« Miesten silmin | Pääsivu| Kotimatka »

Kaksi yhden hinnalla

Kerttu ja Torsti ovat jokaperjantaisella markettireissullaan. Torsti lykkii ostoskärryä kyllästyneen näköisenä ja Kerttu kävelee tomerasti vieressä, käsi omistavasti kärryn reunassa kiinni kuin haluten kaikkien näkevän, kuka käskee. Eikä Kerttu siinä yhtään liioitellut. Kerttu määräsi.

Torstia ei olisi voinut vähempää tällä viikolla ostosreissu innostaa, hän olisi ollut mieluummin kotona katsomassa olympialaisia mutta Kerttu halusi nyt kahvia, kun se oli taas tarjouksessa, kaksi per talous. Ja tietysti taas eri kassoille, ihan kuin tulisi välirikko juuri ennen kassoja. Sillä tavalla Kerttu oli olevinaan ovela. Ihan kuin se nyt ketään hämäisi tai edes kiinnostaisi heidän neljä pakettiaan. Mutta Kerttu jaksoi aina olla ylpeä suorituksestaan, se oli oikein kassalla yliolevinaan, ettei ole koskaan Torstia nähnytkään. Sujauttaa sitten aina Torstin paketit vaivihkaa muovikassiinsa. Torsti tuhahtaa, kyllä kai ne kassat nauravat kahvitunnillaan. Torstin mielestä Costa Rica on pahaa mutta se täällä aina oli tarjouksessa. Saisi edes kerran ostaa Presidenttiä.

Kahvihyllyn luona Kerttu on jo lastaamassa neljää pakettia syliinsä ja alkaa asetella niitä kärryyn, kahteen eri kulmaan. Siitä ne saisi sitten vaivihkaa sujautettua Torstin käteen ensimmäisellä kassalla. Torsti katselee haikeana Presidentti-rivistöä ja sanoo Kertulle muka ohimennen, että Veikko oli sanonut tulevansa maanantaina käymään. Että hyvä, kun on sitten kahvia tarjota, on se nimipäiväkin.

- Hä, tuleeks se Veikko yksin? Sanoks se, ottaaks se sen koppavan muijan mukaan? Ja meil on vaa Kosta Rikaa.

Kertun liike pysähtyy.

Torsti ynähtelee, muka myöntävästi. Eihän Veikko mitään tietenkään tulossa ollut, koska se nyt olisi mitään päiviä huomannut.

- Mitä se Veikko ny, eihän se ennenkää oo nimipäiviä muistanu.
- Niin, eihän se. Mutta ohan sullakin nimipäivät tulossa. Ja sullahan on ne kuarolaiset. Voisit kerranki kuttua ne kaikki kahveelle, ku on tota kahveetaki ny, sanoo Veikko ovelasti katsettaan pälyillen.

Kerttu innostuu ajatuksesta ja miettii ääneti, että ne toisivat varmaan tulppaanejakin ja laulaisivat käytävässä ja naapurit kuulisivat, kuinka hänellä on kuoroystäviä ja jos hän seisoisi oven suussa, ne joutuisivat laulamaan ainakin kaksi värssyä käytävässä. Kuulisi Saimakin, että hänellä on ystäviä, olevinaan aina niin niiden Marttojensa kanssa.

Kerttu innostuu ajatuksesta yhä enemmän ja ajattelee, että on se Torsti vaan hyvä mies, ajattelee vaimonsa nimipäivääkin.

- Mutta ehän mää voi niille Kosta Rikaa tarjota, mitä ne nys siitäki ajettelis! Että meillä ei oo varaa parempaan kahveeseen.

Kerttu on kahden vaiheilla, hänen saita ja vieraskorea mielensä käyvät kamppailua.

- Mistä ne sen eron nyh huamais?
- No kai ne nyn näkee, kum mää keitän sitä kahveeta.
- No mistä ne sen ny näkis, sehän on kahveepurkissa se paketti.
- No en kai mää sitä nyk kahveepurkkiin voi laittaa. Nehän aattelis, että se on jotain halpaa kahveeta, kum pitää piilotella, sanoo Kerttu ja alkaa määrätietoisesti lastata Costa Ricoja pois kärrystä ja ottaa Presidenttiä tilalle. Kaksi pakettia.
- Kus se Veikkoki kerran on tulossa.

Jälkipuheet

Hyvä Torsti!

Uskoisin, että Torsti saa maanantaina myös laskiaispullia kermahatulla ja karvasmatelihikinauhalla.

Torsti oli kyllä nyt jostain naistenlehdestä lukenut sellaisen "miten saan mieheni kulkemaan talutushihnassani" -palstan ja kokeillut soveltaa sitä omaan eukkoonsa hyvin tuloksin.. eli siis eivätkö naiset olekaan ovelampia kuin miehet, onko meitä huijattu. voivatko miehet johdatella sittenkin naisia jos haluavat haluttuun suuntaan, mutta kaikki miehet eivät vielä tiedä sitä...

Kyllä ne voi, tai siis te voitte. Viedä kuin litran mittaa. Me vaan annamme ymmärtää, ettei näin olisi, jotta joku, joka ei tätä tiedä, ei kykyään käyttäisi. Tai siis jotkut meistä. Minähän olen jäävi sanomaan mitään.

niin.

Olisi kiva tietää mikä ero valmistuskustannuksilla ja raaka-aineilla on Presidentillä, Juhla-Mokalla versus halpa kahvi.

Osa hinnanerosta selitty kuulemma brandistä, vaikka jos itse olisin kahvin tekijä laittaisin sekaan konjakkia.

Olisipa saanut syntyä aikaisemmin ja elää ne kaiki ihanat korvikeajat ja sen kun itse rännärillä papuja hellalla paahdettiin.

Torsti on kovin viisas mies. Aivan ehdottomasti.

Ja kuinka paljon meillä on tietämättömiä Torsteja tuolla noin. Torsti-energian kun oppisi hyödyntämään joka Torsti. Tai mistäs minä taaskaan mitään tiedän, jospa ne on sen jo tehneet ja minuakin viedään kuin pässiä narussa. Niin kuin varmasti viedäänkin.

Niin.

Torsti kuullostaa kovin oudolta nimeltä vaikka tunnenkin yhden Torstin. Mikähän on Torstien määrä nykylasten ristimäniminä? -varmaan häviävän pieni. Ei vielä tarpeeksi vanha niinkuin Oskari mutta ei myöskään uusi ja outo niinkuin Meea.

Jos nykylasten ristimänimet kiinnostavat, niin käykää ihmeessä väestörekisterikeskuksen nimipalvelussa. Sieltä muuten löytyi niitä Torstejakin, samoin muutama Mea.

Tuolla sivulla saa kulumaan yllättävän paljon aikaa -oletteko esimerkiksi tienneet että Suomessa on viime vuosisadalla kastettu kaksi Erkki-nimistä naista?

=D

Tuli tuosta alusta mieleen vaarini joskus 70/80-lukujen vaihteessa.. Kun lehdessä mainostettiin jotain kahvia / sokeria / voita *tms*, että kaksi pakettia per asiakas, vaari kävi ostamassa ne pari pakettia, vei ne autoon, ja palasi sitten kauppaan hihkaisten jo ovelta tervehdyksensä kassatytöille, malliin "uusi asiakas" - jota hihittelivät sitten yhdessä =)

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa