Tuohon junajuttuun;
sama pätee kaikilla laivareissuilla (tyyliin Ruotsinlaivat tai Suomi-Saksa väliä kulkevat).
Käytävällä seistään hyvässä lykyssä jo tuntia ennen saapumista. Kassit on tiukasti kädessä ja takit napitettu kurkkuun asti. Jalkaa vaihdetaan hermostuneena. Aina on pieni vaara että jää sinne laivaan....

Totta muuten tosiaan, laivahan ei seiso kuin ehkä muutaman tunnin satamassa. Ja bussit joko odottavat, jos ovat seuramalleja, jolloin laivassa seisoneen saavat istuen odottaa niitä, jotka eivät seisoneet vaan kävelevät suoraan baaritiskiltä bussiin, joka lähtee saman tien. Jos taas bussi yleistä mallia, sitä täytyy hyvinkin luultavsti odottaa pysäkillä, jolloin tulee seisseeksi pariin kertaan. No, ehkä se sitten on niin, että on mukavampi seista kuumassa hikoillen kassit kädessä kuin taksijonossa väljemmin ja hikoilematta.

Jos lentokoneissa saisi tehdä saman, se luultavasti tehtäisiin. Yritystähän sielläkin on; heti pystyyn, kun turvavöistä irti pääsee ja sen jälkeen kaula kenossa seisomaan oman penkin eteen, kun käutävälle ei mahdu. Itse asiassa, se se vasta hullua onkin.

Tuo lentokonekäyttäytyminen on muuten harvinaisen ärsyttävää silloin, kun alunperin virallista vaihtoaikaa on ollut kaksi tuntia, mutta kone on joutunut kiertelemään turbulensseja ja on puolitoista tuntia myöhässä. Lähtöpaikassa ei tietenkään voinut tehdä check-in:iä määränpäähän asti, vaan vaihtokentällä pitää sekin suorittaa. Ja sitten kun istuu vielä koneen perällä ja vain etuovesta pääsee ulos ja tietää, että check-in sulkeutuu puoli tuntia ennen koneen lähtöä ja välissä pitää juosta passintarkastuksen ja turvatarkastusten läpi toiseen terminaaliin, niin silloin ne käytävällä tyhjään tungeksivat molopäät vatuttaa suunnattomasti. Kun itse ei ulos pääse, kun pitää ihmisten käytävällä miettiä, että laittaako sen kassin oikeaan käteen ja takin vasempaan vaiko sittenkin toisinpäin...

Onneksi kyseisessä tilanteessa CharlesDeGaullen kentällä oli suomea puhuva finskitäti, joka kuskasi meidät turvatarkastusten läpi suoraan jatkolennon lähtöportille ja käsin kirjoitti meille boarding cardit. Muuten oltaisiin jääty Ranskaan vähäksi aikaa.

Mitä tuota turhaan pohtimaan tuollaisia. Sehän tekee elämästä vain turhan vaikean. Poistuessaan tekee aikeensa selväksi ja kohteliaasti sanoo, että jään tässä piste eikä jätä toiselle ihmiselle vaihtoehtoja. Mikäli henkilö pahastuu tai loukkaantuu siitä se on hänen oma häpeänsä. Olet toiminut oikein ja that's it. Eihän kenenkään asia ole arvostella nousetko liian aikaisin tai myöhään. Bussissa riittä mielipiteitä yhtä monta kuin on matkustajia jolloin et voi koskaan tehdä oikein. Vahvalla itseluottamuksella vain menoksi muut huomioiden (ei liika) ja kohteliaasti.

Ja jos joku haluaa seisoskella siinä junan käytävällä sen 15 min. takkeinensa ja tuntee olonsa turvalliseksi siinä niin siitä vaan. Oli se sitten tyhmää tai ei. Ollaan me muut viisaampia ja istutaan tarpeeksi pitkään (hankalaahan se joskus on kun ollaan laumaeläimiä).

Niin kuin Meche kirjoitti, se turhanaikainen käytävälläseisoskelu voi olla joskus erittäin suureksi haitaksi jollekin, jolla olisi oikeasti kiire. Siksi minusta se on tyhmää ja siksi en jaksa empata niitä, joiden napa on aina tärkämpi kuin muiden.

Jos siesoskelu ei olisi keltään muulta pois kuin omista jaloista, niin mikäs, senkus.

Pomoni kertoi pienen porukan kanssa huvikseen kerran Frankfurtin lentokentällä tehneensä kokeita: he kävivät yhden, kahden tai kolmen "jonoihin" seisoskelemaan keskelle hallia eri paikkoihin ja aina heidän peräänsä kertyi jono saman tien.

Sattuneesta syystä minulla on viime vuosilta runsaasti kokemuksia ikkuna- ja käytäväkäyttäytymisestä nimenomaan lentokoneissa. Kauhein kohtalo, jonka pieni ihminen voi osakseen saada, on joutua yölennolla Atlantin yli keskiriviin istumaan koneessa, jossa on keskellä viisi paikkaa rinnakkain. Jos joutuu keskipenkille, voi vain toivoa, että rakko pitää ja suoli ei toimi. Jos joutuu käytäväpaikalle, voi vain toivoa, että naapureiden rakko pitää ja suoli ei toimi.

Linja-autoissa olen ollut viime vuosina yhä enenevässä määrin havaitsevinani käytäntöä, että suosituin vierustoveri on oma reppu. Onhan se ihan ymmärrettävää, että jos reppu on kallis ja rakas, sille haluaa suoda ihan oman istuinpaikan. Sillä tavalla välttyy myös naapurin tarkkailuahdistukselta. Käytäntö on suosittu erityisesti nuorison keskuudessa kautta maailman. :}}

Kuvailit täydellisimmän huonon tuurin, johon ujo pieni ihminen voi joutua. Molemin puolin vielä sellaiaet 150-kiloiset, jotka ovat sitä mieltä, että molemmat käsinojat ovat heidän tuolissaan kiinni. Syö siinä sitten ja nauti. Juoda ei voi, ettei tule hätä, ettei tarvi tunkea sieltä pois. Jos olet reunassa, niin keskimmäiset ihmiset juovat estoitta.

Onko jossain kursseja, joissa voi opetella sulkeutumista omaan tilaan niin, ettei kertakaikkiaan vaan välitä ihmisten ilmehtimisistä ja merkitsevistä katseista. Senkun vaan olla möllöttäisi miten huvittajaisi ja kivaa olisi aina.

Rrrakstan bussimatkustusta aika paljon, kun saa vain istua ja mietiskellä tai vaihtoehtoisesti kuunnella podcastingia tai lukea kirjaa ja luottaa ammattitaitoisen kuskin huristeluun. Omaa aikaa on ze.

Asun päättärin vieressä, joten saan aina haluamani paikan menomatkalle. Vieressäistujaa varoitan pienellä nonverbaalilla (hanskat käteen tms.) ja joka tapauksessa sanon kohteliaasti: "Jäisin seuraavalla pysäkillä pois." Kun toinen nousee tietä antaakseen, sanon selvästi: "kiitos" ja hymyilen päälle. Jos hänkin jää seuraavalla pysäkillä, hän yleensä sanoo: "Niin minäkin." Homma klaari.

Yleensä on myös mukavaa seurailla ihmisten puuhia sekä juttuja ja keksiä tarinoita heidän persooniensa taustalle, jos eivät omat ajatukset, kirja tai korvakuulottimet vie huomiota toisaalle. Aniharvoin kärsin bussissa nykyään, kun ei ole enää hallitsemattomaan kirkunaan kenties yltyvää vauvaa mukana. Ylitäysi bussi on kurjuutta ja joku yksi känniääliö saattaa onnistua sabotoimaan koko porukan reissun.

Liittyiköhän tämä mitenkään polkkaukseesi? Antenni :-)

Liittyihän se: myydään Mansesterin liikenneviskaalistoon ohjepaketti Miten toimit bussissa?

Minäkin pidän menomatkasta juuri siksi, että saa valita pulpettinsa. Kaupungilla kävelen mieluusti mistä tahansa Keskustorille samasta syystä. Känniääliömagnettiini on alkanut menettää tehoaan. Hmmm, johtunee mustista silmälaeista, joiden ylle on vedetty musta pipa ja leuan ympäri musta kaulahuivi, kokonaisuus on lievästi tylyhkön synkähkön epäkutsuva. Niin kännissä tai epätoivoinen ei ole kukaan, että kokisi olemukseni hekumallisena ja siten huuruisna asettautuhe viereeni vonkaamaan.

Minä pyrin ilmoittamaan poisjääntiaikeeni ennen kuin alan hypistellä hanskoja. Itseäni ainakin harmittaa vietävästi, jos pitää tulkita jokaista kassin kopelointia merkiksi poisjäännistä. Varsinkin kun luen usein kirjaa, voipi jäädä huomaamatta kokonaan vieruskaverin vaivihkaiset merkit. Voiko tuota enää ystävällisemmin sanoa kuin Kaura. Painoon vaan!

Nytpä nyssellä ajamisen tekee tuplasti mielenkiintoisemmaksi se, että voi vilkuilla missä arvon naapuripolkkaajat istuksivat.

Martin huoltoreissu näyttää poikivan messeviä juttuja joukkoliikennevälineistä Mansesterissa.
Ja mikä ettei, tulee nostalginen olo. Kakskakkonen oli kuin ammuttu täys joka ikinen aamu, ja sitä innolla odotti aina kevättä, että voi polkaista fillarilla keskustaan.

En tiedä kultaako aika muistot, mutta nuo 5-8 vuoden takaiset bussinkäytäväkokemukset eivät tunnu nykyisin ollenkaan pahalta. Poisjäänti oli sikäli helppo juttu, että dösä tyhjeni Keskustorilla jokseenkin kokonaan, ja minun päätepysäkkini oli vähän siitä eteenpäin.

Sunnnuntailapsi löytää minut takavasemmalta melkein bussin perältä ikkunanvieripenkiltä. Siitä, mikä on kaikkein korkeimmalla.

Jaahas, joku salajuomi siis saattaa minut runttaamaan Martti, jotta joudun bussin armoille, jotta saadaan bussiraportteja. Hyvänenaika, minun elämässäni ainoat tapahtumat ovat itse asiassa muiden tapahtumia.

Mut tunnistaa yleensä siitä, että hymyilen bussissa ja saatan naureskella itsekseni, kun tulen ajatelleeksi jotain hassua. Muuten vaikutan kai melko normaalilta keski-ikää lähentelevältä naisimmeiseltä.

Sunnuntailapsen lisäys on kyllä oiva. Ei stressata vieruskavereita epämääräisellä viestinnällä.

Sulla on, Mea, aika hyvä suojavarustus :-)

Bussissa harvoin tapaa hymyileviä, joten sinut on siis helppo tunnistaa. Se ei ole, Kaura hyvä, ollenkaan normaalia.

Hyvin toimii. Unohdin sanoa, että kaiken päällä on vielä huppu, jonka sisään en kuule mitään. Enkä paljon sivuille näe, joten ystävälliset kanssamatkustajan sanat ja ilmeet saattavat ohittaa minut huomaamattani. En siis ole tyly. Olen vain hidas mutta sitäkin olosuhteiden pakosta. Kesällä olen nopeampi.

Terwe Mea!
Tapsukka ei oo kuallut; täällä ollaan edelleen.
S-tana, P-le, V-ttu lainatakseni ym henkilön
"hurjaa kielenkäyttöä"l.
Valitettavasti Sinun sivustosi ovat hieman jäykemmät
nyttemmin, eikä rulaa vanhassa compuutterissani
yhtä nopeasti, kuin ennen, ootko tehny jotain muutoksia.

No ei kai nyt dösässä saa puhua vieruskaverilleen,
siitähän saa hullun maineen, puhumattakaan
nauramisesta, sehän nyt on jo ihan liikaa. Eihän
sitä nyt Suomessa voi. niin tehdä.

Sivut on kuule Tapsukka tehty nyt sellaisiksi, että ne toimivat *oikein* missä tahansa selaimessa ja sellainen valitettavasti maksaa takaisin jäykkyydessä. Vähän niin kuin olisi vaatteita päällä kaikkien säitten varalle, kyllä se jäykäksi vetää.

Tosin jäykkyyttä ei ole näkyvissä minun koneillani, jotka eivät ole mitään ihan viime vuoden mallia, joten ehkä vika ei olekaan täällä päässä. Jospa se on käyttäjän vila ;=)