Mean keittiöstä
Virkahenkilöstä piti tänä aamuna piikittää verta labrassa ja sitä varten piti oleman syömättä 12 tuntia. Muistiko henkilö asian eilen illalla kymmenen maissa, kun teki iltapalaksi voileipää? Eipä muistanut, ei. Mutta muisti kyllä aamulla, että ei sitten mentykään heti aamusta kokeisiin. Lasillinen vettä aamupalaksi niukinnaukin riittäisi, jos pääsisi koeputkilovaluttamoon vaikka heti kahdeksalta mutta että nyt siis vasta kymmeneltä. Virkahenkilö, joka ei ole saanut aamukahvia, ei ole parhaimmillaan. Voi hyvänenaika, miten kahvi nyt maistuisi. Vintillä on muuten ihan samanlainen Gustav Paulig. Vanhat peltipurkit on niin ihania. Vieläkin harmittaa, etten ymmärtänyt aikoinaan pelastaa kotokaapista sitä peltistä mummun Hangon Keksi -laatikkoa, jossa oli lasinen kansi ja johon leivottiin jouluksi aina viittä sorttia pikkuleipiä. Onneksi sain pelastettua rivin vanhoja maustepurkkeja. Vanhoissa peltipurkeissa on niin henki ja elämä.
Meanderiassa oli eilen kalapäivä, joka tarkoitti tällä kertaa Liidelin kalaa. Hyvää ja helppoa herkkua, jota varten kaadetaan ensiksi Liidelin herne - maissi - pikkuporkkana -pussista puolet vuokaan. Tässä vaiheessa muistetaan vääntää uuni kahteensataan asteeseen kuumenenmaan. Sitten ripsotellaan suolaa ja jauhetaan monipippuria vihannesten päälle. Liidelin tarjousseiti [1.49 ] onkin kätevästi valmiiksi neljänä siistinä palana, joten ei tarvitse katkoa tällä kertaa veistä. Palat suolataan ja sitruuna- ja monipippuroidaan puolin ja toisin, jonka jälkeen ne lasketaan vihannespedille. Palojen päälle Liidelin hapanimelää kastiketta [ketsuppikin on ihan passelia] ja chilikastiketta ja kruunuksi jokaiselle syntisen ihanaa Liidelin ylirasvaista sulatejuustoa kolmiot, jotka kieräytetään kastikeessa, joka on sekoitettu etusormella kalan pintaa peittäväksi hunnuksi. Ja uuniin. Ja paniikkiin, että uuni on rikki, ja mitähän senkin korjaus maksaa ja mistä reiska ja kuinkahan kauan sen saaminen kestää ja pitääkö tässä nyt uusi uuni ostaa ja pääsiäinenkin tulossa ja pashaako sitä nyt ja mämmiä koko pääsiäisen joutuu syömään. Ja huomataan, että hän on laittanut 200 astetta ja pelkän valon.
Se oli kyllä aika pieni voileipä, kai sinne labraan voi jo kohta lähteä. Eikä se kellokaan tainnut olla vielä kymmentä.
Jälkipuheet
Olet yksiselitteisen ihana.
Noin kauniisti ei olekaan sanonut juuri kukaan lähes milloinkaan. Kerran Erityinen sanoi, että olen helppo. Helpot on mun mielestä ihania, joten oli sekin aika kivasti sanottu. Aamu pelastui Aallottaren ansiosta. Kiitso. Eikun kiitos.
Mulla on myös samanlainen kahvipurkki ja hieno Fazerin keksilaatikko:)
Voi ei! Vanha sielu sielläkin. Ja IHANA laatikko, se Hangon Keksi -laatikko oli myös sininen. Jos tuossa on lasikansi, halkean kateudesta.
Kuva unohtui purnukoista, siis tässäpä tämä vielä:)
http://photos1.blogger.com/blogger/7269/2208/1600/kahvihylly.jpg
Onko sinun aveline blogisi Blogilistalla. Olisin tilannut mutta en löytänyt aasta en hoosta.
Nyt alkaa purkkien keräys. Kiivas.
Tuo sinun kahvipurkkisi on ihana! VEEKOO. Kaunis.
Peltipurkkiblogimiittiin lisää purkkeja täytyisi saada, vaihtareiksi, eihän noilla vielä saa kuin hyvää päivää sanoa. Mulla olis kyllä nokittaa vanhoilla peltisillä maustepurkeilla.
Entisaikaan oli henkeä. Oli.
http://www.blogilista.fi/info.php?id=5202
Juu, on se siellä listalla.:) |H|aavekuvia -nimellä
No herranenaika, enhän minä osannut hakea sitä aakkosista Hörinän jälkeen, H:n viimeiseltä paikalta. No mutta hyvä näin, nyt on ruksattu.
Kala-allergikkoa ihan huimaa tämä gourmetti.
Minä laitoin lampaanviulun marinadiin. Ensin tuhat valkosipulia tökittiin luisen ja vähän laihahkon entisen lampaa sääri- ja reisilihaksiin ja samalla kerrottiin lapselle, että tämä on yksi niistä, jotka tapasit viime syksynä.
Ovat kuulemma niin söpöjä, ettei niitä saisi syödä. Pitäisi ottaa lemmikiksi. Sanoin, että kollegalla on niitä 50 ja lisää tulee. Pitää tappaa entiset pois ja syödä suihin, sillä ne ovat paitsi söpöjä myös hyvänmakuisia.
Ei se uskonut, mutta katseli kuinka suola ja valkopippuri ja rosmariini ja timjami hierottiin siihen mitä otuksesta oli jäljellä. Ja sitten argentiinalaista punaviiniä päälle. Eikös ne sielläkin pidä lampaita, joten kai se viini käy siihen.
Ehkä minä joudun syömään sen yksin. Onneksi se on alle kaksikiloinen.
Kyllä se vähän kieltämättä huimasi, kun pyyhki otsalta hikeä, joka pukkasi pippurien ja chilin hienostuneen sekoituksen nostattamana otsikkoon. Mutta tuota lampaan jalkaa (jos viulu on jalkaaa) söisin kyllä. Voikohan ihminen muuten sairastaa valkosipulin puutostilaa? On nimittäin jo pidemmän aikaa ollut hirviä himo. Parikin patukkaa menisi ihan kevysesti mutta pitää hillitä itsensä, jos Erityinen on sattunut einelehtimään itsensä kylliäiseksi muilla aineilla.
Miten se lakkaa muuten haisemasta, jos molemmat syö.
Persiljallahan sitä valkosipulihönköä vähennetään. Runsaasti persiljaa. Leivän päälle ja voita sekaan.
No nyt me tiedämme, mitä meillä kasvaa ensi kesänä parvekkeella. Persiljapuita. Ja pakastin niitä täyteen, heitän vain ne jäät pois.