Ulkoistamispäivä
Ajattelin ensin kirjoittaa siitä, kuinka ostin Oil of Ulayta ja kuinka sillä ikääntymisen merkkejä ennaltaehkäistessäni muistin, että samaista kauneudenhoitotuotetta taisi löytyä jo mummoni hyllystä ja kuinka muistin sillä mainostetun telkkarissa jo vuonna kilpi ja kypärä tulevan niin tyttömäisen olon ja kuinka ajattelin, että valehdelleet ovat: mummomainen olo tuli. Sitten ajattelin kirjoittaa siitä, että tänään on taas se aika kuukaudesta, jolloin voisi parturiblogata siitä, että on parturiaika mutta sitten ajattelin, että herrahallitkoon annamunitteänikestää, eihän tämä mikään parturiblogi ole. Onneksi sitten muistin, että ulkoistaminen on ratkaisu. Ja onneksi olen ymmärtänyt antaa pientä potkua paussin kommenttilaatikossa ja siten matkaan on saattunut jo toisia tupareitaan yöllä viettänyt |noone| sekä nyt myös Murphy, holja mies, joka tarjoilee valloittavia tarinoita elämisen vaikeudesta. Tarinoita saa jatkaa vaikka sekavaksi metelisopaksi, kommenttilaatikko on vapaa.
Jospa ulkoistan tähän vielä yhden tositarinan: työkaveri kävi tässä iltana yhtenä erään miesgloggaajan luona kylässä. Poikamiehen sisustus oli tehnyt häneen vaikutuksen: mustaa paljon ja verhot sekä matot olivat siniset. Ovella oli käynyt joku gallup-kyselijä ja tämä työtoverini oli ajanut sen pois ohjeistaen, että ei se, että ovi on auki käytävään, vielä tarkoita, että sinne saa tulla kuka tahansa. Pientä sanaharkkaa siinä sitten oli syntynyt. Sitten olivat menneet kolmistaan jonkun sen bloggaajan kaverin kanssa jonnekin ravintolaan mutta tämä työtoverini ei ollut suostunut syömään mitään ja sanonut tottuneensa syömään paljon epäterveellisemmin ja vasta keskiyöllä. Tietysti kysyin, että miltä tämä kuuluisa bloggaaja oikein näytti. Kuulemma Tommi Korpelan näköinen mutta mustasankaiset silmälasit.
Mistä tietää saastuttaneensa työpaikan blogiviruksella: alkavat nähdä unia bloggaajista. Kenestäköhän hän uneksi? Viikkotehtävän voittaja saa taas mainetta ja kunniaa.
Viidestoista luukkupäivä jo ja yksi lahja hankkimatta. Voisiko kukaan miesvieraistani näin ulkoistamispäivän kunniaksi vihjaista, mitä haluaisi lahjaksi, jos olisi minun lahjottavanani. Kalsarilinja on poissuljettu vaihtoehto mutta sitähän kukaan ei olisi tullut ehdotelleeksikaan.
Jälkipuheet
Heii, joko se lumisade loppu vai pätkiikö mulla taas?
Sulla ainaki tuo tonttulakki pyörii päässä vinhaa vauhtia, liekö tupareilla osuus ja arpa..?
Minä kun ensin luin, että menivät sitten aikansa sanaharkkailtuaan sen gallup-kyselijän kanssa ulos syömään, ja ehdin jo melkein päättää, että minusta kyllä tulee isona gallup-kyselijä.
Mitä viikkotehtävään tulee, on pakko pyytää pientä tarkennusta. Siis onko nyt kyse a) siitä, kenen luona se työkaveri kävi syynämässä sisustusta vai b) siitä, kenestä hän uneksi? Jos a), niin silloin sen on täytynyt olla tämä poikamies iltaperuukissaan ja sarvisankalaisessaan. Jos taas b), niin vastaus on bloggaava Tommi Korpela. Paitsi että se ei kai ole poikamies. Mutta unessahan kaikki on mahdollista.
Lahja-asiassa en valitettavasti voi auttaa. Käytin viimeisen lahjaideani vuonna -98, eikä uusia ole lukuisista tilauksista huolimatta vieläkään tullut. Maahantuojalta kuulemma loppu. Mutta itse ottaisin kyllä kernaasti vaikka semmoisen tietokonetuoliin kiinnitettävän hierovan selkätuen. Alkaa meinaan tämä bloggaaminen käydä fysiikan päälle.
Tinkalle tiedoksi, että todellisessa elämässä, muistatko, ei aina voi sataa mannaa taivaalta vaan joskus tuulee navakahkosti. Tässä tapauksessa lumisade paitsi alkoi paleltaa, myös värisytti Tuliketun käyttäjien ruutuja ja lumisade-appletti helkytti siihen malliin, että alkoi tuuli tuivertaa ja vei sateen pois. Myrsky nousi siis takavasemmalta ja heitti lakin sivuun ja mean mereen.
|noone|, joko minä taas olin epätarkkaavainen sanoissani: kyseessä on siis b=a. Eli hän näki unta siitä tommista ja oli sen kotona ja kuka siis on se tommin näköinen kuuluisa poikamiespolkkaaja. Ei ole siis tommi itse, joka ei ole poikamies. Kuka nyt ukkomiehistä unta katselisikaan.
Hierova tietokonetuoli on loistva lahjaidea. Etenkin jos saan itse olla se. Kuinkahan kauan sellaisena jaksaisi.
En malta olla antamatta vinkkejä;Kärsii ihottumasta. Huonoihoinen. Kaljuuntuu.Keski-ikää kohti valonnopeudella ahdistuneesti rämpivä mies. Pitää ilmeisesti vessoista...
Hanki miehelle kauratyyny (lämmitetään mikrossa ja pannaan kipeän kohdan päälle) ja jotain kivaa hierontaöljyä. Ei maksa paljon, voi liittää oheistoimintoja, jos lahjottava on sellainen Erityinen.
Uneksijako on myös nähnyt unta tommista ;}
Haa MaryB, kauratyny. Ihan vaan vihjeeksi, että Erityinen ei ole hevonen. Leikkijalat sikseen ja pois kauratyynylta: hyvä idea mutta ei nyt taida nappaa, olisi enempi jotain järeempää tai käheempää tai eksoottisempaa mielessä. Saisi olla ihan vaikka elektroniikkaa. Ihan vapaasti voi vihjailla, ei se lue näitä.
Kovasti olen yrittänyt noita lahjaideoita pähkäillä ja selannut näitä täkäläisiä joululahjamainoslehdyköitä. Mutta jotenkin vain tuo selkätukijutska pomppaa silmille joka paikassa. Kun se olisi niin ihq! - No, entäs kävisikö nenäkarvatrimmeri? Tai se vessapaperitelineradio, josta loorassa taannoin vinkkasin? Rikkaimuri? Eroottisaiheiset kännykänkuoret? Webbikamera? Pesupallo? Lisämuisti (tietokoneeseen)? Riisikeitin? Penthousen vuosikerta?
Jatkakoon joku muu tästä. :}
Mää luulen, että toi Kattohuoneisto vuodeksi vois olla just nappi. Hyvä ku keksit. Pesupallokin olis muta sillä on jo ja muistikin on. Ooh, nekarvatrimmeri! Se olis kanssa. Näin paljon ideoita. Nyv vaa pitää osata päättää.
....
Kattohuoneisto! Se se on
Hyvä valinta! Uskon, että lahja saa osakseen ansaitsemaansa arvostusta. Ja sinä myös! Kunhan sitten vain jatkossa muistat olla esittämättä nenäkkäitä muka-viattomia kysymyksiä siitä, miksi lehtien sivut ovat ikään kuin liimaantuneet kiinni toisiinsa. Kun kerran lahjan antaa, on myös oltava valmis vastaamaan seurauksista. :}
Onko niillä taipumus liimaantua toisiinsa, sivuilla? Kai ne sitten saa palauttaa? Tottakai saa, onhan se viallinen. Vai siitäkö just ei saa valittaa? Kauheen vaikeeta. Mutta otan riskin.
Sanotaanko niin, että yhteenliimautumistaipumus ei ole lehdissä sisäsyntyisesti, vaan se on ulkosiittoinen ominaisuus. Joten niitä ei voi palauttaa. Ja valittaa ei saa.
Ulkosiittoinen! Jotain sukua keinohedelmöitykselle?
Miksi se on muuten keinohedelmöutys, kun esmes tekohampaat ei ole keinohampaat. Tekohedelmöitys kuulostaisi ryhdikkäämmältä. Teko mikä teko. Siis niinku laitto tai pano, tekemistä kuvaava nimi - tekonimi. Helppoa.
Mutta eikös keino ole vähän niin kuin konsti? Konstihedelmöitys? Konstiäly? Konsti taas on tavallaan sama kuin tapa. Tapahedelmöitys? Tapahampaat? - Helppoahan tämä. :}
Tapa taas on kill. Killerihampaat.
Mutta tosiaan, auttaako jos sen Penthousen sivut muovittaisi?
Ainakin ne olisi sitten helpompi pyyhkiä. Ne sivut siis. Eli laminoi ihmeessä!
Meenkin sitten Tiimariin hakemaan monta rullaa koululaispäällystysmuovia. Tai vois olla helpompaa spreijata sillä suihkutettavalla laastarilla. Eikös siitä tule sellanen kosteuden kestävä pinta, joka on helppo pyyhkäistä Viledalla.
Tuo suihkelaastari on varmaan ihan hyvää tuohon tarkoitukseen. Toinen vaihtoehto on, että tilaat lahjalehden omalla nimelläsi ja istut sitten sohvalla vieressä ja katselet, kun mies lukee. Sillä tavalla sivut pysyvät puhtaina eivätkä liimaannu.
Kuulosti hyvältä vihjeeltä; säästyy rahaa muoveissa ja laastarissa, säästyy aikaa, kun voi lukea samaan aikaan eikä tarvi etukäteen leikellä kuvia tai ryhtyä kokonaisia sivuja poistamaan. Ja säilyy siistinä aina seuraavaan lauantai-iltaan.
Ihme vaikutus; ei tavi kuin istua ja se vastaa laminointia tai laastaria. Naisen mahti on pelvoittava.
Hmmm. Enpä muistakaan ennen nähneeni pelvoittavaa käytettävän lamaannuttavan synonyyminä. :}}}
Vierellä istuminen on suorastaaan velvoittavaa. Peelottaa sellainen. Miestä ainakin.