« Nyt ja tässä | Pääsivu| Pientä pintalaittoa »

Suvaintoa

Tänään, kansainvälisensä suvaitsevaisuuspäivänä, aion suvaita enemmän. Aion suvaita ylisuuria leipäpaketteja, tiukasti muotoilukovamuoviin pakattuja pikkutavaroita, avaruusinsinööriliimalla parhaimmalle paikalle läiskäistyjä hintalapputarroja, ihmisiä, joilla ainoa sanottava on aina jotain negatiivista tai poikkipuolista. Tänään suvaitsen myös puhelimen kauttta lähestyviä myyjiä. Parhaan taitoni mukaan suvaitsen myös että-sanalla lauseen osia loputtomiin jatkavia ihmisiä ja erityisen lujasti yritän suvaita niinkuttelua, niinku että jos lopettaisi ajatuksensa pisteeseen ja alkaisi uuden että ei yhdistäisi niitä että puhessta tulee puuduttavaa jaaritusta että itse asia jää piiloon että siitä ei jää mitään kuulijalle että tuntuu turhauttavalta, niinku. Yritän sinnnitellä suvaitsevuuteen myös valokaapeleita, erivärisina vilkkuvia parvekkeita ja punaisia poron ääriviivoja olohuoneiden ikkunoissa nähdessäni, samoin joulumusiikkia tavarataivaissa sekä joka puolelta päälle vyöryvää punaglitteristä tingeltangelia suvaitsen. Mutta vain tänään.

Pinserimobiiliin mentiin sitten varmaan vaihtamaan kesärenkaat mutta aion suvaita myös pakkasta ja lumisateita, sääennuste [mpg 3 Mt].

Tänään se on helppoa. Aurinko viritti juuri mäntyihin luonnon jouluvalot.

Jälkipuheet

sallitko sen jos sanon, että "että"-sana pitää kirjoittaa lainausmerkkeihin kun viitataan kielellisiin ilmauksiin.

Tänään suvaitsen jopa pilkun...


Kaipa sitä on meikäläisenkn tällaisena päivänä suvaittava sitäkin, että ihmiset, jotka katsovat asiakseen virheellisesti oikoa kanssakulkijoitaan osaamatta itse edes käyttää pilkkua jos- ja kun-sanalla alkavien sivulauseiden edessä. Että-sanan ympärille ei tule lainausmerkkejä Mean kirjoittamassa lauseessa. Mutta tänään siis olemme suvaitsevaisia.

Huomenta, Mea. :}

Huomenta ja että niinpä ;}

suvaitaan tottakai vaikka kielellisten ilmausten kanssa kannattaa olla tarkkana eikä aina kannata käyttää niitä pilkkuja kuin pilkun...itse asiassa tämä sama kirjoitusvirhe kun ei osata erottaa asioita kielellisistä ilmauksista on kovin yleinen jota ei pidä sallia paitsi tänään....mutta on se hyvä että mealla on apujoukot heti valmiina torjumassa tämmöiset aiheettomat ja törkeät mielipahaa aiheuttavat tölväykset että parempi on tästä eteenpäin vain vaieta ja jättää asia sikseen...

Minua taas muina päivinä, paitsi tänään, ärsyttää jostain siinnyt outo tapa aloittaa lause pienellä kirjaimella. Mutta se lie ei yhtä iso virhe kuin jos on huomioimatta, että "että"-sana pitää kirjoittaa lainausmerkkeihin kun viitataan kielellisiin ilmauksiin.

PS. Jätin varmuuden vuoksi pilkun pois "kun"- ja "jos"-sanojen edestä kun en nyt ole varma, että saako vaiko eikö.

pienellä kirjaimella aloittaminen onkin tyylillinen seikka toisin kuin kielellisten ilmausten puuttellinen kirjoittaminen.

hyvä mea...sinähän alat oppia kun käytät lainausmerkkejä sanojen ympärillä, en siis ollut väärässä.

Kielellisten ilmausten kirjoittaminen lainausmerkittä kursiivilla on tyyliseikka siinä missä pieni alkukirjainkin.

aivan, silloin kun se on tietoinen valinta, ei muuten.

Öö... nyt putosin rattailta... Siis hyvinkin tietoinen valinta oli kirjoittaa: "Parhaan taitoni mukaan suvaitsen myös että-sanalla lauseen osia...."

Tosin en tiennyt, että tietoisuus pitää erikseen ilmaista?

aivan erinomaista tietoisesta valinnastasi vaikka en sitä allekirjoittakaan.

hyvä, pointtini vain on se, että käsitteet kirjoitetaan kursiivilla ja sanat lainausmerkeissä, ja tämähän on sinun blogisi ja kirjoitat tietenkin miten haluat.

ei muuta.

Blogostodorskissa olisi kielipoliisin virka avoinna, et sattuisi olemaan kiinnostunut.


Ihan vain, jotta kenellekään ei jäisi väärää kuvaa tuosta lainausmerkkien käytöstä, niin siteeraan tähän J. Korpelan Nykyajan kieliopasta:

"LAINAUSMERKKI ILMAISEMASSA, ETTÄ PUHUTAAN SANOISTA

Vaihtoehtoja: ”kissa”, kissa, kissa-sana

Eräänlaista lainaamista on sekin, että viitataan kielen sanoihin. Kun puhun sanasta ”kissa”, en viittaa kissaan vain kielen osaseen. Lainausmerkkien käyttö on yksi tavallinen tapa tehdä tällainen ero. Toinen menetelmä on sanan kursivointi. Joskus on käytetty alleviivausta. Vaihtoehtoisesti voidaan puhua kissa-sanasta. Muutoinkin ilmaisua usein täsmennetään sana-sanalla."

Siis että-sanaan ei tule mihinkään kohtaan lainausmerkkejä, viitataanpa sillä sitten kielelliseen ilmaukseen tai ei.

Minä suvaitsen nyt osaltani lopettaa keskustelun tästä aiheesta tähän.

ei, en hallitse kuitenkaan suomen kieltä niin kattavasti, että voisin virkaa hoitaa.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa