« Mitä itua | Pääsivu| Keväthyrskyt »

Kevät

Virkanaisten talvikengät vaihtuvat korkokävelykenkiin, takki lantion paljastavaan naisen muotoa kunnioittavaan pikkupusakkaan. Kevät. Kuivat kadut. Kenkien korot venyttävät kylmän ja pimeän kumaraan painamaa vartta enemmän kuin koroissa on senttejä. Kops, kops, kops… Kevät. Korot kopisevat leikkisän kepeästi kuivalla, harjatulla asfaltilla. Hymy kuin vienosti keimaileva kädenojennus. Kevät. Ujo ryhti hakee talven kangistamasta kumarasta sitä rohkeutta, jonka pimeä syksy hautasi toppatakin hartioihin. Selkä suoristuu kuin varkain. Askel ojentuu huolitellusti, kokeillen. Talven jäykistämä, yhdeksi erottamattomaksi vartalon niveleksi jämähtänyt lantio löytää puoliskonsa. Sehän liikkuu. Kevät. Korkokengästä pilkahtava vielä hiukan palelevainen nilkka ojentuu loppuun, notkauttaa lantiota varovasti. Korko napsahtaa kuivaan kävelytiehen yhä rohkeammin ja kauemmas, leuka nousee, katse uskaltaa kohdata vastaan kävelijän. Lantio keinahtaa kokeeksi, vieläkö se muistaa. Vielä.

Naiseus. Kevät.

Jälkipuheet

Vaikkei mun kengissä ole korkoa (tennari) niin huomaan silti samoja oireita. :)

Juurikin näin!

Arvaa naurattiko tuo "kops, kops" :D

Terveisin arkiterapeutti Kops

Lakaisukoneen kuljettajile superboonus. Lantiohousun keksijälle tuplaboonus. Pehmeästi kopisevan pitävän [mieluusti kestävän muttei metallisesti kirskahtavan] kantalapun keksijälle megaboonus.

Tennarin kepeydelle erikoisboonus.

Tulinpa äärimmäisen hyväntuuliseksi vielä näin maanantai-illan lopuksi.
Taidankin ottaa kopisevani tuohon esille eteiseen huomista varten.
Siunattu kevät!

Meillä naisilla on eräitä oikeuksia. Itse asiassa useitakin :)

Niin.

Miehetkin kaivavat esille ne kauhtuneet T-paidat ja lököttävät verkkarit. -Meillä se vasta ilo alkaa.

Sieluni silmin jo näen bubin terassilla ison kaljamahaisen miehen joka kumartuu noukkimaan pudonnutta tupakkiaskiaan. Laskeutuva verkkarin vyötärö paljastaa takaa karvaisen hahlon.-naisustan

Se näky on varmaan naisista yhtä seksikästä kuin miehistä on naisten miehusta.


-tänään vuoden ensimmäinen aamupoljento. -minulla-

Naisethan suorastaan odottavat juuri tuota. Erityisen ihana näky on juuri verkkareissa ja ilman paitaa lippalakki päässä ja linttaan astutut pölyiset nahkakengät liian lyhyiden verskojen lahkeista esiin pistävissä kalpeissa karvaisissa jaloissa. Eri sarjassa mutta melkein yhtä sykähdyttä on takapuolipehmusteisissa pyöräilysortseissa kitumarketin kassalla keltaisissa päänmyötäisiää aurinkoplekseissä asioiva uroo.

Ah kesää.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa