TaunoOrvokki, Teppo ja muita miehiä
Tänään, kun ei tarvitse enää suvaita kaikkea, voin vapaasti hämmästellä sitä, että maailmassa on noita TolppaTaunoOrvokkeja, jotka seistä renottavat omassa erinomaisuudessaan bussien ovien suissa eteensä jäärästi tuijottaen, korkeintaan vihaisesti sivulleen vilkaisten, jos joku kehtaa pyytää tietä. Yleensä kukaan ei kehtaa. Se sama Tolppis seisoo bussipysäkillä röökiä poltellen kassi pysäkin penkillä ihan siinä tupakointikieltomerkin kohdalla ja mulkoilee kanssaseisojia ylimielisesti. Kun bussi tulee, se raivaa tiensä ensimmäisenä sisään ja alkaa vasta siinä kaivaa perstaskustaan bussikorttia tai laskea kolikoita taskun pohjalta. Ihan kuin tulisi yllätyksenä se, että bussissa täytyy maksaa. Tämä sama TaunoOrvokki hämmästelee yllättävää maksutapahtumaa myös kassoilla. Hän seisoo ylimielisen mitään tekemättömänä sen aikaa, kun kassahenkilö vilauttaa hänen kärryllisensä kassan läpi liukuhihnalle ja kun hänelle kerrotaan hinta, hän havahtuu hämmästymään, että jaa täällä pitää maksaakin ja alkaa kaivaa taas siitä perstaskustaan lompsaa tai Orvokin tapauksessa käsilaukusta kukkaroa ja pleraa sitä näyttävästi koko ajan päivitellen hintoja/ilmoja/kuumuutta/kylmyyttä/tungosta/kassojen vähyyttä. Ja kun TolppaTaunoRohmuOrvokki on kustannuspaikan ruokalassa, se rohmuaa lihakeitosta kaikki lihat.
Jalkakäytävillä TaunoJyräOrvokki kävelee aina ihmistä pahki. Jos vastaan kävelee Teppo, niin Teppo väistyy kyllä mutta sitä minä ihmettelen, että mitä tapahtuu, kun kaksi TankkiTaunoOrvokkia kävelee toisiaan vastaan. Nehän tietenkin törmää, koska kumpikaan ei väisty, mutta entä sitten, jääkö ne siihen jäpöttämään kuinkakin pitkäksi aikaa. Vai onko jokaisessa JääräTaunoOrvokissa sisällä piilossa kuitenkin pieni Teppo, ja se jonka Teppo on isompi, väistyy. En tiedä, kun en ole koskaan nähnyt kahden MinäTaunoItteOrvokin yhteen tömähtämistä. Mikä voi tietty johtua siitäkin, että maailmassa on edelleen virheitä, joista pienimpiä ei ole se, että nämä TaunoOrvokit eivät koskaan tajua olevansa TaunoOrvokkeja, sillä aina löytyy Teppo, joka väistyy, juoksee bussissa takaovelle, kun keskiovesta ei kehtaa tunkea, odottaa kiltisti vuoroaan kassajonossa ja syö lihatonta soppaa mukisematta.
Kommuuniimme on näemmä muuttanut uusi asukas. Kyllä nyt kelpaa, pelkkiä miehiä firma täynnä. Nämä miehet eivät olekaan taunoja eikä teppoja, nämä on kaikki niin melankolisia.
Jälkipuheet
Anteeksi, meillä on hiukan vaikeuksia. Tai ei edes hiukan. Kun yksi paikaa näyttää kuntoutuvan, toinen lakoaa.
Mutta me nousemme tästä vielä.
Jokaisesta TaunoOrvokista löytyy sisäänrakennettu jäärämittari, sen lukeman perusteella tiedetään, kumpi TO väistää ja kummasta tulee Teppo. Joskus voi Teppoon iskeä piru, ja hänestä tulee väliaikaisesti TO. Silloin jäärä väistää, on nääs pakko...
Kun Teppo alkaa TaunoOrvokiksi, on hänellä se etu, että TO-geenit ovat aika vähän ajettuja, joten ne ovat sitten tehokkaita. Ja vanha TO tosiaan häviää vaikka hänellä on taas kokemusta. Mutta eikös nuori ja vetreä aja aina kokemuksen ohi. Noin niin kuin työmarkkinamielessäkin.
MinäItteJääräTankkiTaunoOrvokki tässä hei.
Kyllä ei hyvin mene. Mutta ei se mitään. Lopussa seisoo. Kiitos. :}
Kyä on hyvä, ettei Hämeenkadulla olla yhtä aikaa. Kai. Käveltäis toistemme yli. Eivaa, emmää. Mää oon niitä, jotka väistää. Aina. Joskus tuntuu, että Hämeenkatu on mulle puolta pidempi kuin muille, kun täytyy koko ajan tehdä mutkia. Vähän kuin mäyräkoirapojan iltalenkki.
Eilen ollessani suuressa kaupungissa tein tuttavuutta TankkiTaunoOrvokkeihin ja taas kiitin sitä jotain, etten enää asunut siellä. Pieni kaupunkin on nasta, koska väisteltävää on vähemmän. Täällä kyllä törmää junttimuttereihin, mutta silloin naamioidun TaunoTellervoOskariksi ja junttimutteri saattaa väistyä ; ) Tai jos oikein rasittaa, juoksen silmät tiukasti kiinni kotiin peiton alle, matkalla nappaan hyvän kirjan mukaan ja kuvittelen, että saan olla siellä ikuisesti...
Minä en ole koskaan uskaltanut naamioitua tankkiOrvokiksi, kun peelottaa ajatus, että jospa se JunttiTaunoMutteri ei väistäkään.
Kirja sängyssä on kiva kaveri mutta kyllä sekin osaa olla IskuOskari; kerran nukahtaessani iso kirja kädessä heräsin saman tien, kun se tiiliskivi osui ostalumpioon.