Huonoja vitsejä minäkin kerron suvereenisti, mutta viikkotehtävän ratkaiseminen kyllä ponnisteluttaa luvattoman kauan. Mikä viikkotehtävä se on, jonka ratkaisemiseen menee melkein kaksi viikkoa?

Paussin viikkotehtävä on minulle aivan liian vaikea, joten taidan suosiolla passata. :}

Jestas!

Meinas mennä aamukahvit ihan reisille, kun tänne tulin. Luulin jo, että oma Kettuni sekosi, kun kaikki oli vaakatasossa. Käytin päivitysnappulaa, mutta senkään jälkeen tämei oo, niinko viimeks. Kuuluu kai asiaan, kuuluuhan? Vai onko se remonttireiska vaakatasossa?

Vaihtelu virkistää, vallankin herätti.

Mutta mitä tulee Venukseen.. siinähän se on patsastellu jo hyvän aikaa, joten siinä mielessä se ois niinku menossa järveen. Mutta taas toisaalta..voishan se tulla sieltä jo ylöskipäin. Pääasia, ettei se ihan kokonaan hukuta itteänsä.

Ja kun nyt käet vauhtiin pääsi, niin naputan vielä siitä Hiljasista silloista; kato ihmeessä se!! Se kirja oli hyvä, mutta elokuvana vielä parempi jos mahollista. Ainaki itketti enempi ;) Parasta siinä on minusta se loppupuolen kohtaus; vesisade liikennevaloissa ja kun ne tiet "eroaa" niillä kahella. Voih!

Kertulle, Leksalle, Niiskulle, Leilalle, Piriolle, Helmille

Ilo ja Myrsky

Ilo ja Myrsky kävelivät maailmassa rinnakkain. Kun toinen lässähti kasaan, tuli toinen ja tönäisi. Kerran Ilo istui vaimeana bussissa. Silloin Myrsky rymäytti dieselmoottorin tärisemään Ilon persauksiin, ja taas mentiin. Joskus heitä vilutti pelkkä ajatus toisesta, mutta viimeistään torstaina Ilo ajatteli: jos Myrskyä ei olisi, minua ei kukaan ottaisi irti, juuttuisin omaan olooni kuin pahka koivuun. Ja siihen Myrsky vastasi: jos Ilo ei minuun tarttuisi, raivoaisin toimettomana pitkin poikin.

Kari Hotakainen: Lastenkirja, WSOY 1990

Kaunis tämä ulkoasu MM-talossa. Kuin itse ehtoinen emäntä. Ja tarinankerronta parasta koko Pinserilässä :) Kesissä ja talvissa taasen vallitsee mitäänsanomattomuuden syvä tyhjyys...

|noone| liioittelee, hänhän viikkotehtävän nimenomaan koodasi. Hän on jäävi.

Onko Tinkan veenus vielä seljällään? Kyllä sen pitäisi seistä töröttää oikeassa marginaalissa, vaihtelu virkistää. Ja kylpy ;) taisit myös ratkaista viikkotehtävän ;)

Pennille kiitos Ilosta ja Myrskystä. Taidankin adoptoida perheeseen.

Marleena, tarninat tulevat ja menevät omia tahtojaan. Niitähän ei pakoteta mihinkään vaikka joskus, useastikin, mieli tekisi. Anna oman sulkasi levähtää, jos siltä tuntuu.

Ooh, tulee Afroditen synty mieleen tuosta kuvasta. Vastaan siis että merestä nousemassa. Taustan väriinkin tulee aamun rusoa ja ihana sininen häivähdys. Kaunista!

Pauliina on voittanut viikkotehtävän!

Se sininen valo on tekijän mukaan mean järjenvalo. Itse en sitä tunnistanut, mikä kertonee, että kuunsiltahan se.

Kaikki on kunnossa, marginaaleja myöten. Tais olla vaan hetken vaakailu.

Olet kova mööbleeraamaan ja tapiseeraamaan. Mutta ajattele hieman myös mökin mummoa ja kannettavan kanssa matkustavaa matkamiestä. Hidasta on -toivottoman hidasta tämä vesileimapohjaiseen paperiin kirjoittaminen, ja jo alkusivun latautuminen.

"Kun mitään ei tapahdu päiväkirjablogittajan elämässä ja siitä kuitenkin kiskoo päreen, niin tuntee itsensä Pertuksi, joka nauraa omille vitseilleen vielä, kun huomaa, että kukaan muu ei enää naura. "

Kukahan mä voisin olla, kun kirjoitan samoista asioita päivä toisensa jälkeen 1) nauramatta itsekään 2) tuntematta minkäänlaista häpeää. Oonkmää Terhi?

Murphy, minkälainen kehitysmaaveivattava kannettava kone sulla oikein on, kun mun aataminaikuisella kotikoneella sen pahemmin kuin vielä auikemmalla läppärillä ei ole mitään viivettä. Äläkä vaan suinkaan ehdota, että muuttaisin takaisin, nouvei! Polje konettasi hiukan tiuhempaan, kun ei sulla sitä aamupoljentoakaan enää ole.

Herkku, ooksää niinku Terhi? En niinku usko niinku että Terhiksi niinku susta olis että se on niinku aika epätodennäköistä. Niinku.

Todella kaunista. Onnea uudistettuun blogiin!

Kiitos. Paitsi, että tämä on kaunis [helppo kehua, kun ei ole itse ollut mestarina], minua ilahduttaa myös, että konehuone on kaunis ja kirkas ja kaikki namiskat järjestyksessä. Tunne on vähän sama kuin silloin, kun vaihtaa vanhan, vaikkakin mukavan, autonsa uuteen. Vanhaa kun ei enää millään pitänyt järjestyksessä ja uusi on viimeisen päälle kiiltävän kaunis uutta tekniikka konepellin alla.

Jee, viikkotehtävän voittaja!

Hymyilyttää tuo kuunsiltanäkemys. Järjenvalon ja muun hyvän hehkumista itsestä on hankala nähdä, joten silloin on parasta uskoa kavereita. Niin on jos toisista siltä näyttää :-) [infoasi vilkaisseena]

Palkinnoksi viikkotehtävän voittaja saa kyseenalaisen kunnian päästä info-sivulle suosittelijaksi ;)

Aamusella en ehtinyt raportoida, ja voi olla, että ongelma on jo korjattukin. Safarillakaan ei nimittäin näkynyt seinäpapereita ja sivupalkkeja lain, pelkkä leveä tekstilaatikko. Firefox pelitti jo aamulla ja täällä työmaan puuseellä kanssa näkyy kuva ok. (Mutta en mä kyllä mitään sinistä valoa havaitse)

MM-taloteksti on oiva, ei jälkeäkään ähkystä!

No voi kökköraktori sen Safarin kanssa, ihan ihme peli, kun kaikilla muilla on testattu näkyvyys, vaan ei ollu semmosta kellään. Mutta hyvähän se on että teksti näkyy. Ikävämpi, jos vain pelkkkä sininen valo.

Mutta saattaa olla niin, että näet vain pelkän postauslaatikon, koska vanha paussi on selaimen välimuistissa. Jos siis ei ole tyhjentänyt cachea/päivittänyt selainikkunaa. Normaalitapauksessa näkisi vanhan paussin uuden asememesta, mutta koska vanhaa ei enää ole olemassa, näkyy vain se elementti, mikä on vanhalle ja uudelle yhteinen, elikkäs se postausloora.

Josta tuli mieleen päivän toinen vitsi: millanen on norjlainen poliisiauto? Poliisi ajaa polkupyörällä ja toinen istuu tarakalla ja huutaa että "sininen valo, sininen valo...."

Jaa et havaitse sinistä valoa? Viikkotehtävä on ratkaistu, joten voinen vihjata, että heilauta hiirellä veenusta.

Ohh mai ou mai... Tö Pik Protherin (ynnä muun mainitsemasi stuffin) vahtaajista minulla on ollut aiva tietty käsitys... tarttiskona... tarkistella... *asetteleiksee myssyä*

Yllepanonsa on kehittynyt, jessi. Safarista ei kantsi ottaa murhetta: rynnättyäni tuonne koulutukseen sain hetikin havaita, että MacIntosh System tykkää näyttää kaikkien omienkin nettiviritelmieni kohdalla silakkaa ja perunaa. Less cares?

Jaa, ihan pikkane, pikkane toivomus, vaik: voisikkos vähentä juttuje (oletus)määrää tosa etusivullas? Et ois vaik vaa kolme taik viis? Ko mää tykkäisi, ei tarttis skrollat. ;-)

Maailma ei ihmeillään sitkastele;} Mää vahtaan myös Kotikatua, josta en ole jättänyt montaakaan jaksoa väliin. Ooksää ny kauheen pettyny? Olsit nyvvaa suvaitsevaine, tarviihan sitä aivojaan väliin naulakossa lepuuttaa.

Hyvittelyksi sevverran, että vähensin määrän puoleen. Kelpaako? Ko mää aattelin, että sää ku oot tommone kompuutterinikkarismies, niii sun sanaa mää vähä kuuntelenki. Palio en muitten sanoja. Ja pehmitti tietty myös toi pienehkö peitelty kehu vaikka se kyllä kuuluukin toisaalle looraan.

ENFP:nä olin intuitiivisesti just päättänyt kokeilla reload-napin päälle istahtamista ja kolmasti kliksuteltuani olin saanut sivun auki koko sulokkuudessaan. Täällä laatikon puolella sitten kuulin vielä järkiperäiset perustelut sille, miksi noin piti toimia, että Safarikin älyäisi elää mukana muutoksessa. Kiits

Joko näit myös sinisen valon ;}