Joulu valmistuu
Koska Mean keittiöstä yhä edelleen haetaan innokkaasti tuon jalon jouluruuan, imelletyn perunalaatikon, ohjetta, päätin vihdoin taittua tahtoihinsa ja tehdä sitä ihan itse. Vähän kyllä ajattelin myös tehdä vaikutuksen Erityiseen. Resettejä selailin useitakin mutta päädyin Jaakko Kolmosen ohjeeseen, koska Jaakko on jotenkin luotettavan tuntuinen ja koska siinä sai kuoria perunat etukäteen. Kahden kuuman perunakilon kuorintakäsittely ei houkuttanut. Keskiviikkona töistä tultua kuorin vaadittavat kaksi kiloa, keitin, survoin ja laitoin ohjeen mukaan jauhoa ja ohjeistettuun lämpiöön uuniin imeldymään. Tunnin päästä, tasan ohjeen mukaan, loput jauhot sekaan, massan veivaamista ja uuniin takaisin. Kun kolme tuntia imeldymistä oli vietetty ja nukkumaanmenoaikakin alkoi jo olla käsillä, päätin, että ohjeen kohta Moni antaa massan imeltyä jopa 10 tuntia koskee nimenomaan minua.
Aamulla Imelda olikin mainion näköistä mutta koska en ole pullantuoksuinen kotiäiti, minun piti kiirehtää kustannuspaikalle sen sijaan, että jäisin kolmeksi tunniksi paistamaan laatikoita. Siispä jätin hänet uuniin, ilman lämpöä tosin, sillä tarkistin, että joissain ohjeissa jopa suositellaan kokonaisen vuorokauden käyttämistä tapahtumaan. Torstaina illalla sitten haistoin ja maistoin kauniin kiiltävää pintaansa ja minusta se tuntui hiukan, hm, oudolta, mutta ajattelin, että mistä minä tiedän, miltä sen pitää maistua ja haistua ja ehkä se uunissa siitä tokeentuu ja tyrkkänin laatikot uuniin kolmeksi tunniksi. Kauniita olivat paistuessaan ja hyvä tuoksu täytti illalla meanderian. Nukkumaanmenoaikaan Imeldat, nyt heitä oli siis kolme, siirtyivät jääkaappiin odottamaan aamun pakastusoperaatiota. Eilen aamulla siirsin pari pakkaseeen ja yhden päätin tuoda töihin työkavereiden testattavaksi ennen kuin menen sitä tarjoilemaan Erityiselle joulupöydässä. Lounastauolla työkaverini, joka ei ole varsinainen imelletyn suuri ystävä, ihastui oitis Imeldaan ja kehui sitä parhaaksi ikinä maistamakseen imelletyksi perunalaatikoksi. Minä sitten perään intopiukassa maistamaa, että tosiaanko noin on Se oli hirveää, yökyökJÄK. Viemäriin. Pakastimessa on vielä kaksi pommia, onkohan näillä nurkilla karkoitettavia petoeläimiä, voisin peelottaa niillä otukset pois. Sääli sinänsä, sentään 30 tunnin työrupeama.
Ei työkaverikaan tosin valehdellut, sehän oli parasta ikinä syömäänsä, koska hän ei ollut imellettyä koskaan ennen syönyt. Veikkaan, että jäi myös viimeiseksi kerraksi. Säästyipä onneksi Erityinen tältäkin koettelemukselta mutta me emme masennu, meillä on kyllä lisää oivallisia ajatuksia.
Jälkipuheet
Olet sä kyllä ihana.
Oikeen nousee tippa linssiin.
No, me emme masennu. Ehken Erityinen siitä niin kauheasti olisi edes välittänyt.
No totta puhuen luulen, että parempi näin.
Tärkeintä kuitenkin oli tuo panostus.
Jos minulta kysyttäisiin, niin sanoisin, että ei ole olemassa muita kuin epäonnistuneita imellettyjä perunalaatikoita. Että siihen nähden sinä onnistuit hienosti, lopputuloksesta riippumatta.
Mutta koska minulta ei kysytä, en sano mitään.
Anna nyt kuitenkin Erityisen maistaa ja sanoa viimeinen sana ennen kuin tukit taloyhtiön viemärin sillä pottuloorallasi. :}
Eikö vaan, Elvis, minä luotan näihin "ajatus on tärkein" -pisteisiin. Minun on pakko.
Ilkka, pikku vihje: jos joskus joku tyttö sinulle kokkaa, niin vaikka ne luultavasti epäonnistuvat jopa katastrofiuteen saakka, niin sano aina, että hyvää on, ihan kuin äidin tekemää, ellei parempaa. Syleksit sitten salaa. Äidin laittamiahan ei voi ylittää. Eikä tarvikaan.
|noone|, imelletty on aikuisten ruokaa, siinä kuin homejuusto ja kalia ja punkkukin, niitä oppii syömään, kun harjoittelee. Kyä sääki sitte, kun tuut tähän ikään. Jo tuossa 25 ikävuoden tienoilla alkaa punkku maistua ja imelletty heti kohta muutaman vuoden perästä. Eli tässä iässä.
Sopiiko, että minäkin neuvon Ilkkaa?
Jos joskus itse kokkaat sille tytölle äidin ohjeiden mukaan, niin et sitten rehellisyyttäsi sano, että äiti tekee aina näin. Sanot, että oot
paljon tota kokkaamista harjotellu ja sun mielestä pitää tehdä näin.
Äidistä puhuminen loukkaa tyttöjä aina.
Elvis on niin oikeassa.
Ja Ilkka, mummon pizzaohje!! PIZZAOHJE??? MUMMON PIZZA??!! Mitä, oletko vasta 3-vuotias??!!
Kauheeta kerrassaan. Ihan hirveetä. Ja vielä kerran. Se vasta oli imelyydenhuippuimelyys. Eikö nyt ole imelyydellä mitään rajaa?
Tarkoitan tuota joulukalenteria.
No oikeastaan perunalaatikosta minulla ei ole mitään sanomista.Sanomatta silti että se olisi mitäänsanomaton, se lieneekin paljonpuhuva. Tulin vaan rehvastelemaan että olin eilen Boccellin konsertissa. -helmiä sioille vaikka vesissä silmin olin.
LadyQ, imelyydelläkö tarkoitat Boccellia? Ja Murphy, kumpi oli helmi ja kumpi sika? Sinä vai Bocelli?
Yhä nuoremmat ovat näemmä mummuja tai yhä vanhemmat aikaansa edellä. Ilkka, voin vakuuttaa, että vaikka kuinka tekisit mummun ohjeella, ei siitä samanlaista tule. Se on se käsiala, sitä ei voi kukaan matkia.
Siis JOULUKAENTERIA, Mea, joulukalenteria! Sitä ruusumadonnaa ja lovestorymelodiaa... :)) Se näämmä on Murphy, joka Boccellista täällä puhuu. Ja toisaalta voinhan nyt paljastaa senkin, että Boccellin laulu on jumalaista minun mielestä eikä siis millään muotoa imelää. Siis... tai no olkoon, hyvää illanjatkoa. Hihhih.
Kyllähän mää sen tiesin, kunhan säälittäsäti yritin rakentaa tapojeni mukaista sillotusta aasin kävellä. Ja tapojeni mukaan kompastuin taas.
Jos et kerro kellekään, niin minä tykkään Il Divosta. Nyt se on sanottu.
Niin.
Minä olin sika, koska kirjoitin nimenkin väärin. Oikeasti ensimmäinen live-klassinen konsertti jossa kuunaan olen käynyt.
-kuunaan? Mitähän sekin tarkoittaa? Kuunaan kullan valkeana?
-kullan valkeana? -holjia sanoja
Kuuna kullan valkeana porottaa täysikuu vaalean kullan värisenä. Mutta miten se liittyy koskaan/ikinä -sanoihin?
Sekoitin . Piti sanoa konsanaan.
Konsanaan?
Konsa kuunaan et ole ollut konsertissa, niin mistä tämä innomieli?