Aamen. Kyä näino.

Haa!
Mutta aina pitääkin olla mukana Oma Erityinen, joka auliina ja ihanana raahaa uudempia kokoja verhojen taakse hiostettaviksi. Ja kuljettaa myös sovitettuja hylkimöitä jonnekin nurkan taakse.
Mutta vaatteiden sopimattomuudesta olen Mean kanssa ihan samaa mieltä. Minäkin pikkuinen ihminen olemattomalla vyötäröllä mutta kiitettävällä lantiolla --> ei ikinä sopivia housuja!
Siksipä olenkin siirtynyt itseommellulle ja suunnitellulle hamelinjalle. Ihanuutta!

Onko Asioiden ostaminen shoppailua, jos Asia ei ole vaate?
Kirjakaupassa vietin ihastuttavia hetkiä nauraessani myyjille, jotka olivat eksyksissä omassa kaupassaan.
Ensin Täti etsi minulle kirjaa. Ei löytänyt.
Pyysi jo töistä oikeasti lähtenyttä Setää etsintöihin mukaan. Eivät löytäneet.
Ryhmään liittyi sekä Vanhempi Täti että Visa-setä. Ei auttanut.
Lopulta kirjan löysi se Ensimmäinen Täti. Ihan itse.
Metsästyksessä oli mukana vain 4/6 koko kaupan henkilökunnasta... *nauraa*

Tässä nimenomaisessa, varsin kotimaisessa kirjakaupassa jaottelu ei toimi. Ei.
On kirjoja hyllyissä. Ja pöydissä. Ja alennuspöydissä. Ja tiskillä. Aivan varmasti niitä on myös tiskin alla. Sinne en ole vielä koskaan päässyt tutkimaan...

Joo-o Herkku ja Anna, hyvä teidän on, kun saatte sen Hepun ja Erityisen mukaanne mutta kaikilla ei ole asiat niin onnekkaasti. Tai ehkä minäkin saisin mutta en raaski. Yhteiselle ajalle olen toistaiseksi keksinyt hedelmällisempää käyttöä.

Niin muuten, ne hameet! Herramunvereni niiden leikkauksia nykyään. Kysyn vaan, että mille vartalolle nekin on tehty. En nimittäin ole katukuvassakaan nähnyt yhtään sopivaa.

Kirjakaupassa olen usein myös eksyksissä, kun on sekin logiikka kaupoittain niin vaihtuva. Siellä sentään löytää palvelua toisin kuin melkein missä muualla vaan. Voisikohan Saara sanoa meille tähän vaikka, että mitä siellä tiskin alla on? Paitsi *ne* kortit.

Yksi hämmennyksen ikuinen aiheuttaja on Stokkan CD-hyllylogiikkaa. Miten se on niin jotenkin väärä.

Tykkään shoppailla yksin, mutta kahden lapsen kanssa vaateostoksilla on ihan oikeasti mulle kidutusta. Viimeksi tilanne koettiin Seppälässä, kun oltiin lahjakorttien kanssa valitsemassa.. Jos olisin saanut riisua oman talvitakkini pois (miksen muuten riisunut), niin ehkä hieman tuskattomampaa olisi ollut.

Toivotan äänekästä viikonloppua. Siksi, kun en vieläkään tiedä, ketä äänestäisin pyhänä..

Kunnioituksesta mykkänä vaikenen omine rätinöineni kahden lapsen äidin shoppailu-urakan edessä. Takki muuten kannatta riisua mutta sitten on kädet niin täynnä, ettei mahdu keräämään uusia.

Eilen sovitin vahingossa toisen asiakkaan takkia, jonka oli laittanut tangon päähän sovituksen ajaksi. Se oli muuten kaupan valikoimien paras. Eivät myyneet.

Minä jo menetin ääneni.

Shoppailu on ihan kamalaa. En pidä edes kenkien ostosta, koska kenkien suhteen olen nirso. Mutta ainakin niitä on helpompi sovittaa. Sovituskopissa teutarointi on ahdistavinta puuhaa, mitä "huvikseen" voi tehdä - ehkä yhdellä kerralla kymmenestä jokin hyvänhintainen vaate oikeasti sopii niin hyvin päälle, että jaksaa hymyillä.

Miten se leffoissa on aina muka niin mukavaa toimintaa? Pirteät, pitkätukkaiset naiset viettävät päiviään disain-liikkeissä aurinkolasit otsalla, pyöriskelevät unelmaiset mekot päällä tilavissa, kokomattolattiaisissa sovitushuoneissa, eikä niille koskaan tule hiki.

Onneksi sentään kirjojen ja taidetarvikkeiden ostelu on mukavaa. Siihen ei tarvita kroppaa, siihen tarvitaan vain rahaa sekä pieni inspiraatio tehdä jotain ja ostaa sitä varten tarvikkeita.

Osuva kuvaus muuten noista kaupan tuotteiden sijoitteluista, hah!

Tuo tavaratalojen osastosysteemi on kyllä niin syvältä. Joskus vanhoina hyvinä aikoina oli mekko-, hame-, housu- ja kenkäosastot (jne tietysti) ja sillä sipuli. Sinne oli tuotteet laitettu henkareille väri- ja kokojärjestykseen, sen kummemmin välittämättä siitä oliko ne teineille vai aikuisille ja kuka olikaan valmistaja. Miksei tuo aika voi palata takaisin! Kun minä menen tavarataloon, haluan yleensä ostaa uudet mustat housut. Se on ihan sama mikä on tyyli ja valmistaja, kunhan materiaali on hyvä ja malli sopivan napakka (no, koko ei ole ollut 36 enää vuosikausiin). Nuo mustat housut löytääkseen on tosiaan kierrettävä suunnilleen koko tavaratalo, oli kyseessä Stockmann tai Sokos tai joku muu. Se joka keksi "shop-in-shop" konseptin pitäisi kuristaa hita-aas-ti.
Oho, taisin vähän innostua suivaantuessani. Tämä asia on painanut minua jo pitkään.

Tiian kanssa samaa mieltä kengistä: ei sekään ole kivaa, koska kenkänirsolle ei kelpaa mikään vähän sinne päin vaan täytyy olla juuri se oikea. Ja sitä oikeaa ei ole, ainakaan koossa 36 (kätevää, kun kaikki on saman kokoista).

Miten ne pirteat pitkätukkaiset naiset aina löytääkin just niin ihkuja vaatteita ja heti ekasta kaupasta. No siksi, kun ne on pitkiä ja laihoja ja rikkaita. Mulle ei olisi hyötyä edes rikkauksista, kun pienten nirsojen rikkaiden kauppaa ei kai ole.

Luulen Helen, että kauppias pitää meitä naisia tyhminä: että kun oikein on vaellettava kaupassa löytääkseen ne mustat housut, joita minäkin vain ja ainoastaan haen, sen naisparan on pengottava kaikkea muutakin. Mutta se erehtyy, kiusallani en niitä muita katso. Menen sitten jonnekin pikkuliikkeeseen, jossa kaikki on käden ulottuvilla ja palveluhenkinen omistaja palvelee ja neuvoo.

Aikoinaan siivosin sellaista kotimaista kirjakauppaa. Heidän tiskin alla ei kyllä ollut kun klemmareita, teipinpalasia ja asiakkailta tippuneita lippuja ja lappuja sekä muuta epämääräistä roinaa. :)

Vaatteiden osto on ihan kamalaa etenkin kesällä ja talvella ja eikös alet juuri silloin ole! Onneksi on niin iso ettei vaatteita löydy kun isojen osastolta (tylsiä, kalliita), eipä tarvitse kierrellä.. ;P

Kyllä minä uskon, että siellä on muutakin.

Vaatteet on nykyään huonosti tehtyjä, huonosti istuvia, rievun ja halvan naäköisiä ja jos eivät, ovat törkeän kalliita.

Minä käyn shoppailemassa ehkä kaksi kertaa vuodessa (vaatteita). Se vaan on niin rankkaa hommaa. Onneksi on ystävä, joka tykkää miettiä mikä sopii, istuu, on käytännöllinen ja kaunis. Hän kiikuttaa minulle vaatteita pukukoppiin ja minä sovitan ja heilautan maksukorttia. Stressitöntä.

Kenkien ostaminen on taas hirveää, kun jalka on siro 42, mutta kauniit naisten kenkämallit loppuvat jonnekin 40 paikkeille. Ja ne suurimmat kengät on sijoitettu aina sinne lattianrajaan, jonne minä, pitkä, saan taipua, kontata ja korotella, ja lopuksi todeta että tätä mallia on todella vain siihen 41 asti. "Mutta miesten osastolta saattaa löytä sopivan kokoisia.", tokaisee myyjätär, jonka kengän koko on sopusuhtainen, keskiverto ja muottiin sopiva 38.

Huoh, ainakin tästä saa pauhaamisen juurta loputtomiin, sillä aina joskus niitä kenkiäkin pitää ostaa. =)

Ystävätä on kyllä kieltämättä hyvä apu kaupassa mutta pitäisi tehdä tietty vastapalveluksi sama temppu. Kyllä olisi paha rasti minulle: juosta hakemassa kokoja, malleja, viedä, tuoda, sanoa sanansa ja tehdä toisen puolesta päätöksiä ja kertoa istuuko, onko hyvä vai olisiko se sininen sittenkin parempi. Ei onnistu. Siispä ne harvat kerrat, kun tarvitsen jotain ja on pakko antautua, niin teen sen sittenkin mieluummin yksin ja nopeasti ja ilman taukoja ja viivytyksiä.

Se paradoksaalinen kenkien esilleasettelu, että isot numerot on alhaalla ja pienet liian korkealla, johtuu kuulemma siitä, että kenkä näyttää pienempänä kauniimmalta ja silmän korkeudelle siis asetellaan ne pienemmät.

Mikään ole niin ovela olevinaan kuin kauppias.

Niin.

Tuosta saaran kirjoitukseesi liittyvästä kommentista tuli kysymys:
Oletko seurannut minkälaisilla hakusanoilla Googlettamalla on historian aikana sivuillesi päädytty?

Meemit, nuo blogimaailman vitsaukset. Sinut on haastettu:
http://unikissa.vuodatus.net/blog/61732

Viime aikoina suosituin haku on ollut "lennä nykäsen matti lennä". Ikisuosikki on "lululla oli kolme mieltä", "parisuhde testi" ja "älykkyys testi". Tuo viimeisin minua jaksaa aina huvittaa. Viime aikojen eksoottisempia hakuja on: "ikkuna ja karmi asentajan koulutus", "nais seuraa", "äteritsiputeritsipuolilautatsi", "miehen alushame", "rouva+naapurista+kostea", "teppo juo paljon", " brunette testit", "pappatunturin värit".

Tänne tulee googlettamalla paljon, esim. tänään sunnuntaina kello vajaa 20, on noin 200 googletusta.

Tiia, kiitos. Vastaan huutoon.