Talvimörköjä
Siellä ne taas ovat luuranneet koko talven, talvimöröt. Vaatekaapissa on mellastanut yksi pahimmista, KaappiMörkö. Joka talvi se nipistää housujen vyötäröistä sentin pari, muuttaa T-paidat nuhruisiksi, viimekesänä selkeän muistikuvan mukaan kivat värit luotaantyöntävän tyhmiksi, ihan parhaat kesäkengät hassun tolppakorkoisiksi ja astuu ne vielä linttaan. KaappiMörkö on aikansa kuluksi vielä piilottanut osan kesävaatteista ja -kengistä. Muistan selvästi omistaneeni kivan kokoelman mutta missä ne nyt ovat. Ja miksi se kaivaa jonkun muun ihmisen kätköistä niitä kukkamekkoja ja hassuja kenkiä ja paitoja, joita suinsurminkaan en ikinä päälleni laittaisi. Minäkö muka olisin joskus kulkenut kukkamekossa?
Talvimöröistä uskollisimpia on LaiskaMörkö. Se on myös astetta ilkeämpi. Se asustelee kaveriksi naamioituneena koko talven virkanaisessa. Kun virkanainen sitten kaivaa KaappiMörön linttaamat lenkkitossut ja nuhjaamat juoksuvaatteet, kauhistuu LaiskaMörkö, että kohta tulee lähtö ja suunnittelee kostoiskua. Kun virkanainen etsii pyöräsuojasta polkimensa, mitä huomaa hän? KellariMörkö on käynyt tyhjentämässä kumit ja kuraamassa ihan varmasti syksyllä pestyn pyörän. Kun sinnikäs virkanainen nielee kiukkunsa ja pumppaa ilmaa, öljyää ketjut, köyttää kylpärän ja polkaisee parinkymmenen kilometrin lenkin ja sen päälle juoksee puolen tunnin kiekat parina päivänä, mitä tekee LaiskaMörkö? Se kipeyttää kostoksi etureidet, takareidet, sivureidet ja pepan. Tarkemmin sanoen vyötärön ja polvien välisen pätkän naisesta niin, että virkanainen joutuu vaapottamaan AguAnggana. Uskottavuus siinä kärsii.
Talvimörköjen karkotus kestää yleensä parista kolmeen kuukautta, mikä on sikäli pahasti paljon, että kesäkään ei läheskään aina niin kauan kestä. Asiaan täytyisi kyllä saada korjaus. Mihin tästä voi valittaa? Kyllä avaruudessa käydään mutta ei keksitä yhtä möröt karkottavaa uutetta.
Jälkipuheet
Kiva saada nimi niille inhoille tyypeille, joita meilläkin asustaa. Etenkin Kaappimörön kanssa on tullut kosolti ristiriitoja. Nytpä voinkin kutsua sitä nimeltä, jospa se siitä rauhoittuisi ja ryhtyisi vaikka joksikin avuliaaksi Vienroskapussisimöröksi.
KanahäkkiMörkö piilottaa tarpeellisimmat tavarat kauimmaisiin nurkkiin ja tekee niistä epämääräisen kasarisia vaikka olivat ihan kauniita viimeksi tavattaessa. Milloin se nyt olikaan? Onko siitä jo, öh, mitä kauhean paljon. farkun lahkeet lyhentää ja leventää ja kaventaa ihan miten sattuu ja kevättakin muuttaa omituisen laatikkomalliseksi. KanahäkkiMörön raatelemat vaatteet ja kengät on pakko heittää pois ja se tapahtuu aina juuri ennen kuin ne tulevat takaisin muotiin.
Vienroskapussisimörkö ja sen serkku Pesenikkunasimörkö vaativat varmaan jotain uhrilahjoja. Fairy-keijua ja Lajittelenroskasijärkevästipeikkoa?
Luultavasti vaatisivat raskaita uhrilahjuksia. Kaappimörkö taitaa kyllä viihtyä nykyisessä toimessaan niin mainiosti, että haisevat roskapussit ja saastaiset ikkunaruudut jäävät edelleen omiin käsiin. Hyviin käsiin siis.
Luultavasti. Siinä toivossa olen jättänyt niille syötteeksi niitä hyvin, hyvin kauan siteen _ehkä_ jonkun tässä huushollissa pitämiä kukkamekkoja, jos se vaikka niitä hävittelis. Vaan ei, sitä täytyy helliä joka kesä uusilla jutuilla ja sitten se rauhoittuu hetkeksi.
Mutta Mea. Onhan se keino noiden mörököllien karkoittamiseen. A U R I N K O . Harmittaa, kun sisällä pittää nyhjätä eikä pääse ulos keväiseen ilmaan. Paitti kun aurinko alakaa paistella, sitä iskee tuu_mun_kaa_terassille-mörkö ja kevät_nuha-mörkö..
Oi, pikku-Mea on päässyt kirjottamaan. Mulla on melkein kummiolo. Totta, aurinko on hyvä karkottaja mutta uhrilahjat vaativat veronsa: viime kesän toppi on nuhruinen, sortsit kamalat, aurinkolasit hirveät ja ennen kaikkea hukassa. Ja tämä TalvinahkaMörö, se vasta paha on, se kalpeuttaa sääret olminvärisiskis. Aargh. Mutta aurinko, se auttaa erityisesti siihen.
Onhan kuntosali mörkövapaata aluetta - onhan?
Kuntosalille tuppaa tulemaan mukaan se PömppövatsaMörkö eikä millään tahdo irrottaa otettaan mutta kyllä se, ajan kanssa. Aika pitkän ajan, ehkä vuoden kuluessa.
Onnea salille ja uudelle blogille.