Akunpunktio on mahtavaa, olen saanut siitä avun jopa...menopaussiin(ei mitään henkilökohtaista!).

Kipu on jännä asia, siihen tottuu, oppii ihme keinoja suoriutua hommista, esim. pyyykit yhdellä kädellä kevyesti singoten narulle, television katselemista seisten, seinään nojaten jne. Ja sinä päivänä, kun kipua ei ole, tai se on edes pienempää, huomaa ihmetttelevänsä :olenko tämä minä? Vau!

Kirjoittamaan seisten, pujottamaan puseron päälle alas kumartuen ... Ja kun se kivuton päivä tulee, ihmettelee, että tällaistako muiden elämä on. Ja ajattelee, että en koskaan unohda, millaista on rajoitteinen elämä. Ja sitten taas tottuu siihen normaaliin elämään ja jonain päivänä riuhtaisee itsensä taas rammaksi.

Akupunktio on mahtava, vapauttava, huikea kokemus. Eikä edes maksa maltaita.

Kuulostaa hyvältä aamulta! Täälläpäin ranne alkaa taas uhkaavasti kipeytyä, vaikken mitään erityistä rasitusta muista kokeneeni.
Paitsi purkkien avaamista, olenko pelkästään heikko ja raihnainen, vai onko salsakastike- ja hillopurkit kenenkään muun mielestä kansitettu paljon aiempaa tiukempaan? Ja mikä apukeinoksi?

Lihakset ovat niin herkkänokkaisia, niistä koskaan tiedä, mistä ne suuttuvat. Hyvinkin salsa- ja hillopurkkien kansista, jotka ovat kyllä kurkkupurkkien kanssa ihan omaa luokkaansa.

Minä käytän veitsenterää, jonka tungen kannen ja purkin väliin ja käännän hiukan kunnes kuuluu napsahdus. Ja voilaa, kansi aukeaa ihan melkein itsekseen. Myös sellainen pieni euron maksava kannenavaamisapulappunen kumimaista verkkoa auttaa pullonkorkkien kanssa. Samoin kuumassa vedessä purkin liotaminen. napsahdus on kuitenkin paras.

Nämä hiiret ja liian korkeat pöydät ovat kuitenkin pahimpia. Ja työtuolien säädöt eivät osu koskaan kohdilleen.

Mie taas suosin ja suosittelen purkin aukasuun kosteaa luutua/rättiä. Se on sen verran tahmea, että sillä aukeaa tiukempikin purkki. Eikä maksa mittään :)

Kyllä veitsi ja napsahdus on helpompia. Tiskirätti ei toimi heikoissa käsissä. Eikä veitsikään mitään maksa. Tai siis maksaa mutta ei tarvi ostaa erikseen, jokaisessa taloudessa lie veitsi vaikka sitä ei hillon syömiseen tarvitakaan.

Näppärä kaveri ostaa eurolla neliömetrin huonekalujen ja mattojen alle tarkoitettua liukuestemattoa (sellaista isoreikäistä, mitä kumia se nyt ikinä sitten onkaan) ja askartelee koko suvulle purkinavaajarätit joululahjaksi.

Toimii nimittäin paremmin kuin mikään tupperwaren ison ostajan etuna saatu riepukaan.

Totta puhut! Se Kouvolan mitä-et-löydä-sitä-et-tarvitse-kaupasta ostettu läpyskä on täsmälleen samanlaista, joskin pienireikäisempää, materiaalia. Isoreikäinen on tasan yhtä toimiva. Joululahjaongelmasi on ratkaistu.

Kiitos vinkistä. Tätä tulemme sankoin joukoin toteuttamaan. Ja mikä parasta, mahtuu kirjekuoreen ja mummon kummin kaiman naapurin pikkuserkkkukin saattaa saada tänä jouluna lahjan.

Selkäpiitä hyyti hyvä kuvailu aamustasi. Nuorteus ja notkeus, tuo häilyvä luonnonvara.

Huhujen mukaan öljysuodattimen avaimella saa myös purkin kannen kevyesti auki. Ehkä pelkkä leukamallikin olisi ihan hyvä vääntöapu.

Ah niin, nuorteuden ja notkeuden huumassa ei sitä ihmispolo ymmärrä, mitä kaikkea hällä on. Kunpa sitä saisi purkitettua ja hädän kädessä ollessa siitä naukkailla ja ihmeparantua pienesti vaikka joka aamu.

Öljysuodattimen avain vaikuttaa toimivaklta mutta leukamallin teknisyys epäilyttää.