Kytke ja pelaa ja ymmärrä päästää irti
Eilen vietin rattoisat viisi tuntia illasta plug and play -leikin parissa. Vanha Lidlistä ostettu näppikseni alkaa olla tiensä päässä, joten ostin uuden Logitechin Deluxe Cordles Desktopin, jonka ohjeissa toimintakuntoon piti saattua vain naks, naks, naks, naks. Tietenkään ei saattunut: ohje ohjeistaa ensin naksuttelemaan kytkökset kuntoon ja sitten kerrotaan, että mene Logitechin sivulle hakemaan ohjelma unohtaen, että milläs menet, kun se kiiboord ei toimi ilman ohjelmaa. Paitsi, ettei toiminut sen jälkeenkään. Ja kyllä: patterit oli molemmissa, ohjelma asennettu kahteen kertaan ja ensimmäinen poistettu vikasiedossa, buutattu kahdeksantoista kertaa ja yhtä monta kertaa neljä kertaa naksua. Lidlin värkki sentään sanoi aikoinaan heti, että siitä vaan, mitäs me tänään kirjoitettaisiin. Niin että se siitä kytke ja pelaa -jutusta. Lidlin peli sentään pelaa. Soort of. Eikä voi edes viedä kauppaan takaisin ja sanoa, että tämä on rikki, rahat takaisin, kun vika on jossain driljoonasta vaihtoehdosta selkänojan ja pöntön takaseinän välissä. Niin kuin esimerkiksi siinä, että ei voi tietää, mikä näistä on oikea ohjelma. Viimeisin on oikean näköinen mutta väärän niminen, kaksi muuta oikean nimisä mutta väärän näköisiä ja asennettuna on oikean niminen mutta väärä. Olisi vaan pitänyt luovuttaa, ajatus ei tuottanut illalla enää tuotakaan oivallusta vaan junttasin läpi samaa virhettä eli asensin kiiboordia enkä desktoppia, paha siinä on silloin toimiakaan. Asioiden irti päästäminen ja uuden vinkkelin hakeminen on joskus olevinaan niin vaikeata.
Avasin illalla kytkemisleikin jälkeen äidin lähettämän joulukirjeen. Kesällä otetut valokuvat haikeuttivat ja hymyilyttivät. Kuvien välissä ollutta korttia katsottuani tajusin vasta hetken mietittyäni, mitä se esitti. Minut on siinä kirkossa kastettu, muistin valokuvassa näkyvän tutun kirkon oven, jonka edessä seisoo ylpeä isä ja äiti, kummit ja minä pienenä nyssykkänä äidin sylissä ja veli vieressä nyrpeän näköisenä rusetti kaulassa. Muistin pyhäkoulun pikkujoulut [kyllä, olin hopeisen ristin pyhäkoulukas] ja punaisen samettimekon punaisine kenkineen. Voi, miten rakastinkaan niiden kenkien kopinaa kirkon takahuoneiden puolella ja kanelin ja omenan tuoksua. Muistin veljen rippijuhlat ja häät. Muistan hänen muistokellojensa äänen.
Ymmärsin yhtäkkiä äitiä vähän enemmän, irti päästäminen ei aina ole niin helppoa.
Jälkipuheet
Et sentään ostanut Bluetooth(tm):lla toimivaa. Sen virheen olisit voinut vielä tehdä sillä Bluetooth on tuomiopäivän alkusoitto...
Kuulostaa siltä, että kaikki jotka ovat ostaneet Logitechin langattomia härveleitä (ihan sama millä tekniikalla langattomuus on toteutettu), heillä on suuria ongelmia niiden kanssa, eivätkä he ole niihin tyytyväisiä. Olisi varmaan kannattanut odottaa, että vastaavia tuotteita tulee Lidl:iin myytäväksi ja ostaa sieltä sitten toimiva ratkaisu. Jälkiviisaus on aina parasta.
Ongelmat eivät rajoittuneet kerrotuille alueille, siihen liittyi vielä erilaisia rajoituksia, joista Logitechin sivu kertoi vasta tarkemman haeskelun myötä. Eli että ei saa olla koneessa esim. virustorjuntaa ohjelman hakemisen aikana. Kaikki tämä siis haettava sillä näppis- ja hiiriyhdistelmällä, joka ei inahdakaan ilman ohjelmaa. Mitä tästä opimme? Paljonkin, mutta ainakin sen, että ei kannata ajaa vanhaa loppuun, koska joku toimiva varasysteemi on oltava, jotta saa uuden toimimaan. Ehkä. Elän vielä toivossa.
Meilläkin oli langaton näppis ja hiiri. Ei ole enää. Lanka on bloggaajan valinta.
Alkaa pikkuhiljaa kertyä nurkkiin huolettavan paljon ihan uusia vermeitä, jotka eivät jostain syystä toimi meanderiassa vaikka ovat ihan kunnossa. Näppis joutunee sen digiboksin viereen hyllyyn. Samaan hyllyyn, josta löytyvät kaikki ne muut virheostokset, jotka muut tosin toimivat mutta käyttäjä itse ei ole kuolemansyntiyttään, laiskuutta, viitsinyt alkuhurmoksen jälkeen esiin kaivaa. Tai sitä toista syntiyttään, tyhmyyttä, ostanut vaan, kun on hyvin myyty.
Enkä tasan osta sitä pitsauunia hyllyn koristeeksi.
Kyllä digiboksi kannattaa paikoilleen laittaa. Ja käyttää. Pelkästään YleTeeman vuoksi.
Totta mosambikissa kannattaisi. Ja laittaisin heti, jos se vaan näkyisi mutta kun kukaan ei pysty selittämään, miksei näy juuri siinä, missä se telkkari on. Näkyisi kyllä, jos nostaisin telkkarin keskelle eteisen lattiaa ja kytkisin samaan piuhaan mutta kun se olisi siinä hiukan tiellä. Ainakin aina, kun imuroin eli harvoin, tosin. Mutta saattaisin yöllä kompastua.
Jos joku meediokuru nyt senkin mulle selittäisi, niin voipullakahvit saisi heti. Ja vaikka itse leipasisin ne pullat.
Hmm... Arveluttavaltahan Lidlin näppäimistö kuulostaa, mutta hieman yli vuoden kestävyys menee kyllä ihan odotettuun laatuluokkaan. Oma nimetön made-in-China näppis on kestänyt ongelmitta vuodesta -97. Vanhan pallohiiren tosin heitin seinään sen jälkeen, kun joku päästi minut kokeilemaan optista hiirtä.
Kuinkas paljon pattereiden/akkujen kanssa joutuu leikkimään tuollaisissa langattomissa?
On sinulla uskomaton muisti! Omista ristiäisistäsikin muistat kirkon ovet ja velipojan kissimirrit ja kaikki! Itse en kunnolla muista edes eilistä päivää.
Ehkä se näppiskin toimisi siellä eteisessä niin kuin digiboksikin. Onneksi se sentään on langaton, niin ei tarvitse jatkopiuhaa ostaa. Toivottavasti sinulla on iso eteinen, että saat sinne rakennettua viihtyisän kodin viihdekeskuksen, missä kaikki laitteet toimivat. :}}
Pattereita kuluu vaihtelevasti. Minulla on läppärissä pieni ja sievä taskuun mahtuva hiiri, joka syö kuin sika. Isompi ja hienompi pöytämalli toimii vuodenkin isommassa käytössä. Molemmat optisia.
Arvasin, että |noone| tarttuu näkyvyyteen. Mutta kun en osannut nyt tällä kertaa paremmin lyhyesti sanoa, että muistan sen näkymän valokuvassa, joka näyttää sen kirkon oven / muistan, että valokuvassa näkyy. Se on verbistä väännetty adjektiivi, se "näkyvä". Joojoojoo, tiedetään. Mutta aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta.
Eteisen viihdekeskus olisi siitäkin mukava rasti, että siellä on pimeä. Ei suotta ulkomaailma vaivaisi potentiaalilla läsnäolollaan.
Helppoa, tarvitset vaan kunnon varrella varustetun entennin pitelijän. Vaatii ehkä palkkioksi parempaa apetta kuin voisilmäpulleroita.
Mikäpäs se sattui tässä oivallisessa mea-jutussa sykähdyttäen silmiin? No tietysti se punainen samettimekko. Oitis heräsi muistikuva typykästä, jolle joulupukki kerran toi kellohelmaisen tonttutytönpunaisen angoravillapuvun, jonka kummitäti oli omin käsin neulonut. Oi, kyllä kelpasi pikkuleidin tepastella sydän onnesta kumollaan!
Ja ettei unohtuisi tärkein: siellä (ja täällä) on taas täysiQ...
Täällä on kaapeliantenni, siinä sitä vartta kysytäänkin, kun sitä pitelee. Siksi se onkin jäänyt mysteeriksi, että miksei tässä ja tuossa kyllä: sama kaaplei, sama piuha, sama telkkari.
Q pidätteli hereillä kaiken yötä, kyllä sen huomaa, milloin Q kumottaa vaikkei ulkoa kirkkaus valaisisikaan makuuhuoneen sälekaihdinten läpi yöllisiä ajatuspolkuja.
Minä sain kerran kellohelmaisen luistelupuvun, punaisen, ja sitä heti koulun kentälle näyttämään. Pettymys oli ankara, kun kukaan ei ollut aurannut kenttää. Jouluaamuna! En voinut ymmärtää.
Vaihda sisäkaapelisi laadukkaampaan malliin varsinkin jos kyseessä on jatkopihuaviritelmä. Jos taasen otat lähempää seinästä lyhyemmällä piuhalla, niin kaapelihemmon olisi syytä tulla mittaamaan tasot rasiasta. Jos epäilystä on, niin naapurustosta vois kysellä, että näkyykö tahi lainata jotain toista boxia ja testata, ettei kaapelihemmon lasku tule koto-osoon.
Meikäläisen kaapeloidussa luolassa ikiwanha Salora-tv pelittää kuin Buick, mutta kun lyö antennirasiaan perään vähän digitaalisempaa kikotinta, saa kasan satunnaisesti toistuvia ongelmia. Varsin mielyttävää, kun äänittää yömyöhäisen sarjan viimeisen jakson ja saaliina on pätkivää ääntä, hailakkaa rakeista kuvaa. Väliin kuva on priimaa ja sitten talvimyrskyistä ja mikä omituisempaa, kanavaa kun vaihtaa, niin taas on priimaa.
Digiboxi sanoo njiet ja da, se kun ei välimuotoa suvaitse, mutta pässiä katsella pikselöityvää kuvaa ( joka tähän nyt ei liity, mutta pitäkööt digitunkkinsa).
Syykin on paikallistettu, taloyhtiön jakokaapin härvelit ovat kuraa, mutta omituisinta on, että kaapeliyhtiö on tarkastanut ja hyväksynyt ne rakentamisvaihessa. *tana.
Osta lahjaksi Erityiselle liituraitapaita, siitä ei voi olla pitämättä ja se muistuttaa kantajalle elämän tärkeimmästä asiasta.
Etkö huomannut hymiötä perässä, elämää tämä vain on ja vallan inhimillisistä piirteistä haastelet, silottelematta. ;)
Laadukkaampi sisäpiuha on tullut minullekin mieleen, kun se kulkee seinän läpi tämän laajakaistapiuhan vieressä ja sen olen päätellyt jotenkin häiritsevän, sillä kun vedän sen saman piuhan pois putkesta, jossa se on naimisissa tietsikkapiuhan kanssa, niin se pelittää. Ihan yhtä pitkänä ja samasta reiästä lähtevänä, samaan digiboksiin tököttynä.
Mutta mistä niitä laadukkaampia saa? Yhdestäkään liikkeestä, missä valmiita piuhoja on, ei ole osaattu neuvoa, saati myydä sellaista.
Hassumpaa on, että alussa se näkyi ihan hyvin yhden illan mutta sen jälkeen ei signaalia muuta kuin tuolla eteisen puolella. Telkkari näkyy ilman digiä kyllä, tosin heikosti mutta on joskus näkynyt varsin laadukkaastikin.
Kyllähän mä nyt tiesin, ettet sinä tosissasi. Ethän sinä. Enkä minä.
Jokin satellittivermeitä myyvä puoti. Musta niiden pitää käyttää parempaa piuhaa, koska lautaselta töllöön on matkaa enempivähempi. Alkujaan epäilin omaa jatkojohdaketta härön- sieppaajaksi, koska kämpässä on säästetty myös pistokkeiden määrässä ja johtoja risteilee siellä täällä. Aattelin kietasta folioon koemielessä tahi kuparivesiputkeen ujuttaa, mutta pistokkeella oli samaa vikaa.
Hyvä vinkki, kiitos. Eikun keltaiset sivut käteen (jotkut asiat löytyy edelleen helpommin sieltä kuin netistä).
On muuten joskus ihmeteltävää noissa arkkitehtien aatoksissa siitä, miten ne on sijoitelleet pistorasioita. tai pikemminkin, miten ovat jättäneet niitä laittamatta.
Miten se liituraitapaita muuten muistuttaa niistä tärkeistä asioista? Sitenkö, että se joutuu sitä silittämään ja kun mää sen sitten silitän, niin se huomaa, miten ihana mää oon. Just joo, nymmää vasta hokasin.