« Tosiaan | Pääsivu| Kenkäkaupassa »

Ihmisen lyhyt muisti

Kuudes- ja kahdeksasluokkalaisilta kysyttiin [AL 25.1.06], keitä ovat Matti Nykänen, Lasse Virén, Elvis Presley ja John Lennon. Matti tunnettiin tietenkin mutta hämmentävästi Lennon oli esimerkiksi 12-vuotiaan Vennin tietojen mukaan länkkärinäyttelijä. Saman ikäinen Vilma ei ollut koskaan kuullutkaan mutta 14-vuotias Jaakko jo tiesi, että joku kitaristi. Toisaalta, sanoihan parikymppinen Idols-Katrikin kysyttäessä Suomen itsenäistymisvuotta, että "joskus 40-luvulla". Lyhyt on pienen ihmisen muisti, pieni suurenkin kuuluisuuden jättämä varjo, miten nopeasti elämä muuttuukaan.

Eilinen HS:n juttu naisten hysterian hoidosta viime vuosisadan vaihteessa [via Seppänen] oli hyvä muistutus siitä, että kovin nuori ja notkea on vielä "tieteellinen totuuskin" monessa asiassa. Sata vuotta ennen viktoriaanisen ajan vibraattorin keksimistä Carl von Linné opetti lääkäreille Uppsalassa, mistä tunnistaa halukkaan naisen: "Hän on myös vapaa ja rohkea puheissaan ja hänellä on kaunis ja voimakas ääni. Hän on mieleltään luja ja ylpeä eikä lainkaan säälivä. Hänellä on tuikkivat silmät, jotka voivat hyvin houkutella herkkäuskoisen pojan kiipeämään hänen päälleen. Hän on enemmän laiha kuin lihava. ... Hänen ihonsa ei haise ja lemua hikoillessa kuten muilla naisilla. Hän laulaa mielellään jotakin, joka voi tyydyttää hänen mielikuvitustaan. Hän kulkee ympäriinsä sinne ja tänne, että joku kävisi vierailulla hänen rouva Venuksensa [häpynsä] luona."

Näin siis parisataa vuotta sitten. Ihan äsken, itse asiassa. Miten me siis voimme olla varmoja, että juuri nyt olisimme esimerkiksi lääketieteessä sillä tasolla, että tieto on nyt tässä, että kaikki tiede on totta ja todeksi todistettua ja asiat hyvässä mallissa ja hoidossa. Mistä me muka voimme tietää? Ihan yhtä varmoja olivat Linné ja hysterian hoitajat asiansa oikeellisuudesta aikanaan. Pelottaa joskus ihmisen ylimaallinen varmuus asiansa oikeellisuudesta: toisaalta myönnetään maailman nopea muuttuminen mutta samassa pöydässä toisessa lauseessa jo uskotaan, että tässä meillä on käsillä kaikki tieto ja olemme ylivertaisia päättämään asioista nyt ja pitkälle tulevaisuuteen. Tai että ihmistä hoidetaan hyvin ja oikein.

Miten se vanhan kansa sanoikaan, "mitä isot edellä, sitä pienet perässä". Ovatko Venni ja Vilma sittenkään niin huvittavia tietämättömyydessään. Sadan vuoden päästä nauretaan jossain meidän lääketieteemme saavutuksille, tekniikasta puhumattakaan. Nöyräksi vetää. Ja vakavaksi.

Perunamuusiakin myydään täysvalmiina pakasteena purkeissa, kohta varmaan lettutaikinaakin. Asiaan mitenkään liittymättä. Tai sitten kyllä.

Jälkipuheet

Lettutaikinaa on jo saatavana purkissa...

http://www.oatly.com/fi/
Etusivu/Tuotteet/Valmis Ohukaistaikina

...eikä se ole yhtään hullumpaa. :-)

Annoitpa ajattelemisen aihetta! Eikä ollut ensimmäinen kerta...

Näin vain sivusta seuraavana humanistina on minusta ollut oikeastaan virkistävää havaita, että nykypäivän kliinikot yhä useammin tuntuvat muistavan tämän historiallisen suhteellisuuden. Ilahduttavan usein jo kuulee hyviin käytäntöihin vedotessa sanottavan, että "tämä on tehokkain / paras / toimivin hoitomuoto tällä tietoa" ja päälle vielä perustelut.

Ylipäätänsä kai muodissa olevassa näyttöön perustuvassa lääketieteessä tavoitellaan sellaista, ettei hoidettaisi ihmisiä pelkkien uskomusten varassa kuten Linné ja kumppanit aikanaan. Eikä tarvitse mennä edellisellekään vuosisadalle katsomaan kuinka uskomukset murtuvat.

Vaikka minäkin toki voisin vaikka saman tien ottaa annoksen tärytinhoitoa hysteriaan. Hyväksi havaittu homma, vaikkeivät vaivat juuri kohtuun kertyvistä nesteistä johtuisikaan.

No niinpä tietysti Marjut, olisi pitänyt muistaa. Tosin tuon hämmästeltävyyttä vähentää se, että se on kauratuote, siis eikös niinkö vähän sellanen funktionaalinen tuote, joten sillä on selityksensä. Mitä ei ole ihan valmiilla perunamuusilla. Jos ei nyt uskota sitä selitystä, että on liian kiire tehdä muusia.

Mimmi, niin. Olisipa ajatukseni vaan ollut selkeämpi. Lyhytmuisti tekee sellaista välillä; ei muista lopettaessaan, miksi aloitti.

Veera, meillähän ne tosiaan täällä siitä näyttöön perustuvasta on ihan kiitelty, jopa ihan äsken. Tulevaisuudessa siis on toivoa. Liian usein vaan tömähtää pilvilinnnoistaan käytännän puolella, kun on se kiire, ja sairaalt koneistoja, joissa kaikki rattaat eivät ihan naksahda kohdalleen.

Totta, hysteriaa pitää hoitaa. Mitä siitäkin tulisi, jonsei.

Niin.

Olisihan se holja jos nykyinen lääketiede heitettäisiin romukoppaan sadan vuoden päästä totaalisesti virheellisenä.
Alettaisiin iskemään suonta ja anemiapotilailtakin valutettaisiin taas verta litratolkulla niinkuin ennenvanhaan.

Jos vereen on päässyt jotain pahaa niin pitäähän se paha veri päästää pois ja antaa elimistön tuottaa uutta puhdasta verta ja sassiin.

Kalloja myös porattaisiin ihan järkijään. Jos kerran päätä särkee kun siellä on painetta, niin reikä vaan päähän ja paineet pois -onhan se sanomattakin selvää että se auttaa.

Antiseptisiä kääreitä on kanssa ihan turha käyttää, Ratamonlehtiä vaan kerätään kesäisin ja niitä sairaalat ostaa hyvään hintaan.


Asiasta toiseen. Ei ole pitkää aikaa kun apteekit osti tavallisilta ihmisiltä muurahaisenmunia ja tekivät niistä jotain lääkettä. Tietääkö kukaan mitä lääkettä niistä tehtiin?

Kehitys kehittyy vaan kehittyykö ihminen samaan tahtiin. Mistä se Mouhijärven mummukaan sitten digiaikaan saa tietonsa, kun ei televisio toimi. Onhan radio ja lehti. Palataan siis alkulähteille.

Muurahaisten pesiin penskana mummolassa työnnettiin tikkuja ja imeskeltiin, kun isoveli yllytti. Olihan se hyvää. Mitä lie happoa. Toivottavasti se, mitä sitten liekin, vaikutti positiivisesti ja pitkään.

Eilen bongasin sen valmiin perunamuusin kaupan pakastealtaasta. Aika hämmästyneenä katselin, tutkin purkkia (maku yrttinen). Sen verran olin epäluuloinen, että altaaseen pistin takaisin.

Äskettäin jostain [se kuuluisa luotetava lähde] luin, että britit valehtevat muistaakseni 90 %:sti valmisruokia tarjotessaan ne itse valmistaneensa. Halu siis olisi itsetekoiseen ja sen arvo ja kunnia myönnetään mutta taito tai aika ei riitä, joten omatunto joustaa, kun itsetunto puhuu.

Kun keitettyjä perunoita sellaisenaan aletaan pakasteesta myydä, alan kiljua.

Kuinkahan pitkaan sen pakasteperunamuusin sulattamiseen mahtaa kulua aikaa? Kumpikohan on lopuksi nopeampi tapa? :)

Kuka noita muuten oikeasti ostaa? Onko ostajisto sama kuin tolkkiin pakatuilla (valmiiksi rikotuilla) kananmunilla (myyvatkohan ne valkuaiset ja keltuaiset erikseen)?

Brittein saarilla olen nähnyt muuten myytävän. Kuorittuja, keitettyjä perunoita. Pakastimesta suoraan mikroon, miten kätevää!

Toisaalta Brittein saarilla supermarketissa saa usein tehdä työtä löytääkseen varsinaisia raaka-aineita kuten kuorimattomia, raakoja perunoita. Melkein kaikki myytävä on vähintään neljännesvalmisteformaatissa ellei ihan puolivalmiste tahi eines.

Amerikasta nyt puhumattakaan.

Eilen ostin pakastevihanneskeittoa laiskuuksissani. Sen sulattaminen ja maustaminen ja säätäminen kesti yhtä kauan kuin jos olisin kuorinut porkkanat ja pari perunaa ja pilkkonut ja keittänyt. Samalla olisin saanut ruuan täksikin päiväksi. Nuo pakasteruuathan ei riitä perheelle, joten ovat suunnatut selkeästi sinkuille. Joilla on tunnetusti aika monta rautaa tulessa ja muutama takoontumassa. Kyllä kauppias tietää, mikä minä siihen olen mitään sanomaan. Itsekin ostin sitä keittoa.

Jos kerran Brittein saarilla ei löydä perunaa ja muuta peruselintarviketta, niin miten ne uskottelee naapurin Marylle, että ihan ite tein. Tai sitten siellä on aika väljä käsitteenä "kotitekoinen". Onhan se valmispizzakin itse sulatettu ja paistettu. Toisaalta. Ite tehty.

niin.

Kaupoista löytää myös esikeitettyjä perunoita, nopeuttaa ruuanvalmistusta kun joku on tehnyt osan työstä etukäteen.

Siinä vieressä samassa altaassa voisi olla myös esikeittettyä vettä, jotta oikein kiireelliset saisivat tuonkin työvaiheen ulkoistettua. Eli kuten hämeessä niin sattuvasti sanotaan, -outsoursattua.

Niin tai se vesi voisi olla pakastettua ja esikeitettyä, säilyisi paremmin. Kaikkhan muu siellä jo onkin: kastikkeet, pullat, sämpylät, keitot, laatikot. Vain sitä perunankeitinvettä puuttuu.

Haa! Ei ole myöskään valmista kahvia ja teetä. Niitä kanssa pakastimeen.

Kyllä me pirkkahämäläiset osaammekin sattuvasti sanamme asettaa. Tuon muistan seuraavassa kokouksessa mainita.

Mun piti vielä lisätä, että ne oli myös pilkottu valmiiksi lohkoiksi, ne perunat, koska onhan veitsen ja haarukan käyttökin toki vaikeaa.

Yritäpä ostaan isostakaan marketista anglo-amerikkalaisissa maissa vaikka perusvehnäjauhoa tai maissitärkkelystä suurustamiseen. Et löydä. Sen sijaan erilaista cakemixiä, pannukakkuseosta ja jauhoa, jossa on kohotusaineet mukana, on toistasataa sorttia.

Olen sanaton. Ja kanamunatkin luultavasti valmiiksi rikottuja. Ai niin, eikös sitä ole meidänkin kaupoissa.

Lähdenkin tästä Kauppahalliin haistelemaan oikeata elämää. Niin kauan kun sitä vielä on.

Miesmuisti oli (muistaakseni) tutkitusti 4 vuotta.

"Ei ole kyllä miesmuistiin nähty tällaista talvea."

Miesmuisti on vastoin kuin naisen, myös valintakysymys. Mies voi hyvinkin olla hyvinkin valikoiva, mitä muistaa ja kuinka kauan. Nainen muistaa aina kaiken vaikkei niin välittäisikään.

Pieni korjaus tuonne aikaisempaan... Kyllä jenkkilän ruokatavarakaupoista löytyy myös niitä "perinteisiä" leipomistarvikkeita, eikä edes tarvinnut mennä minnekään erikoiskauppaan vaan riitti se haahuileminen niissä tehdashallin kokoisissa marketeissa (pieni liioittelu sallittaneen) ja silmien auki pitäminen. Löytyi kyllä kaikki tarpeellinen.

Kovin olivat kyllä ihmeissään, kun sikäläisenä isänpäivänä tein kanelipullaa ihan alusta asti itse. Tosin ystäväni äiti mainitsi itsekin leiponeensa joskus taannoin, ennen kuin taipui valmispakkausten ("just add water") ihmeelliseen houkutukseen. Onhan se helpompaa, mutta huijauksen maku siinä on. Eikä sitä oikeaa "kotona leivotun" aromia.

Mahtava leipomiskeskustelu! siispä kommentoin minäkin osaltani.

Asuessani Skotlannissa yritin leipoa, mutta homma tyssäsi, kun en löytänyt kaupasta hiivaa. Yhtälailla epäilyttävää oli jauhoissa oleva teksti: "self-raising". Tarkoittiko se että niihin oli jo lisätty leivinjauhoja? Hyvin omituista näin ruualaittoon ja leipomiseen tottuneelle.

Toisaalta isoissa kaupoissa oli kiitettävästi luomuviherkasveja ja niitä sai ostaa irtona laareista. Myös halvennuksessa oli hyviä kasviksia, ne kun eivät myyneet niin hyvin ja silloin köyhä teki hienoja löytöjä reduced-hyllystä.

On kyllä myönnettävä että puolivalmisteiden määrä kaupoissa kasvaa hälyttävää vauhtia. Toivottavasti osaisimme edes jotain tehdä itse vielä tulevaisuudessa... Miten muuten lapsille tulee niitä pullantuoksuisia muistoja?

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa