Tulvaraja on komea.

Ny on kaunista!

Ihanana yksityiskohtana punaiseksi vedetty alakaari.

Ensin en tajunnut niitä merkkejä; ei voi olla ollut vesi niin korkealla. Vaikea on kuvitella, miltä tuossakin paikassa näytti, kun kaikki oli veden alla. Ainoa, mistä sen huomaa, on, että kaikki on niin hienosti korjattua ja entisöityä.

En muuten siellä tajunnut ollenkaan, että sillan kaari oli noin punainen.

Niin.

Kiitos. Siltahan toki olisi kauniimpi jos olisi hieman kaarella ja kestävämpikin mutta epäkäytännöllisempi.

Kuinkahan tuo punainen kaari on maalattu? Telineet tarvittu sitä varten.

Tiesitkö että Golden Gate siltaa maalaa eräs perhe monenessa polvessa ja jatkuvalla syötöllä.

Luulisi olevan kurja työ jos alkaa ajattelemaan aamulla töihin lähtiessä asiaa.

Taas maalaamaan ja niin teki isä ja isoisäkin. Viiden vuoden päästä sama mies maalaa samaa kohtaa kuin aikaisemminkin.

Ja eihän kyseesssä ole pelkkä maalaus vaan myös vanhan maalin pois rapsutus. Omaa taloaan ei kukaan jaksaisi maalata vuottakaan moneen kertaan vaikka siitä kuinka palkkaa saisikin.

Tai no, enhän minä teistä naisista tiedä maalaattehan te huuliannekin päivästä toiseen. Ja kaiken sen poistuva maalin te syötte.

Ole hyvä, ihan sinua varten ajatuksella kuvattu. Punainen on tietenkin maalattu veneeestä tulvan laskun aikana.

Tuota Golden Gate -juttua en pysty uskomaan. En enää, en sen kissansilmä-jutun jälkeen.

Kerran muuten laskeskelin, kuinka monta kiloa huulipunaa nainen syökään elämänsä aikana. Monta. Siksi en käytä. Ja myös laiskuuttani.

Niin.

Tuollainen muistikuva minulla on Golden Gatesta.

Iltapissalla Amosta käyttäessäni havaitsin tämän vuoden ensimmäiset hankikannot.

Koira käveli kuin valkealla pöydän pinalla, itse upposin.

Onko sinulla minkälaisia muistoja lapsuuden hankikannoista ja potkukelkasta?

Eilen illalla oli ensimmäinen kevään tuoksu, hankikannon tuoksu. Esikevättuoksu. Minä olin jo lapsena se pienin ja reppavasti tietenkin se ensimmäinen, joka pääsi kävelemään hankikannolla mummolan pellon poikki järvelle. Yritin hengittämättä kävellä, ikään kuin se olisi tehnyt kevyemmäksi. Aina liian aikaisin liian pitkälle ja aina pellon puolivälissä oli se kolo, johon lankesin.

Niin.

Hankikanto kuuluu varmaan niihin asioihin joita on mahdoton kuvailla täysin ymmärettävästi esim. etelämaalaiselle ystävälleen.

Mikseiköhän hankikantoa ole romantisoitu enempää?

Kuin tyttö kuunsillalla, with Ansa Ikonen on tunnettu vaikka kuunsilta on vain mielikuva, ei aito oikea silta.

Hankikannon tyttö. uusi nostalginen elokuva

Tapasin hänet pellon reunalla. Pakkanen oli jäädyttänyt päiväisen tihkusateen kovaksi kestäväksi kanneksi, kuin tärkätyksi valkeaksi matoksi vitivalkoisen lumipeitteen pinnalle.

Tuletko kanssani juoksemaan hankikannoille? -hän sanoi yllättäen

Tulen, minä tulen -vastasin, ja lähdin juoksemaan kohti järven rannassa olevaa saunamökkiä.

Kuinka kaunis elokuva tuosta saataisiinkaan, ja juuri kriittisellä kohdalla kamera näyttäisi kimaltelevia jääkiteitä.