Joulussa minua askarrutti pienenä ihmisenä eniten, miten isällä oli aina niin huono tuuri, että oli poissa pukin käydessä. Kun maailmani laajeni oman pihan ulkopuolelle, ihmettelin, miten pukki ehti koko Pikkukaupungin kaikki kodit käydä ja oikeat lahjat osuttaa oikeille lapsille. Sittemmin valaistuin, että minua oli huijattu ja lakkasin uskomasta kehenkään, jolla on valkoinen parta. Nykyisin minua askarruttaa, miten kolmessa päivässä, joista ensimmäisenä pitää tehdä kaiket kystät kyllä pöytään ja viimeisenä ajella reellä, ehtii lukea kaikki ne lahjakirjat, joiden parissa joulunpyhinä mainosten mukaan rentoudutaan, kuunnella lahjalevyt, viettää kiireetöntä laatuaikaa itsensä ja perheen kesken, rauhoittua, sytytellä kynttilät ja hiljentyä. Miten ehtii levätä pois joulustressin, jonka itselleen on itseaiheuttanut hankkimalla liikaa ruokaa, jonka säilömisestä ja sijoittamisesta tulee lisää stressiä. Miten ehtii toipua tuona ohikiitävänä taikahetkenä joulustressistä, jonka viritteli hyvään malliin kodin siivoaminen ja joulusomistaminen, sen saman kodin, jossa ei ehdi kuin kääntyä, koska pitää olla kaiken aikaa muualla. Sen saman kodin, jonka komeroiden ja kaappien siivoamiseen piti käytettämän joulua edeltävät illat.

Kun pitää olla samaan aikaan mummulla, papalla, mummilla, vaarilla, haudoilla, syömässä äidin ja isän ja mahdollisten erovanhempien eropuoliskojen ja mahdollisen seurustelukumppanin kaikilla edellä mainituilla ja serkuilla ja käväistä vielä kummipojan tädin kaiman glögeillä. Joulutoivotuksiin "nytkö sinä jo lähdet, vastahan sinä tulit" opit vastaamaan ilman suurempaa kireyttä ja valheellisuuden särähdystä jo kolmannessa kyläpaikassa, että ensi vuonna sitten ollaan pidempään. Miksi vuodesta toiseen kiusataan valheellisella joulukuvaelmalla rauhallisesta joulusta, kun kuitenkin kaikkien oletetaan olevan kaikkialla muualla kuin kotona. Joulu on muka kotijuhla. Jos olet yksin kotona erityisen mielelläsi, sinua pidetään outona oliona ja itsekin alat uskoa olevasi maailman syrjästä irti outoine haluinesi. Jos joku haluaa kaikki kumminkaimat saman katon alle, niin ei suinkaan se tarkoita, että kumminkaimojen on haluttava samaa. Kaikki haluavat rauhallisen joulun mutta harva saa. Se minua nyt askarruttaa.

Sain lapsena jouluaattona useasti satikutia hopeapajun oksalla, kun asetin kyseenalaiseksi erinäisiä asioita. Erityisen raskauttavaksi kyseenalaisuuden teki nimenomaan joulu. Silloin ei saa kysellä, ei ainakaan oikeuksiensa perään.

Tänään minua ihmetyttää, että Tietokone-lehti kertoi eilen uutisena yli kaksi vuotta vanhan asian. Lähettämäni posti ei muuten koskaan tullut perille, koska käyttämäni osoite hylkääntyi toimestani roskapostisaasteisena. Joskus hyvätkin aikeet kaatuvat pienten yksityiskohtien lahoamiseen.