Vähän hullua
Menin sitten minäkin aamulla ennen hammaslääkärikäyntiä Keltaisten päivien torstaitarjousfarkkujen innoittamana Stockalle. Kello oli viittä vaille kahdeksan ja ulko-ovia ympäröi kymmenmetrinen ihmismuuri. Vartija piti luentoa, miten käyttäydytään, kun ovet aukeavat: "äkää rynnätkö, älkää käyttäkö hissejä, varokaa vanhoja ihmisiä", kukaan joukossa ei käsittääkseni tunnustautunut vanhaksi, täsmennystä olisi kaivattu. Kun ovet sitten aukesivat, koko porukka liikahti yhtä aikaa vyöryyn. Ei niin kuin autot punaisista valoista asteittain vaan niin kuin märkä lumilautta peltikatolta. Vartijan puheet hukkuivat hälinään. Sisälle päästyään nämä ylikiireiset tunkijat unohtivat hoppunsa ja tekivät seisakkeen keskelle käytävää.
Oma lukunsa olivat ne oven ulkopuolella itsekin jonottaneet, jotka ylimielisesti hämmästelivät puoliääneen, että kyllä ihmiset on hulluja ja että mitähän täällä tapahtuu. Samoja narisijoita, jotka eivät katso televisiota eivätkä lue iltapäivälehtiä ja seiskaa. Tiedättehän, se nenän vartta alas valuva katse, ja joka tietää kaikki juorut vaikka ei koskaan niistä lue.
Torstaitarjousfarkkujen pienintä kokoa ja shorteinta lahjetta oli viittä yli kahdeksan aamulla jäljellä yksi kappale. Yksi! Tosihullut päivät.
Lääkäreitä on kai opetettu sanomaan potilaille aina, että nyt vähän sitäjatätä: nyt vähän sattuu, ottaisitko vähän pöksyjä pois, riisuisitko vähän sitä paitaa pois. Hammaslääkärikin sanoi, että nyt vähän sattuu, sano sitten, jos tuntuu pahalta. Milläs sanot, kun suu on täynnä poraa ja Kallen käsiä ja hammashoidollisia instrumentteja. Vähän olin tulla hulluksi taas.
Jälkipuheet
Hammaslääkäri! Se on se paikka, jossa nilkat painautuvat lujasti kiinni hammaslääkärin tuoliin. Seuraava paikka, joka koskettaa tuolia, on niska. Niin, ja tietysti kädet, jotka rystyset valkoisina krampinomaisesti puristavat niitä käsinojia.
No just noin se oli. Kun tuolista lähtee, joutuu oikomaan itseään kaksi tuntia, kun kaikki on krampissa. Jos puoli päätä on puuudutettuna, roikkuu sylki suupielestä ja huuli vinossa on hassun näkönen. Jos ei puudutettu, on järkytyksestä poistolalllinen kolme tuntia. Samaan päivään jos yhdistäisi gynen ja mammogragfian, hipoisi täydellisyyttä.
Ihana, kun muistutit minua tosiseikasta, miksen jaksa sinne Hulluilemaan lähteä.
Minua ahdistaa tuollainen paljous ihmisiä oikeasti.
Mutta, petosta tuo silti on!
Juuei sinne kannata mennä; ahdistavaa ja turhaaa. Aamulla oli lähes siedettävää mutta hämmentävää. Minusta on huijauksen makua, jos päivän tarjouksesta ei ole kymmenen minuuttia ovien auettua enää jäljellä kuin isoja kokoja. Sitäpaitsi ei ne hinnatkaan nyt NIIN edullisia ole.
Rautahermoisia naisia, jotka siellä tuntejakin viettävät.
No niih, nyt se on sitten seuraavksi mentävä aukomaan yläpäätä ja oltava instrumentit suussa hiljaa. Se on joskus todella vaikeaa, kun tekisi niin mieli vastata tai sanoa vähän, että sattuu perkele!
Mun pitäs mennä sit varmaan sinne sarjalääkärille. Pitäisi mennä myös tissinlitistysgrafiaan. Kyllä ihmistä vähän rankastaan naiseudesta. Paitsi onhan ne hampaat miehelläkin.
Minäkin muistin hullut päivät. Kävin ostamassa 250 Gb lisää muistia koneeseeni. Se olikin muistaakseni jo keskiviikkona. En ole vielä muistanut laittaa muistia koneeseeni kun olen ihan kipsissä.
Ihan kipsissä ei ole kiva olla, siinä tilassa menee vähän muisti.
Pyhä jysäys. Pällistelin punaisissa valoissa jonossa auton sivuklasista ulkosalle ja onnittelin itseäni oikean kulkuneuvon valinnasta, koska räntää alkoi puskemaan vaakatasossa korvat ja suut täyteen. Huomioni kiinnittyi nuorehkoon naisimmeiseen, joka asteli seesteisenä ohitse pitkin vetävin askelin pomppa auki lesottaen, kelistä viis veisaten. Toisessa kädessä hänellä oli vielä törkeän herkullisen näköinen jäätelötikku, jota hän sitten sovitteli suuhunsa ja toisessa, joka sitten selittikin kaiken, pullea stokkan keltainen paperikassi. Lienee voitokas saalistus. Oikeastaan olisin voinut vaihtaa osia, kun nainen katosi sakenevaan lumipyryyn jäätelöineen, kun taas liikenne puuroitui jämähtäen niille sijoilleen.
Hieno tilannekuvaus. Mikset ala bloggaamaan. Lukisin.
Nokun on vain yksi aito mea muusa maailmassa. :/
Nomuthei, olisin sun muusa ;)
Bittimuusa, äh. Lihaa ja verta soisi hänen olevan, maalauksellinen tai kuin mea-pysti. Mutta hyvä kauppa näinkin. :)
Kauppa, siis kirjuutella kommettilodjuun, kuten ennenkin.
Aijaa, luulin jo, että sinä lokkaat ja minä komennoin. No, ihan hyvä näinkin.