Hintalappulaki
Vaikka olen omalla, hyvin rajoittuneella ja perusteluita kestämättömällä tavallani hyvinkin hintatietoinen, minut saa kauppias kuin kauppias toistuvasti nalkkiin käyttäen ovelaa hintalappulakia hyväkseen. Laki voidaan toteuttaa ensinnäkin kirjoittamalla marsun kokoisin kirjaimin normaali tai jopa kalliimpi hinta ja minä uskon sen tarjoukseksi, koska se on näyttävästi isolla kylttiin esiinpantu ja tehosteena julma kasa kyseistä tuotetta, mieluummin väliaikaisen näköisesti esille aseteltuna. Toinen tapa nalkittaa minut on ilmoittaa tuotetta myytävän kolme kahden hinnalla. Tarkemmin jos miettisin, niin kahtakaan en tarvitsisi, saati kolmea. Yksikin riittäisi juhannukseen asti ja siihen mennessä sekin kyllästyttää. Lopputulemana kaksi ja puoli kappaletta käyttämätöntä tuotetta, ei kovin edullista siis käyttökertaa kohden. Kolmas tapa toteuttaa lakia on ilmoittaa, että mikä tahansa määrä vaikka kympillä, kun yksittäisten kappaleiden yhteenlaskettu hinta olisi juuri se sama summa. Ja minä taas halpaan ostamaan tarpeettomasti liian monta kappaletta normaalilla hinnalla. Neljäs, hyvin tehokas tapa on laputtaa normihintaiset tuotteet punaisilla hintalapuilla. Arvatkaa, kuka ostaa. Kun onhan se edullista, hirmuhyvässä tarjouksessa, varmaan puoleen hintaan, koska se on sentään punaisella ilmoitettu.
Intoni oli siis taas melkoinen, kun hintatietoisiin hoksottimiini iskeytyi eilen Kitymarketissa kuorma-autolavallinen Lapin kultaa isoissa pahvilaatikoissa iso kyltti julistaen, että 14.95. Totesin oitis tarjouksen järjettömän hyväksi ja ajattelin, että siitäpä saunakaljat halvalla moneksi saunaillaksi. Normaalisti ostan Lapparin jääkaappiin sopivasti suunnitellussa pötikässä, joka sisäistää itseensä 10 tölkkiä ja maksaa Prismassa noin kympin. Silmämäärin arvelin tarjouslaatikkoon mahtuvan ainakin kolmekymmentä tölkkiä ja nopea laskutoimitus päässä vilkutti vihreällä hirmuista säästettyä summaa. Hiukan hämmästelin, että ihmiset eivät sankoin joukoin kanniskelleet supertarjousta koteihin mutta ajattelin sen johtuvan torstaista ja että perjantaina niitä ei enää sitten kyllä ole. Niinpä tartuin laatikkoon yhdellä kädellä ja jo viiden metrin päässä totesin sen melko painavaksi. Erittäin painavaksi kymmenen metrin kuljetuksen ja kolmen lepuutuksen jälkeen. Ajattelin kuitenkin, että tottahan sellainen määrä tölkkejä painaakin. Saatuani laatikon äärimmäisin ponnistuksin kotiin ja viimeisillä voimillani parvekkeelle sen laskiessani kuulin kilahduksen. Kilahduksen!? Mitä? Ääni kuin toisiinsa osuvista pulloista. Samalla hetkellä silmäni osui laatikon päällä olevaan tekstiin: 24 pulloa. Juurikin, olin ostanut pahvikorillisen eli kaksi mäyräkoirallista pullo-olutta melko normaaliin hintaan. Ilmankos niitä ei kanniskeltu kaupasta kaksin käsin.
Seuraavaksi varmaan kannan kotiin kymmenen kilon joulukinkun, koska sen kilohinta on halvempi kuin pienen kinkun. Sitten heitän loput pilaantuneesta kinkusta pois ja olkapäälläni ilkkuvalle itaralle sanon, että tästä ei sitten puhuta.
Jälkipuheet
Oi ja voi. Näin meitä jymäytetään. Minulle on joskus muuten kaljojen kanssa sattunut vielä nolompi tapaus.
Olen sitä ikäpolvea, joka tottui siihen, että Alkosta ostetaan A-olutta, ja keppanaa kannetaan lähikaupasta.
Alkossa käyntiväli pääsee joskus venymään todella pitkäksi (voi mennä vuosiakin etten käy), ja olin siis tottunut siihen, että Alkossa myydään neloskaljaa. Kerran kulkiessani maailmalla suuren kauppakeskuksen ohi näin Alkon kyltin, ja sanoin matkakumppanille käyväni kerrankin hakemassa oikein kunnon saunakaljat.
Asia hoitui nopeasti, oluset löytyivät alta aikayksikön ja ostettuani riittäväksi arvioimani määrän pulloja palasin autoon jatkamaan matkaa. Jonkin ajan kuluttua ostoksiani tarkastellut matkakumppani alkoi ihmetellä, että miksi olet keppanaa Alkosta ostanut.
Silloin minusta tuntui erään senaikaisen hitin sanoja mukaillen: "Olisiko käynyt niin, että sinua on huijattu...."
Minulla on oluttietouteni neitseellisiltä alkuajoilta nolo tarina: ostin vieraalle ykkösolutta, kun ajattelin sen olevan parasta. Ihan ykköslaatua, ei mitään kolmos- saati neloslaatua.
Miksei muuten ole kakkosolutta?
Mää en tykkää kaljasta. Puhuttaisko jostain muusta? - Monet muutkaan ei vissiin välitä oluesta kun täälä on aikas hiljasta tänään.
Jos mää vaikka kertosin että mullon peukalonkynnen alla hometta niin syntysköhän siitä enempi keskustelua? :}}
Oon kyllä kuullu homekorvista mutta en peukaloista. Niistä voisi kyllä puhua. Niinku mummot terveyskeskusten odotushuoneissa vertailevat tautejaan ja nokittavat toinen toistaan yhä harvinaisemmilla taudeilla ja hienoilla nimillä. Kolestrit on aina hyvä heittää aika korkeisiin lukemiin ja verenpaineet hipomaan kuoleman rajaa. Tän pelin mää häviän, kun mulla on vaan peukalon päät molemmat haavoilla. Oikeassa peukalossa on 10 ja vasemmassa vaan yksi. Lisäksi oikean käden etusormen tossa luuosassa, josta sormi taittuu, mikä se nyt on nimeltään, niin siinä on mustelma, siinä ulkopuolella. No rystynenhan se oli. Niin se on musta.
Mä meen lämmittään glögiä.
Jestas, onko Mea harrastanut kukkasidontaa? Tuoreita leikkuupintoja tehdessä tulee äkkiä rivi viiltoja peukkuun.
Hiljaista on juu. Tämänkin postauksen aamupäivällä luettuani nyökkäilin hymyillen, mutta sitä ei tule useinkaan koodattua kommentiksi.
Hyvät kaupat teit.
Hinta on kohdallaan ja sulla on paljon olutta.
Hauskaa viikonloppua.
Oletteko kuulleet sormisienistä? Jalkoihinhan sellainen sieni iskee mutta voiko peukaloihinkin? Kynsitikkuja jotka lisääntyy ja lisääntyy, aina pitää näprätä kuollutta nahkaa kynsien vierestä.
Enpä haluaisi olla pimeässä kopeloitava nainen. Neuroosinomaisesti vaatisin aina esittelemään sormiensa ja kynnenalusensa ennen kuin antaisin koskea, -jos sittenkään.
Ei ollut kukkasidontaa Pauliina, ihan vaan paperihommia. Ja vähän Leksa-hommia. Ihan yhtä vaarallista on pyöritellä papareita kuin ruuvimeihneliä. Näin niinku naisten puolesta sanoisin.
Elviksellä on asenne minun makuuni. Kiitos. Niin, positiivinen puoli asiassa oli jäädä huomiotta.
Murphy, olet oikeassa, ne tikut on tikkumaisia.Olet oikeilla jäjillä, naiset tosiaan katsovat miesten kynnet ja sormet. Ihan vaistomaisesti, sillä niistä lukee paljon. Ja kengistä. Silmiin katsotaan vasta, jos sormi- ja kenkätesti tule läpäistyneenä suoritetuksi kirjatuksi.