Vaikka joka aamu varon sitä ja olen jopa järjestänyt sängynpäädyn vapaaksi, jotta voin hivuttaa itseni päädyn kautta lattialle tukevasti molemmiille jaloille yhtäaikaa, onnistuin tänään silti nousemaan ilmeisesti kuitenkin väärällä jalalla. Huomasin sen vasta tuossa työmaalle kääntyvässä risteyksessä, kun punaisissa alkoi ajatus karkailla ja havahduin takaa kuuluvaan tööttään. Ei kai kukaan voi nukahtaa valoihin, kun ei nukahda edes lekalla lyöden koko yönä.

Varmistuin väärästä jalasta, kun läksin kokoukseen ilman kalenteria, kynää, muistiota, paperia. Vain kahta kättä heilutellen. Nukahtanut en kuitenkaan. Mitä nyt vähän silmiä lepuutin.

Muutenkin kaikki asiat tuntuvat harmittavan. Tai menevän muuten vaan väärin.

Mutta kaikki on toisaalta niin suhteellista.