Arkkitehti piirsi lähiön ostoskeskuksen yläkertaan ison kahvion, kylän keskuksen. Ajatteli, että siellä perheenäidit nauttivat kupillisen kahvia ja leivoksen ostosten jälkeen, kertoilevat kuulumiset ja lähtevät virkistyneinä kukin omaan lähiönurkkaansa. Mutta eihän elämä mene niin kuin arkkitehdin piirustuslaudalla. Kahviosta tuli vähitellen kaljakapakka, jossa vaihtui omistaja useammin kuin kapakassa ilma. Parikymmentä vuotta myöhemmin entisen kahvilan seiniä kiertää loossit, joiden plyyssi-istuimet ovat täynnä tupakan polttamia reikiä, katossa pyörii discopallot ja vihreä ja punainen valo sirpaloivat tanssilattialle tunnelmaa menneiltä vuosilta. Vihreää verhoa on ostettu metrin liian lyhyt sermi erottamaan kapakka liiketiloista. Raosta näkyy pieni siivu arkea mutta verhon sisäpuolella kierteilee savu, oluen huuru ja vetäytyneisyys.

Sunnuntai-iltaisin kapakka täyttää arkkitehdin haaveen kylän keskuksena, siellä on karaoke. Pertsa, Liisa, Sinikka ja Mane laulavat viikon ahdistuksen ulos sunnuntai-iltaisin. Kukaan ei osaa mutta kaikki ovat innoissaan. Pienessä pöydässä istuu pari, joka ei välitä muista. Musta nahkarotsi ja maastotakki nojautuvat toisiinsa. Pojan musta tukka sotkeutuu tytön vaaleaan. He käärivät sätkiä, käsi hakeutuu taskuun ja jotain muutakin kuin tupakkaa laitetaan huolella filtterin taakse. Päät taipuvat taakse, nautinnolliset ilmeet puhaltavat savupilven heidän yksityisen maailmansa päälle. Näyttää kuin he eivät kuulisi tai näkisi mitään. Poika nousee hakemaan tiskiltä olutta epävarmoin, empivin askelin ja saatuaan tuopit palaa paikalleen kuin hidastettuna.

Karaoke-isäntä kuuluttaa, että seuraavana vuorossa Ike. Käsi pyyhkäisee mustan tukan silmiltä, ottaa sätkästä vielä savut, nousee hitaasti ja ottaa tuoppinsa. Hän horjuu esiintymislavalle, asettelee huolella tuopin tuolin viereen lattialle, ottaa mikrofonin, vetäisee savut. Valmis. Ensimmäiset surulliset sävelet kajahtavat nuhruisen kapakan discopallomaailmaan, Ike nostaa katseensa ja aloittaa: "Dance me to your beauty with a burning violin.." ja humalainen sorina haihtuu. Ike laulaa kuin vain Leonard sen laulaisi, silmät kiinni, tumma ääni hyväillen kuulijaa. Ike laulaa kuin transsissa. Kapakan täyttää hämmentynyt kunnioitus, päät ovat kääntyneen Ikeen, tuopit pysähtyneet huulille nouseviin kaariin. ”Touch me with your naked hand or touch me with your glove...”, Iken käsi nousee kuin tarttuakseen johonkin, hänen äänensä on tummaa samettia, joka pyyhkäisee pehmeänä kuulijan sielua. ”Dance me to the end of love." Ike nostaa päänsä, asettaa hitaasti mikrofonin telineeseen, nostaa tuoppinsa lattialta ja astuu lavalta. Hiljaisuus kunnioittaa viimeistä haipuvaa sointua. Valtavat aplodit saattavat hänet pöytään.

Ike istuu takaisin paikalleen, nostaa sätkän huulilleen, tytön vaalea pää nousee hetkeksi väsyneeseen hymyyn. Juopunut sorina palaa kapakkaan.