« Hot as hell | Pääsivu| Surullinen tarina Postinkantaja-Teposta »

Teppo hyppää

Kustannuspaikan pullakahvikokouksissa huomaan usein katselevani kotileikkiä. Siellä on aina yksi äiti, joka sivusilmät kiinnikin huomaa, jos joltain puuttuu kynä tai lusikka kilisee tyhjässä kupissa. On perinteinen auktoriteetti-isä, joka odottaa palvelua automaattisesti ja hämmentyy, jos äiti ei olekaan päässyt kokoukseen ja kukaan ei kaada kahvia. Tyyppi asettuu useimmiten pöydän päätyyn. On kapinoiva teinityttö, joka vastustaa kaikkea vastustamisen vuoksi ja istuu jurnottaen pitkän pöydän laidalla kauimmaisessa päässä pitäen parin tyhjän paikan välitilaa. Ja on se perheen teppo, tyyppi, joka on aina valmiina mihin tahansa, hyppää kun hyppyytetään ja kuuliaisesti tekee, mitä pyydetään. Ja teppikseltähän pyydetään, joutuu pöytäkirjan pitäjäksi ja joka toisen päätetyn asian suoritttajaksi. Mutta teppis ei valita, hän on vähään tyytyväinen.

Adoptoi oma lemmikki
Minä olen yksi näistä työyhteisön teppiksistä, joka hiljaisena tekee työnsä, ei suuria unelmoi, ei analysoi asioita puhki vaan tekee, jos tehtävä on. Teppis tietää, että näyttämällä innokkaalta, saa pitää juoksupyöränsä vaikka ei siinä ihmeellisiä temppuja osaa tehdäkään. Joskus teppikset ovat kyllä kovasti yrittäneet olla hyppäämättä juoksupyörään mutta huomanneet, että ei se pyörä siitä hissiksi muutu ellei sitä itse rakenna ja rakentamiseen ovat aivan liian laiskoja.

Syvää samankaltaisuutta tunsin heti teppo-marsun kanssa. Teppo on hiljainen, tulee omillaan toimeen, ei tarvi ruokintaa, ei osaa erityisiä temppuja mutta hyppää kyllä ketterästi juoksupyörään, kun joku käskee. Aina ei ymmärrä, miten siitä pääsee pois, kun teppoon on sisäänrakennettu joku outo siru, joka pistää vaan tekemään ja taas tekemään, kun ryhdytty on ja mieli tekisi miellyttää ja hyvää tehdä. Olemus on harmittoman sympaattinen ja ketään ärsyttämätön.

Teppo on Herkun Hilkun pikkuveli.

Jälkipuheet

Uuuuu! Tui tui!

Kyllä mua niin toi teppo säälittää, kun nytkin se jäi tonne nenä väruiten eestaas säntäillen hämmentelemään, että minne se kursori katosi.

Voi toisia.

Oih, johan noita vilisee joka puolella :) En tiä, onko se puistatus hyvästä vai pahasta näissä teän tapauksissa :)

Olen tässä taas jahkaillut, pitäisikö ottaa se Juuso, vai yrittää unohtaa. Mie mietin vielä ja kiusaan nuita teän ötököitä. Ihan vaan vähän.


No niin, nyt jää sitten pyykit pesemättä ja kaikki muukin tekemättä, kun minä vain pyörittelen hiirtä tepon nenän edessä koko päivän ja yritän saada sen hyppäämään, mutta ei se pirulainen hyppää. Pyörittelee vain pientä päätään ja varmaan kohta nyrjäyttää niskansa tai jotain ja sitten sekin on taas minun syyni, jos teppo halvaantuu. *huoks*

Ota tinka Juuso, sehän suorastaan huutaa tulla otetuksi.

|noone|, sulta puuttuu otetta: nappaat tepon hiiren leukoihin ja nostat orrelle ja teppo juoksee.


Okei, okei. Johan hyppäs Teppo! Mut sulle kyä pitäis myäntää joku aasinsillanrakentajapalkinto. Kukaan muu ei ikinä osais päätyä työpaikkaneuvottelusta virtuaaliseen marsuun ihan tosta noin vaan.

Onks tullu paljo paitatilauksia? :}}

Sitä nimenomaista palkintoo ei ookaan kukaan mulle vielä myäntäny. Paitti itte. Tosin tässä kävi toiste päin, ensin oli teppo. Tepot on aina ensin.

Kukaan ei haluu paitoja, pidetään me sitten niitä kaksin: sää pidät luurankopualta edessä ja mää ämmäpuolta.

Voi mikä kirjoitus. Tipuin tuolilta. Olen ihan teppo ja on perjantai-iltapäivä...


Johtuiskohan perjantaista. Siis ettei pairat mee kaupaks. Mut ei se mitään, piretään ne itte. Saaralle kyä pitää antaa ainaskin yks. Ku sehän se meinaan tän irean niinku keksi. :}

Perustetaanko teppo-kerho? Olis aika turvallsita.

Saaralle lippis, koska se meinas panna mut liukuhihnalle. Näin painajaisia siitä, että olen mankelissa.

Kaima on kieltämättä aika hellyyttävä. Kawaii!

Niin, sinähän tiesitkin, että tepot ovat hyviä tyyppejä. Positiivisesti hellyttäviä.

Tuleepa niin kovin elävästi mieleen asukastoimikuntamme kokoukset. Tekemiset ja tekemättä jättämiset. Kahvinkaatajat, passaajat. Hiljaa myötäilevät. Ja ne määrääjät vai ovatko he organisaattoreita? Tehtäviä jakavat kovin auliisti kuitenkin. Sitten on meillä eräs ideanikkari, joka pursuaa kaikkea kivaa. Oma osani on sihteerin virka!

Olen muuttanut, tiedoksi annettakoon, siksi hyvin tööt. La-su sujui sutjakkaasti, onneksi oli hyvä porukka. Nyt elämämme on pahvilaatikoissa ja mustissa jätesäkeissä.. Alkaa purkaminen ja uuden kodin järjestäminen.

Jossain koulutuksessa kerrottiin, että työelämä vaatii kaikki nuo tyypit sujuakseen. herää siis kysymys, että miksi töihin sitten haetaan vain niitä organisaattori-isiä, kuka ne työt tekisi. Kun työpaioilla kuitenki kaikkia on, niin valehteliko suurin osa olevansa organosaattoreita tullakseen valituiksi. Tepot on ovelia.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa