Omituista
Tiia haastoi minut paljastamaan viisi omituista tapaani. Pitkän mietinnän jälkeenkään en keksinyt mitään. Minulla ei ole omituisia tapoja, koska kaltaisellani ladylla ei ole varaa omituisiin tapoihin, koska ne saattaisivat vaikuttaa haitallisesti ihon kuulauteen ja huolitellun käytöksen luonnollisuuteen.
Se, että en koskaan asioidessani lukitse vieraan vessan ovea, jota kotona tietenkin pidän raollaan, ei ole omituista, jos on lapsena joutunut sekä vessaloukun että nappulalukkokomeroloukun [se, jota ei saa sisältä aukii] vangiksi. Tapa edistää ihon kuulautta mitä suurimmin, sillä hermostun lukitussa tilassa ja alan helottaa. Ja melko nopeasti myös kailottaa.
Se, että kesken kirjoituksen huomaan pöydällä ruskean langanpätkän, jota venyttelen ja sykerrän miettien, että mikähän tämäkin on ja muistan yhtäkkiä, että sehän on Erityisen kaulaliinasta ja hyvä mieli hulvahtaa vaikka toisen kaulaliina on vaurioitunut. Siinä ei ole mitään omituista, se on jopa luonnollista, sillä se edistää ihon kuulautta merkittävästi nostattamalla kaihon punaiset täplät poskille.
Kun on tömäyttänyt silmäteränsä tuhannen päreiksi ja elämä vapisuttaa ja taivas on putoamaisillaan ja kun Erityinen sanoo, että "mutta on sulla vaan tosi hyvän näkönen pylly", sen uskoo vaikka tietää ihan hyvin, että se vaan lohduttaa [taitavasti tosin] ja ihan simona sitten kunnioittaa miestä, jolla on noin raikkaan luonteva ja räätälöity tilannetaju ja joka osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ei minusta siinäkään mitään omituista ole. Se edistää sekä huoliteltua käytöstä että pitää ihon kuulaana.
Teppo muutti eilen meanderiaan. Pidän häntä päivisin ikkunalla keräämässä valoenergiaa, jotta hän öisin jaksaa torjua mörköjä, örkkejä ja muita peikkoja. Onko se omituista? Ei ole, koska jollain tavalla Teppokin edistää ihon kuulautta ja huolittelee käytöstä.
Ja sitten on se yksi tapa, joka tekee tosi hyvää hipiälle.
Aah, juuri muistin, onhan minulla yksi omituinen tapa: tykkään tillilihasta. Josta tulikin mieleeni, että jos jonkun haastaisin, se olisi Sedis, joka tykkää maksalaatikosta.
Jälkipuheet
Haa! Minäpä pidän sekä maksalaatikosta ETTÄ tillilihasta! Ooh, maksista ja puolukkahilloa, sekä ehkä epäterveellisyyspäivinä vielä pieni voisilmä.. kyllä on hyvää.
Tabu-aiheet esillä tosta vaan! Olen tehnyt tillilihaa aika usein. Se on helppo ja hyvä ruoka: suomalaista hapanimelää. Eikä siinä voi epäonnistua, sillä tillin voimakkuus ja ruoan maku ei muutu laittoi sitä sitten vähän eli paljon. Tilliä kannattaa laittaa pakkaseen kun sitä kesällä melkein ilmaiseksi saa. Ainoa perussääntö on se, että kaikki kypsytetään hitaasti, naatiskellen, ihan hippuraisilla ilmakuplilla kiehutetaan ja pitkään, kosteasti ja turvallisesti.
Tilliliha
800 g naudan etuselkää
1 l vettä
1 rkl suolaa
6 kokonaista valkopippuria
1 laakerinlehti
1 sipuli
Kastike:
4 rkl vehnäjauhoja
0,75 dl vettä
6 dl keitinlientä
2 tl etikkaa tai puolen sitruunan mehu
1 tl sokeria
valkopippuria
tilliä
1. Liha suolalla maustettuun kiehuvaan veteen.
2. Lisää mausteet ja pilkottu sipuli. Kuori vaahto pois aina välillä.
3. Keitä hissuksijaan kannen alla, kunnes liha irtoaa hyvin luusta. Siihen menee 1,5-2 tuntia.
4. Nosta liha liemestä kiehuttamatta omaa nahkaasi ja huitaise terävällä veitsellä varovasti kahtia.
5. Paloittele liha isohkoiksi kuutioiksi. Tulitikkulaatikko on iso. Eikö muka?
6. Siivilöi noin 6 dl keitinlientä kastiketta varten. Ja pane ne loputkin talteen...
7. Sekoita jauhot hyvin kylmään veteen. Lisää tämä suurus ohuena nauhana kiehuvaan liemeen. Sekoita koko ajan ettei paakkunnu.
8. Anna kastikkeen kiehua hirmu hiljaa noin 10 minuuttia. Mausta sitruunamehulla ja sokerilla.
9. Balansoi suola.
10. Lisää kastikkeeseen hienonnettua tilliä.
11. Pane lihapalat kastikkeeseen kuumentumaan.
12. Lisää etikkaa jos tarvis.
13. Tarjoa tilliliha keitettyjen perunoiden tai riisin
kanssa.
Minä en muuten tajua, miksi maksalaatikko ja mustamakkara syödään puolukkahillon kanssa. Hillot hilloina ja ruoka ruokana.
Kiitos Sedis seikkaperäisestä ohjeesta. Yksi seikka jäi kyllä vähän vaivaamaan: kohta 4. huistaistaan kahtia oma nahka? Warum?
Nyt tuli aivan valtava tillilihahimo. Eikä sitä kai saa mistään, jollei itse sitä tee. Ja tekeminen kestää kolme tuntia. Ei varsinaista pikaruokaa ja nyt kun kotimatka kestää tuntikausia, niin eihän sitä pääse suömään kuin vasta puoliltaöin.
Ei kun varovasti siinä piti huitaista kahtia.
En kysele enempää, yritän nyt vaan kuvitella, miten omituista on huitasita kahtia liha varovasti.
Miten monella tavalla ihminen osaa väärinkirjoittaa huistaisita.
Varovasti huitaistaan kahtia, ja se tehdään ronskilla otteella.
varovasti taas on porkkanauutteessa haudutettu valkosipuli, -luultavasti
Murphy on luultavasti oikeassa. Mene ja tiedä!
Mutta kyllä minäkin ihmettelen miksi liha ensin pannaan kahtia ja vasta sitten palasiksi. Ehkä sillä ei ole väliä. Parempi vain olla varovainen sen terävän veitsen kanssa. Näinä aikoina kun pellit halkeilee!
Isäukko muuten paistoi lihat - silloin se ei ollut etuselkää vaan "parempaa lihaa" - ja jauhosi ne siinä paistinpannulla. Minä sitä varon, kun kastikkeesta ei tule niin oikeanlaisesti harmaa.
Kaamistuksen kauhistus. Ovatko Melankolian vallanneet lapsuuteni kamalimp(p)ien ruokien naatiskelijat? Ensin tuolla jossain pinaattikeitto ja täällä tilliliha. Apuuuva! ;)
Kyl mä niist varmaan tykkäisin, jollei muistot olisi niin vahvoja.
Porkkanauutteessa haudutettu valkosipuli on luultavasti erittäin terveellistä. Kuulostaa hyvältä. Sopinee pääsiäishanukkaan kanssa tarjottavaksi.
Kastikkeet on muuten ihan parhautta. Mikä tahansa ruoka on hyvää, kun siinä on runsaasti hyvää kastiketta. Tillilihan ja paistin kastikkeet ovat erityisen hyviä, kumpaakaan en osaa tehdä. En muuten ymmärrä ollenkaan niitä hienostelevia keittiöitä, joissa kasti ripotellaan täysikuun kokoisen lautasen reunoille. Mitään järkee. Ketä se palvelee. kaunista? No sehän se nyt kastikkeen perimmäinen tarkoitus onkin.
Mitäs Marleena sanoisit, jos paljastaisin, että tykkään myös matovellistä? Siitä kaikkien inhoamasta makaronivellistä. Tykkään nimittäin. Pinaatikeittohan on hyvää. Mutta lihakeittoa kohtaan tunnen kammoa, kun koulussa meidän luokka oli viimeisenä syöntivuorossa ja lihakeitto oli jo jäähtynyttä ja kun lusikan laittoi suuhunsa, se tuntui eklottavalta, kun sitä peitti röpöliäinen rasvakerros. Väristyksiä.
No voe! Se meitin iänikuinen matovelli. Mutta kaikkea muuta syön - paitsi sienisalaattia ja...
Totta, sienisalaatissa menee raja. Tai siis ennen sitä. Sitä en syö. Enkä simpukoita, mustekaloja enkä etanoita. Mutta se ei ole omitusita. Omituista on niiden syöminen.
Pinaattikeitto on huisin hyvää, sienisalaatti samaten, makaronivelli on ihkua ja muistuttaa lapsuudesta, tillilihaakin syön ihan suhteellisen mielelläni jos se on äidin tekemää, mutta maksalaatikosta en ihmeemmin nauti. Sen sijaan otan mielelläni annoksen jauhemaksapihvejä ja perunamuusia, kiitos :)
Minä söisin vaikka kuinka paljon poronkärvistystä pottumuusilla. Ah ja voih.