Äityyksiä
Viisivuotias juoksee naista vastaan hoitopaikan pihalla. Nainen on hiukan myöhässä, koska kävi kotimatkalla parturissa. Hänen pitkät suorat hiuksensa ovat nyt lyhyemmät ja päätä kehystävä uusi kiharapilvi pyörteilee tuulessa kevyesti. Nainen hymyilee ja polvistuu maahan, valmistautuu ottamaan pojan sylikoppiin. Aurinko kurkistaa juuri silloin pilven takaa. Poika pysähtyy, nostaa toisen kätensä silmilleen, sillä aurinko häikäisee. Poika kallistaa päätään pieni kyynärpää pystyssä, kurkistaa käden alta hämmentyneenä ja sanoo: "Sä oot enkelin näkönen."
Ystävän kauniit kasvonsa hehkuvat, sanoja ei tarvita. Ilo säihkii silmistä, kun hän seisoo naisen oven suussa. Ystävä on onnellinen. Hän tekee jo lähtöä mutta on sen näköinen, että haluaisi vielä sanoa jotain, kääntyy mennäkseen, pysähtyy, hymyilee ujosti: "Hyvää äitienpäivää. Sinä olet minun henkinen äitini."
Asiat on liian mukavasti, nyt täytyy pilata kaikki.
Äiti, en tahdo mennä Englantiin, en kuulla sanaa "splendid".
Mutta tahdon menettää elämäni tilaisuuden,
Nämä utopiat miten A:sta tulee B ja B:stä A.
Siihen saakka kun otat mahdollisuuksistasi selvää, on toivoa
Ja rauhattomuus hyötyenergiaa.
- Absoluuttinen nollapiste
Kiitos teille, jotka annatte naiselle mahdollisuuden olla enkelin näköinen äiti.
[Kuva: Ville Morkki]