinnakkaiseloa siis.
Ihanaa olla itse aina erehtymätön. Tai mistä minä tiedän, kun en ole.
Luekelin täällä kaikessa rauhassa,kun havahduin hiiirveeseen kaatosateen ääneen.KÄÄK mul on auton ikkuna auki!
Juoksin sulkemaan sen.Nyt on kuskin penkki lotomärkä!! Samoin minä(en hätäpäissäni huomannut sontikkaa napata ovenpielestä)!!
Ja mitä sanoo Mea tähän??
Etteikö muka oo sun syys et meen huomenna töihin pers märkänä!!
;D
Anteeksi. Ja minä kun vartavasiten otin sontikan mukaan. Yleensä se on tehonnut ja sadetta ei ole kuulunut. Tai heeetkinen.... etten sittenkin unohtanut sitä eteiseen. Jep. Minun vika taas. Anteeksi.
:DD :DD
Saat anteeksi! Mut mua oikeesti nauratti,kun näin kävi just sun juttuus lukiessani. Ei voinu ku syyttää Sua. :-D
Ja vettä alkoi sataa, kun ajelin tösitä kotiin. Ja kenellä kattoluukku auki? Justjust.