Matkailu avartaa
Viikonloppumatkallani oli tarkoitukseni avustaa ystävääni remontti- ja siivoushommissa, jotka tietenkin aloitimme tunkemalla itsemme veronpalautustaan tuhlaaman lähteneiden kansalaisten joukkioon tavarataivaisiin. Yllättävän rankkaa ja aikaa haukkaavaa on löytää hiomapapereita, maalia, pensseleitä ynnä paria konetta sekä jotain, mitä vieläkään en muista. Epäilemättä kaikkea löytyy mutta miksi niiden pitää olla eri kaupoissa, joiden välillä on liikenteellinen tulppa sekä kaaos. Ja miksi sen tavaran, jota ensimmäisessä kaupassa kahdeksan kilometrin päässä epäili kalliiksi, on osoittauduttava lopulta edukkaimmaksi. Joka kerta.
No, joka tapauksessa pelkkä alustava työ osoittautui niin rasitteiseksi ja lauantaipäiväkin himmasi itseään jo ehtooseen, kun vihdoin lastasimme saaliimme itse remontin tapahtumapaikalle, joten yksissä tuumin päätimme lähteä kaupungille oluelle ja aloittaa vasta seuraavana päivänä. Parin jälkeen kello viistikin jo kahdeksaa ja vakaat askelemme olivat jo suuntaamassa kohti odottavaa työmaata, kun päätimme vielä pistäytyä mukavan oloiseen baariin, jonka ikkunasomiste lupasi karaokea. Asiakkaita oli muutama ja karaoke väsynyttä mutta paikan muu musiikki loistavaa ja olut halpaa, joten viihdyimme oivasti. Tanssilattialla pyörähteli vanha pariskunta hienot puvut päällä, muutama ylioppilas tuoreen hehkeine lakkeineen ja muutama nuori mies ja tyttöpari pitivät poikkeuksellisen iloista tunnelmaa yllä. Kateellisena katsoin, kuinka he vapautuneesti eläytyivät viimeisen päälle tanssittavan musiikin tunnelmissa ja sanoin seuralaiselleni, että minä en koskaan pysty tuohon. Siis vapautumaan noin vaikka haluaisin.
Siinäkään vaiheessa vielä en ymmärtänyt mitään, kun en löytänyt naisten vessaa. En myöskään siinä, kun ravintola täyttyi lähinnä nuorista miehistä mutta olihan olut halpaa. Hetken tosin ihmettelin, että aina, kun kävin vessassa, oli seuralaiseni viereen istahtanut salskea mies mutta olihan siellä ahdasta. Enkä silloinkaan vielä hämmästellyt, kun meihin päin suunnatut silmäniskut ja pienoinen flirtti tuntuivat menevän ohi, olenhan siihen tottunut. Mutta kun ne tuntuivat osuvan tarkasti viereeni, miesseuralaiseeni, niin aloin epäillä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun naapuripöydän vaatehuoneen kokoinen karju osti ruusutytöltä punaisen ruusun seuralaiselleen ja antaessaan suuteli tämän keittokomeron kokoisen karjun kaljua päälakea, ymmärsin. En tiedä, johtuiko se, että seuralaiseni, joka ei siis todellakaan tanssi, koskaan, vei minut hillittömään diskotunnelmaan lattialle, siitä, että hän pakeni niitä silmäniskuja vai siitä, että tunnelma baarissa oli parasta koskaan. En ikinä ole niin tanssinut. Rakastan tanssimista. Ja silti en.
Sanomattakin lie selvää, että työmaalle siirtyminen hiukan venähti ja sunnuntaina hyvistä aikomuksista huolimatta mikään työkalu ei pysynyt kädessä. Tai ehkä olisivat pysyneetkin mutta aina iltaan asti jatkunut talon outo pyöriminen vaikutti niin huolestuttavalta, että ei arvattu kokeilla.
Sillat on tehty ylitettäviksi, sillä muuten ei voi tietää, onko toisella puolen avartavia asioita. [Siltakuva on vakituiselta silta-avustajaltani Herra Murphylta.]
Jälkipuheet
Maailmassa on akuutti puute pikseleistä, kuten tuossa kuvassakin. Kuvaajalla oli vain yksi muistikortti muassaan, kahden viikon matkalla, -selitykseksi kelvannetkoon.
Toissapäivänä ajoin holjan vesitornin ohi. Jättiläiskokoinen golfpallo oli laskeutunut sen huipulle, -iloisessa itäsuomessa.
Minulla oli tuo pikselipula siinä kamerassa ja muistissa, jonka veit silloin Pariisissa mutta nykyistä en pysty kuvaamaan täyteen vaikka mitä tekisin. Paitsi, että jos matkustaisin kahdeksi viikoksi kauas pois, niin ehkä jo sitten.
Oletko muuten varma, että se oli vesitorni? Ettei olisi ollut ulkoavaruudellinen vierailutähtilaivue laskeutunut.
Olen niin samaa mieltä kuin Ilkka. Keskivartalo lähti kuljettamaan automaattisesti, rajoista ei tietoakaan, olin niin onnellinen, että minustakin löytyi heittäytyjä. Nyt muuten luulen tietäväni, miltä tuntuu musliminaisesta hunnun takana: kun ei ole tavallaan olemassa ja voi olla oma itsensä ilman, että kukaan kiinnittää huomiota. Kerrankin saa olla rauhassa. Tosin miehillä niissä paikoissa ei sitten olekaan vastaavaa rauhaa.
Ihan kivan kuuloinen ilta ollut sinulla. Yksi asia vain jäi vaivaamaan. Tai oikeastaan kaksi. Eivätkö ne tyttöparit yhtään vilkuilleet sinua sillä silmällä, kun sanoit jääneesi vilkuiluista vallan paitsi? Entä missä ne tytöt kävivät pissillä, jos ei ollut naisten vessaa?
Ja semmoinen kysymys vielä, että miten herra Murphy sillä tavalla sinun kamerasi Pariisiin otti ja vei? Vaikka mitäpä se oikeastaan minulle kuuluu. :}}
Hyvä kysymys, miksei vilkuilleet. Ehkä en vaan ole riittävän kuumaa hottia vaikka olin sonnustautunut hameeseenkin, mikä on vallan tavatonta. Nymmää masennun. Oli korkokenkää ja kaikkea. Mutta kun ei. Ehkä en vaan ollut niiden tyyliä.
Kaikki me käytiin siellä samassa vessassa mutta niitä tyttöjä oli vaan niin vähän, ettei osuttu yhtä aikaa.
Mun kamera varastettiin keväällä Pariisissa ja tämä Murphy täällä tunnusti sen vieneensä. Mutta ei se sillä kuvata voinu, kun sen laturi jäi mulle. Hähä. Voisin lähettää kyllä sen laturin perään, jos saisin osoitteen.
Voi, älä nyt masennu! Luultavasti et vain ollut heidän tyyppiään, kuten itsekin epäilit. Ehkä ensi kerralla on sitten sitäkin sähäkämpää.
Ihailtavan urheilullista herra Murphyltä tunnustaa pahat teot. Omat ja toisten. Siitä hatunnosto hänelle. :}}
homoista tuli mieleen "homoemot", siis naiset, joilla on läheinen homoystävä (se ei tietenkään suljen pois miesystävää). Heistä tuli dokkari jokin aikaa sitten. Voisin vaihtaa nykyisen mieheni vaikka homoon ja rueta homoemoksi. Parisuhteeseen liittyy kuitenkin niin paljon odotuksia ja väärinkäsityksiä ja kaikkea kökköä...kyllä te tiedätte. Jos seksiä tekee mieli, niin sitä voisi harrastaa satunnaisesti kun huvittaa ja keskittyä sen homon kanssa pitämään yllä hyvää ihmissuhdetta.
Minä |noone| olen pienen ikäni epäillyt, että minun tyyppiäni ei ole tehtykään mutta viitteitä on, että olisi sittenkin. Yksi kappale.
Mahtaa niillä diskoissa ilteperhoina pyörivillä homoemoilla kuitenkin tulla hyljätty olo. Kun diskopallo lakkaa pyörimästä, musiikki jättää vain kaiun seiniin, valot sytytetään ja kaikki lähtevät suuntiinsa, pareittain, vain se yksi yksinäinen tyttö jää noustakseen siivilleen taas viikon päästä. Surullista. Toisaalta. Toisaalta taas, ehkä viikolla soi puhelin ja joku kaveri soittaa sydänsurujaan ja voi taas olla joku jollekin.
Paras tyttöystävä voisu olla aika luontevasti juuri poika. Siinähän on yhdessä paketissa koko ihanuus: miehen ja naisen ymmärryksen lahjat, ei kilpailua, ei vertailua. Vain hyvät ystävät.
Kyllä koira koiran tuntee. Sinusta ei ole bi-naiseksi ja herraseurasi ei vielä ole huomannut seksuaalista identiteettiään?
Älä tykkää huonoa, meissä on kaikissa sitä ja tätä eikä olla vain joko tai....
Jaa-a, tai olisiko ollut niin, että naisia oli vain neljä minun lisäkseni, siis kaksi tiivistä paria ja kellään heistä ei ollut tarvetta vilkuilla millään silmällä toisaalle. Toisaalta miehet olivat pääsääntöisesti parittomia ja heitä oli laumoittain ja ehkä siitäkin, että herraseurani on aivan syötävän herkun näköinen.
Joskus sikarilaatikko on yllättäen vain sikarilaatikko.
No pikku huomio täältä sivusta taas, liittyen pennin kommenttiin.
Parhaat ystäväni ovat naisia. Ja ennen kaikkea sellaiset naiset, joiden kanssa ei ole sänkyyn menty.
Tietysti heteromies on joskus joutunut oikein tosissaan terottamaan itselleen, että tätä ystävyyttä ei sopimattomilla ehdotuksilla mennä pilaamaan. Mutta kun jorman äänen vaientaa, eikä sitä kuuntele, niin hyvin menee.
Luontainen ujous, ikä ja ulkonäkö suojelevat kiusauksilta jo varsin tehokkaasti. Onneksi hyvä ystävyyssuhde naisen kanssa ei ole ainoastaan homojen yksinoikeus.
Niinkin radikaleja näkemyksiä olen kuullut, että seksi ja ystävyys eivät mahdu samaan suhteeseen. Outoa. Minusta kun ilman ystävyyttä ei voi syntyä mitään muutakaan. Toisaalta on outo myös se sanonta, että ollaan "vain ystäviä".
niin, kai se on yksilöstä kiinni, miten seksi ja ystävyys - pitkäikäinen sellainen tai sellaiseksi toivottu- sopivat yhteen. Tosin silloin on tietysti kyse myös siitä toisesta, eikä enää yksilöstä ollenkaan.
Olennaista toki on, että kumppani on myös hyvä ystävä, mutta jos ystävä ei ole kumppani eikä hänestä sellaista toivo (siis kumppanilla tässä tilanteessa tarkoitetaan ihmistä, johon on molemminpuolinen rakkaussuhde. toim.suom.huom. : ) niin kannattaako siihen mennä seksiä sotkemaan?
Ei kannata. Siksi kai onkin niin helppoa, jos miesystävä (ei-kumppani) ei ole kiinnostunut naisista, ei tule etujen ristiriitaa, on mutkatonta ja helppoa. Toki voi olla muutenkin, mutta silloin on aina olemassa jompsin kumpsin puolin se mahdollisuus, että itse tai toinen ajattelee tai jompi kumpi epäilee toisen ajattelevan.
Totta sekin, että jääkö ystävyys, jos seksi loppuu, jos ensin on ollut se ystävyys. Epäilen, ettei.