Elisa on ihan paras: laajakaistani on ollut kaiken päivää turvallaan ja kun ei se normikeinoin suostunut tokeentumaan, soitin lannistuneena lopulta tekniseen tukeen, josta kokemuksesta tiesin odottaa pitkähköä luurimusiikkisessiota. Iloisen reippaahko miesääni katkaisi harvakseltaan musiikin kuuntelun kertomalla, että vastaamme ihan pian. Kuunnellessa ehdin buutata kaikki vielä kerran ja varmuudeksi vielä 5 kertaa, syödä, pestä koneellisen pyykkiä, tyhjentää jääkaapin jouluruuista, laittaa herneet likoon ja kastella kukat. Modeemi vain jatkoi yksisilmäistä vilkutustaan. Reippaan tunnin luurinpitely kramppasi käsivarren ja puudutti korvan, joten oli jo pakko mennä sängylle pitkälleen lepuuttamaan silmiä ja kättä. Puolentoista tunnin kohdalla lähes peljäästyin, kun yhtäkkiä joku yli-iloinen tommi kysyi, että kuinka voisi auttaa. Kampesin itseni modeemin ääreen osatakseni kertoa, kuinka tommi voisi auttaa. Istujapala: juuri sillä siunaamalla ulkoa kuului raketin paukaus, lievä vihellys, säälittävä valojuona vaappui ikkunan takana vasten mustaa taivasta ja kaikki modeemin valot syttyivät. Ja yhteys syntyi.

Eilen vielä tuskailin, että saisi jo Elisa päivittää poromainoksensa. Mutta eipä mitä, porohan on ihan paras. Tekninen tuki hidas mutta tekninen. Erittäin.