Työtyhmä
Minulla on rasittava tapa laskea askelia, ohitettuja lyhtytolppia, ovia, ikkunoita, astuttuja katukiviä, tehtyjä vatsaliikkeitä, polkimen polkaisuja, punnerruksia. Siksi en voi käydä kuntosaleillakaan, koska jonkin verran puuduttaa, kun lasken tunninkin kaikkea. En vaan osaa olla laskematta vaikka kaiken järjen mukaan voisin vaan tehdä niin kauan kuin jaksan. Kuntopyörässä on onneksi monenlaista mittaria laskemassa puolestani mutta siinäkin lasken, että noin ja näin kauan vielä, niin on kymmenen kilometriä täynnä. Tai puoli tuntia, kumpi nyt ensimmäisenä täyteen tulee. Rasittavaa.
Puuduttavissa kokouksissa saatan alkaa laskea, kuinka monta kertaa sanotaan esimerkiksi "toisaalta". Näppärä sana muuten, sillä voi päteä olemalla asiasta kuin asiasta mieltä mutta toisaalta olla samaan aikaan eri mieltä ja siten olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Kokouksissa ajatusten kurissa pitäminen on minulle muutenkin hankalaa, enkä kaikin ajoin ole kuulolla ja ymmärryksessä, missä milloinkin mennään. Kukaan ei tosin huomaa mitään, sillä ymmärrän olla kyselemättä liikoja. Suurin osa asioista kyllä ennen pitkää minulle joko selviävät tai eivät ja jos ei, eivät ne minulle kuulu. Loput asiat ovatkin sitten niitä, joita ratkomaan asetetaan työryhmä, jonka projektipäälliköksi valitaan joku toisaalta-tyyppi, joka ei koskaan saa ryhmää kokoon, koska sillä on niin paljon muita työryhmiä ja kun määräaika uhkaa umpiintua, tekee työryhmän sihteeri sitten hatusta vedetyin päivämäärin raportin, jota kukaan ei lue.
Monta viikkoa olin hautonut hetkeä synnyttää päätös kävellä aina kaikki raput ja maanantaina ajatus valmiintui. Ei siis hissiä enää, ellei satu molemmissa käsissä olemaan Lidlin kuusiopakkaus Saskiaa [olen koukussa Saskia Quelle - Fun Light Guava-sitruunaruoho -sekojuomaan]. Aamulla 209 rappusta alaspäin, 41 ylös, illalla vastoin päin. Heti, kun olin tehnyt päätökseni, päätin lähteä viemään roskat. Kolmannessa kerroksessa huomasin olevani hississä.
En ole koskaan pitänyt numeroista enkä matematiikasta mutta sana "laskento" on jotenkin kaunis. Miksi päässä pyörii kaikenlaista joutavaa juuri silloin, kun pitäisi keskittyä. Ja muutenkin. Toisaalta, eikö se ole pään tehtävä.
Kirjoitin äsken koko ajan, että työtyhmä. Kuvaavaa.
Jälkipuheet
Nuo työtyhmäjutut on kyllä aika tuttuja, mutta toisaalta...ei vain. Tuli nyt mieleen että itekki olen joskus niinkuin se fast shown ukko, joka on aina samaa mieltä sen kanssa, joka on viimeksi puhunut. Jotkut ovat vaan niin vakuuttavia, riippumatta siitä mitä potaskaa suustaan päästävät, kai se on joku itsevarmuusjuttu. Blogeissakin törmää sellaisiin joskus.
Totta puhut, jotkut ovat niin vakuuttavia, että sitä vaan huomaamatta huomaa olleensa samaa mieltä kuin edellinen vaikka olikin eri mieltä, jota on taas seuraavan vakuuttavan kohdalla. Minä olen onneksi niitä maan hiljaisia ja pidän mielipiteeni ominani, varon nyökyttelemästä hyväksyvästi ja keskityn laskemaan, kuinka monta kertaa puhuja resurssoi ja prosessoi.
joo, työryhmissä suunsa avaaminen on ihan yliarvostettu juttu.
"kuinka monta kertaa sanotaan esimerkiksi "toisaalta". Näppärä sana muuten, sillä voi päteä olemalla asiasta kuin asiasta mieltä mutta toisaalta olla samaan aikaan eri mieltä ja siten olla kaikkien kanssa samaa mieltä"
Tervetuloa meille. Meillä sanotaan "toisaalta" usein. Toisaalta muuta ei kai voi edellyttää ihmisiltä, joilta puuttuu ns. näkemys. Toisaalta "toisaalta" on sellaisten tyyppien paras kaveri.
Ps. Toisaalta avainsana saattaa olla myös mainiseman/si projektipäällikkö.
Kun pitää suunsa kiinni, ei läheskään niin helposti paljastu työtyhmäksi mutta toisaalta saattaa saada viisaan maineen.
Toisaalta, projektipäälliköillä [eh, niitä me rakastamme, emmekökin vaan] on aina näkemys, jota taas toisaalta toisaalta-ihmisellä ei ole, joten toisaalta saatoin nyt erheentyä. Ehkä projektipäälliköiksi ei sittenkään nimitetä toisaalta-ihmisiä. Toisaalta, osaavat penteleet olla niin vakuuttavia, ettei sitä toisaalta voi tietää.
Minä en ole laskenut muuta kuin sitä, kuinka kauan olen opiskellut. Alkaa tässä jo sormet loppua.
Toisaalta, onhan varpaat. Nykyisin löytyy kaupasta sukkia, joissa on varpaille kolot, niinpä voi laskea talvellakin muulloinkin kuin sängyssä unettomia öitä pyöriskellessä. Aluksi voi ottaa avuksi sellaiset kengät, joissa on varvas eroteltuna, selaiset ovat nyt muotia.
Vaatimattomasti totean tarkastelleeni läheltä projektipäällikköä, jonka suusta ei koskaan ole kuultu lausetta, joka ei sisältäisi avainsanaa "toisaalta".
Projektipäälliköitäkin lie moneen junaan. Päteviä ei riitä ihan jokaiseen. Päteväksi projektipäällikön tekee projektinhallintataito.
Toisaalta...
Meillä täällä on muutama ammattiprojektipäällikkö, juuri äsken yksi oli radiossa. Yksikään niistä ei tunnu tietävän, mitä nurmikkotasolla tapahtuu, mikä onnistuu ja mikä ei mutta projektinhallintataito saa aina asian kuin asian kuulostamaan tehtävissä olevalta ja helpolta. Jopa siltä, että hämmästyttää, ettei kukaan aiemmin ole tätä aiaa projektihallinnut.
Radiossa pahasti kusaissut projekti kuulosti tosi hienolta. Suusta, joka ei ole käynyt edes työryhmän sämpylöitä syömässä.
Tarkennan aiempaa lausuntoani: projektipäällikkö tarvitsee tuottajan (tekee likaisen työn ja solmii langat) lisäksi myös markkinointitiimin (osaa puhua mutkat suoriksi radiossa).
It's all about presentation, ainakin siellä, missä yhteisiä rahoja jaetaan.
Jos oikein työläs projekti pukkaa taloon, niin sitä siirretään kätevästi pöydältä toiselle ja kahta kuukautta ennen kuin projektia koskevan asian pitäisi olla jo toteutettuna se lykätään kaksi kuukautta sitten tulleen asiaan täysin kuulumattoman henkilön pöydälle kolme viikkoa ennen kuin henkilö lähtee äitiyslomalle.
Numeroilla saa asian kuin asian kuulostamaan monimutkaiselta.
Toisaalta toisaalla voi yrittää saada lukijat pohtimaan kummassa on järkeä. :)
Niin.
Jos tuollaiset erillisvarvaskengät ovat todella olemassa niin on vahva ehdokas vuoden turhakkeeksi.
Olisiko syy siinä että meitä on pidetty pienenä liian tiukassa kapalossa ja pelkäämme kuoltuamme joutuvamme käärinliinoihin.
Tämä vaipoista vapaa väliaikamme pitäisi sitten olla mahdollisimman erillistä, miehillekin tulee varmaan housuihin erilliset kalukukkarot. Mitäs naisille sitten keksittäisiin?
Sitä alkuasukkaiden lannesarvimuotia olen kanssa ihmetellyt, siinähän on arimmat paikat kaikille risuille ja vihollisheimon sotureille kovastikin framilla vahingoitettavaksi.
Makkarassakin on kaksi päätä, kummassa niistä on enemmän järkeä?
On ne eriillisvarvaslenkkarit kuules Murphy nyt muotia. Omin silmin näin muotigurun esittelevän. Paitsi, että vaikka ne on urheilukengän näköiset, niillä on kielletty urheilu, koska ne taas siihen tarkoitukseen voivat olla vaaralliset. Onkohan niihin laitettu riittävän varoitukset amerikaanoja varten.
Onhan se lannesarvimuoti aika rehellinen. Tai no, toisaalta ...
Saskia kelle hyvänsä on ihan loistotuote ja meillä sitä kuluu paali viikossa vähintään ja ihan ohimennen. Tällä viikolla se onkin sopivasti taas Liidelin liiterissä tarjouksessa! Mars kanniskelemaan. Resu puuskuttaa täällä jo varastopaaleja olemattomaan varastotilaamme sillä tempolla, että pidempääkin piiritystä tai hissin rikkoutumista kestetään kyllä. Hankala yhtälö, kun Graafiskin {olut} on samalla viikolla tarjouksessa. Vois ne vähän siellä Liidelissä ajatella kantapeikkojen elämätä. Toisaalta, haitanneeko tuo.
Jaa voiks sitä sekotellakin johonkin? Hmmm... voisitkohan sää paljastaa tuon sotkemisuhteen Saskia - Guavamesi?
Vai on tarjouksessa, sepäs sattui. Tämän viikon satsi onkin hakematta saatuneihin yhteensattumiin vedoten. Se onkin sitten kahden paalin paikka liiteristä tänään. Huomennahan on perinteisesti oluennoutopäivä.
Huushollin isoimpaan lasiin lorautetaan guavaa viiva, eli sormen vahvuinen pohja ja kelleä päälle. Myös aprikoosi-carambola on melkoisen hyvää ja epäilen vihreän omenan olevan oivallista myös.
Onneksi joskus joku hyvä on halpaa ja mikä parasta, ihan tyystin vailla kaloreita.