Suhteellista
Radion rakkaudentunnustuskilpailussa mies kertoo aamutokkuraiselle tyttöystävälleen puhelimessa, miksi hän häntä rakastaa: koska oli tajunnut tyttöä katsellessaan, miten kauniita voivat olla kyyneleet, kun ne ovat oikeilla poskilla.
Parturi vastaa kuudetta kertaa puhelimeen, soittaja on tällä kertaa toinen kaksosista. Edellinen soitto oli siltä toiselta, pari mieheltä ja pari ensimmäistä yhdeltä lapselta ja tältä samalta kaksoselta. Ongelma on milloin mitäkin: paljonko kello, missä villapaita, monelta harkat on, paljonko kello, Jeppe kiusaa, mä en löydä pipaa, Jesse kiusaa, mitä mä syön. Parturi puhuu lakkaamatta lapsistaan, asiakas ynähtelee. Maailmamme kohtaavat hädin tuskin edes peilin kautta. Toivotan lähtiessäni joulut ja rauhat. "Jos lapset olis vaikka pari tuntia tappelematta, olis ihanaa", iloisella äänellä.
Mies tekee pitkää päivää töissä, on kotikoneeseensa etätyösuhteessa työpaikalta, hiiri liikkuu, ikkunat aukeilevat ja sulkeutuvat, elävä kone muistuttaa ruutua katsovaa naista poissaolevasta miehestä. Vaimo ottaa hiirestä kiinni kiusallaan, pitää sitä hetken ja päästää irti. Ruudulle ilmestyy miehen viesti: "Ai laav juu".
Marketissa nuori perhe, kaksi lasta, kovaäänistä välienselvittelyä. Vaimo äänessä, mies kuuntelee hiljaa pää painuksissa. Lapset silmät renkaina seuraavat tilannetta kuin tennisottelua katse kääntyen sinne, minne kysymysmerkki singotaan, ynähdyksestä takaisin kirkkenevään ääneen, takaisin haipuviin ynähdyksiin. Kiista päättyy vaimon huutamaan pisteeseen: "Äitis nu**ija olet. Se sinä olet." Lapset oppivat elämän perusasiat.
Aamupimeässä vastaan kävelee vanha mies koiransa kanssa. Yksin. Vielä viime kesänä heidän kanssaan kulki vaimo.
Lahjan ostaminen parisuhteelle voi olla hankala rasti mutta Veikko on rohkea [mp3].
Ihmiset sopeutuvat. Ei kai se tarkoita, että jonain päivänä on unohtanut, että kyyneleet ovat kauniita oikeilla poskilla. Ei kai se tarkoita, että jonain päivänä äiti ei jaksakaan rakastaa rasittavaa perhettään. Ei kai se tarkoita, että jos joskus ei enää voi pitää kädestä kiinni pitämällä hiirtä hetken vankina, pitäisi vaan sopeutua. Ei kai se tarkoita, että kylmät sanat eivät saisi satuttaa. Ei kai se tarkoita, että jonain päivänä yksin kulkija olisi unohtanut. Ei kai se tarkoita, että joskus ostaakin mieluummin flanelliyöpaidan. Kaikki on suhteellista. Parisuhde erityisesti.
Jälkipuheet
olipahan taasen kerran kaunista tekstiä.
Niin.
Parturi selaa työssään kaiken aikaa vanhanaikaisia oraalisia blogeja. Ihmiset ketovat elämästään ikäänkuin ulkopuoliselle jolloin sen voi tehdä eri tavoin kuin ihmiselle joka on henkiystävä tai naapuri, joka tietää miten asiat oikeasti ovat.
Työkaveri oli varannut kerran miehensä kanssa ajan samasta parturi/kampaaja kompleksista. Nainen meni tuntia aikaisemmin ja oli permanentissa pää hupussa, kun mies tuli myöhemmin. Mies oli kokonaan unohtanut että vaimonsakin on samassa tilassa, eikä huomaanut vaimoaan. Vaimo oli kiusaantuneena kuunnellut kuinka mies tilittää lomamatkan kokemuksiaan ja muitakin asioita aivan eri kantilta mitä oli kotona antanut ymmärtää.
Joulu on nyt tullut ja sen ikiaikainen riitti ripustettu.
Vesipullofirman mies toi ison tonttulakin vesisäiliön päälle. Nyt on aito tunnelma kuin maalaispirtissä olkipukin tultua pirtin lattialle.
-voiko työilmapiiriltä parempaa vaatia?
Kiitos kitta. Ihan toisenlainen juttu oli päässä mutta kädet, ja joku pään osa kai siinä oli mukana juonessa, teki siitä tällaisen.
Hämmentyneenä olen monasti kuullut kovin henkilökohtaisia tilityksiä parturintuolissa toiselta tuolilta parturille. Ihan kuin se taikapiiri, johon asiakas, peili ja parturi muodostavat, sulkisi muun maailman pois. Ja niinhän se tekeekin, peilit on asiakasystävällisesti niin, että siihen ei toinen asiakas tuijota. Tuolissa on istuttava leikkuun ajan pää tiukasti eteen suoristettuna tai kuivaajan kaiken poissulkevaan hurinaan piilotettuna. On vain hän ja parturi, joka nyplää hiuksia.
Hiusten nyplääminen muuten tuntuu kivalta, jotenkin läheiseltä, intiimiltä, helpottavalta. Olen varma, että päähän on piilotettu jotain nappuloita, joita painelemalla, edes hipaisten, ihmisessä laukeaa hyvänolon, läheisyyden ja luottamuksen humalluttava yhdistelmä. Minut ainakin. Minut saa menemään takaperin puun kautta kuuta hakemaan, jos minua rapsaisee päästä.
*raps*
"Aamupimeässä vastaan kävelee vanha mies koiransa kanssa. Yksin. Vielä viime kesänä heidän kanssaan kulki vaimo."
Tämä pätkä sai tälle kyynikolle kyyneleet silmiin. Se on varmaan tämä joulu, joka herkistää paatuneetkin. Tai sitten vain mielikuva liippasi turhan läheltä.
Uskomatonta miten paljon tunnetta mahtuu muutamaan lyhyeen lauseeseen. Kaunista.
Niin.
Joulun tunnelman luomiseksi tarvitaan myös kunnon jouluvalot ääniefektein. Ei pelkkä tonttulakki vesipullon päällä riitä.
http://video.google.com/videoplay?docid=-9168838094355941040&q=chrismas+lights
Niin Meche, se pari koskettaa minua, koska heidän askelensa on niin lyhyt ja molempien katse aina kohtaa vastaantulijan. Koira tulee aina nuuhkaisemaan vastaantulijoita ja kerran mies sanoi, että se hakee Kerttua vieläkin, kun Kerttu lähti kesällä viimeiselle matkalle.
Murphy, ei saa pelotella. Menee pipa putkelle tuollaisesta.
Ihana tuo Veikko, kiitos taas :D
Tuo hiiritemppu oli hempeä. Ei ehkä kuutamon katselua Seinen rannalla, mutta kuitenkin.
kun kyyneleet ovat oikeilla poskilla? mitvit? millaiset ovat tekoposket? OMG
Tinka sentään ymmärtää Veikkoa, minäkin nauroin sille kolme ensimmäistä kuuntelukertaa. Nauraisin vieläkin mutta muut hermostuvat kuuntelemaan.
Eikö vaan marimba, ystäväni on onnen tyttö.
iXnit, tekoposket on keinoposket eli konstiposket eli tapaposket. Johan tuo nyt eilen tuli todistettua. Lähde itse radion suoraan lähetykseen kertomaan, miksi rakastat.
Kiitos Ilkka, linkki korjattu :)
Olen niin samaa mieltä muuten tuosta hymystä, sitä yritän nostattaa itsekin ja käyttää mahdollisimman paljon. Mikä ei ole vaikeatakaan.