« Mitähäh!? | Pääsivu| Pieniä isoja asioita »

Sananvapauden kunniaksi

Pojannaskali, pituutta hiukan päälle vaahtosammuttimen, korvalapällinen karvalakki tiukasti rusettisolmulla leuan alta kiinni, sinisen enstex-haalarin kauluksesta tursuava kaulaliina peittää suun, punaiset talvikengät potkivat rytmikkäästi edessä olevaa selkänojaa. Äiti yrittää hyssytellä varovasti poikaa rauhallisemmaksi. Tiedättehän, sillä tavalla kuin äidit ennen tekivät, hienovaraisesti, etteivät matkustajat hermostuisi, ettei kukaan huomaisi hänen ylivilkasta tenavaansa, ettei vaan tulisi sanomista. Häpeillen. Napero kyllästyy tuijottelemaan bussiin nousevia ihmisiä ja kammertaa itsensä seisomaan penkille. Vesselin silmät arvioivat tekemäänsä vaikutusta ja kun sitä ei häävisti ole, aloittaa pomppimisen. Ei vieläkään mitään. Tumput tanakasti selkänojalla, katse tiukasti bussiyleisöön aloittaa hän sitten varovasti: "Tukkula veenukteen, tukkula veenukteen, tukkula.... " Äiti hyssyttelee posket punaisina ja nyhtää haalarista vokalistia alas. No nyt, pojat silmät välkähtävät, nyt ollaan jäljillä ja korottaa laulunsa kimeäksi huudoksi: "TUKKULA VEENUKTEEN, TUKKULA VEENUKTEEN." Äiti nykäisee haalarin selkämyksestä solistin päättäväisesti istumaan viereensä, katsoo tiukasti ja sanoo: "HYSshhh..." Punaiset saappaat potkivat taas tarmokkaasti edessä olevan penkin selkänojaa ja loukkaantunut ilme murjottaa karvalakin alta. "Tukkula veenukt....", kuuluu vielä uhmakkaasti kaulaliinan alta. Arasti äitiin luotu katse. Äidin jäykkä katse tiukasti eteenpäin. Hiljaisuus. Kirkas loukkaantunut pojan ääni: "Äiti, ei taa potkia."

Syyskuun kahdestoista, vuonna 2003 kirjoitin: "Tänään ilahdutti se, että jo nyt on löytänyt sivuilleni 56 lukijaa. Mistä ihmeestä he tänne ovat osuneet." Tänään, jossain puolenpäivän jälkeen tänne paussiin eksyy jostain kolmassadastuhannes kävijä. Olen nöyrästi kiitollinen jokaisesta klikkauksesta, "sisällein mun herkät värinät lyö".

Mäyräkoirasta vetoa.

Jälkipuheet

Hehee, kuulostaa niiiiin tutulta! Noita muksujen oivalluksia on aina mukava seurata, niin omien kuin vieraiden :-)

Bussissa ja kaupassa kersat osaavat kiitettävästi kyllä käyttää tilaisuutta ja äitiensä rajallista komentokykyä hyväkseen.

Sisään tullessani raja oli 71:n päässä. Nyt varmasti vieläkin lähempänä. Jos en satu hollille juuri h-hetkellä, esitän siltä varalta etuottona muhkeat onnentoivotukset! Meikäläisellä tämä kaikki on vielä lähes 396 000 kävijän päässä. Noinkohan riittää elämällä pituus sinne asti? Tai jaksamisella.

ONNEA! :}}

Potkiminen on tietysti tuomittavaa, mutta minusta "Tukkula" ja kaikki muutkin laulut pienten enstex-haalaripukuisten esittämänä pelkästään piristävät joukkoliikennematkaa (voin tietysti olla jäävi, sillä en saa meidän kolmivuotiasta ainakaan pidettyä hiljaa bussissa ja minusta ne jutut on kaikki hyviä, ehkä kovaäänisiä muiden mielestä). (Mistäköhän se muuten on peritty se kova ääni, itsehän puhun aina kuiskaten)
299.963, se ei ole enää paljosta kiinni. Onnittelut!

Kiitostaa noonea ja Heleniä.

Pitäisiköhän poistaa arkistot ja poimia ja hioa sieltä parhaita uusiksi, kun tuntuu että kaikki on jo sanottu. Vaikka ei ole edes mitään tähdellistä sanomista. Vaan eipä ne nyt tärkeämpienkään ihmisten päiväkirjat niin kummoisia aina ole, eikä kelleen voi aina tapahtua merkittäviä asioita.

Onneksi on muiden ihmisten mukulat ja muu maailma ja silmät ja korvat. Siitä yhdistelmästä siinnee vielä jokunen merkintä.

300 000:s ilmoittautuu. Kerrankin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

No niin! Se on sitten ruusun paikka! Eli päivittäkäähän Venuksenne!

Onnea vielä kerran!

Wau, sattuipas sopivasti, että kotikaupunkiin napsahti tasaluku, helpottaa huomattavasti juhlistamista. Esmerkiksi Suvi-laivalla siiderillä tai Ruubensissa oluella. Tähtisadetikkuja, serpentiinejä ja naamareita ;)

Kiitos noone, tämäpä vallan vetää vanhan hämmentyneeksi.

Hui, on se hurja luku..Yli 300000! Onneksi ei ole itellä laskuria, voipi tulla alemmuuskompleksit ja mennä kaikki senssit sekasin. Noh, menee ne kyllä muutenki.

Onnea vaan minunkin loukostani! Uutta lukemaa vaan!!

Tässä tuntee itsensä vähän sellaiseksi syntymäpäiväsankariksi, joka saa hopeapäisen kävelykepin ja kiikkustuolin lahjaksi vaikka tuntee olevansa kuitenkin muka vielä rokkenrollia.

Uusiin lukemiin! Ei kunnianhimolla vaan himolla.

Vanhentunutta tietoa teillä. 300 050 kävijäähän jo täällä on käynyt.

Eräät ovat niin hitaita. Kakkukahvit ja kukitukset tapahtuivat jo.

Onnittelut ja halaukset. Ja seuraavat 300 000 lisää ja 300...

Kiitokset. Eipä olisi uskonut silloin, kun 56 lukijaa oli suuri ihme, että toistatuhatta kirjoitusta myöhemmin on noin paljon. Toista tuhatta. Ei ninulla voi olla enää mitään sanomatta. Täytyy ryhtyä keksimään.

Onnea Mea! Jokainen tamperelainen ja jokainen lahtelainen on siis käynyt lukemassa blogiasi.

Mutta ei se mitään, jos aiheet ehtyvät. Se on usein tilapäistä. Päätä lopettaa, pidä viikko taukoa ja kas - palaat sanottavaa pursuten, sanoisinko haircuttia suu täynnä, sehän on vanha blogiviidakon viisaus.

Ja luulenpa, että me tulemme tänne enemmän lukemaan sitä, miten olet kirjoittanut kuin sitä, mitä olet kokenut.

Ja kauheen hauskaa merkkipäiväj jatkoo vaa.

Nyt sitten pitäisi kirjoittaa Hämeenlinnalaisille ja Kangasalalaisille ja ....

Kiitosta vaan, näin minä sen olen päätellytkin, että ei ne minun mielipiteeni ole niin erinomaisia, että niitä sankoin joukoin riennettäisi klikkaamaan. Olisiko vähän samanlaista makua ilmassa kuin siinä, että sellaiset elokuvat ja kirjatkin ovat katsottuja ja luettuja, joiden hahmoihin on mutkatonta samaistua, joiden kanssa on helppo olla. Itse asiassa minkä tahansa suhteen, on se sitten elävä tai virtuaali, tärkein ja kantavin ominaisuus on helppous.

Minä olen helppo. Jopa mielelläni.

300 t virtuaalihaliruttausta.

:} ihan veti suun mutturalle sun haliruttanat

Niin se oli olevinaan kehu. Että osaat kirjoittaa sillälailla vetävästi elikkäs omaperäisesti.

T: Toinen helppo ;)

Ihan otinkin sen kehuna. Kiitos. Näin helpoksi ihmiseksi sanon asiat joskus liian mutkallisesti.

Maailmassa riittää kyllä kantoa ja kuoppaa, joten ollaan me helpot vähän niinku tasapainottelemassa tätä hässäkkää :}

Luenpa juttujasi päivittäin. Kirjoitat harvinaisen hyvällä kielellä. Tulin just 2 viikon lomalta ja kemppainen ja menopaussi piti heti tsekata.

Kiitos. Erityisen paljon arvostan. Erityisesti sitä, että Kemppaisen kanssa olen sinun listallasi samassa sarjassa.

Tällainen kannustaa kummasti.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa