Pieniä maailmoja
Kävin Martin kanssa eilen ensimmäistä kertaa automaattijättiharjatehomegapesukoneessa. En olekaan ennen nähnyt, miltä näyttää harjaroboautobottimaatti alhaalta käsin katsoen. Martin piristyneestä ilmeestä innostuneena päätin pestä myös saunan. Harva asia on niin ikuinen kuin ensikoivuista tehdyn vihdan tuoksuinen juhannusmuisto tai muistovihdasta löylyhuoneen nurkaan sitkaasti käpertynyt koivunlehti, joka juuriharjaa ja painesuihkua pelkäämättä pyörähtää lattialla kierroksen vain liimautuakseen uudelleen kiukaan alle perimmäiseen nurkkaan piiloon. Joitakin asioita ei haluakaan siivota pois.
Minulla on joskus saunassa saunatonttuseuraa ja tontun kanssa ehkä toisinaan maistuu kylmä olut viisaiden puhumisen tuoksinassa ja saunalla kun on se ominaisuus, että se on kuuma, niin tuppaa olutkin lämpenemään. Ja lämmin olut ei ole virkistävää saati hyvää, joten se pitää vaihtaa uuteen kylmään ja puolityhjiä tölkkejä tahtoo siten siis kertyä jääkaappiin. Jos vastaava ongelma on kohdannut myös sinua, niin mean niksinurkkaus poistaa huolen jääkaapissa väljähtyvistä oluttölkeistä: metallinen desin mitta käteen ja käden käänteessä tölkin päällä kumossa oivana kantena on se. Valitettavasti niitä desin mittoja on minullakin vain yksi ja saunailta yleensä pitkä, joten kantta vaativia tölkkejä on enemmän kuin kansia. Toisaalta taas kun kaikki alkoholihan on siinä hiilihapossa, joka siis haihtuu, kun kalja väljähtyy, niin voi hyvin juoda ne desihatuttomat oluet pois sitten viikolla. Ei tule sillä tavalla sen alkoholin kanssa läträttyä. Saunassa on muuten ihan parhautta se pitkä ja viipyilevä kahden välinen keskustelu hämärässä. Kun maailmasa ei ole mitään muuta kuin se hikinen koppi ja hiljainen puhe ja luottamus siinä ympärillä. Saman saavuttanee kesäjärvellä veneessä mato-ongella, kun istutaan selkä selkää vasten ja puhutaan hiljaa. Siinäkin on vain se hetki ja veneen reunaan päättyvä maailma. Pieniä maailmoja, täynnä tähtiä ja irtipäästyviä haaveita, jotka hetken lennettyään huomaa parhaaksi ottaa takaisin sisälleen säilöön.
Joskus jokaisella on tunne, että seisoo tienristeyksessä, jonne tuonut tie on tuttu ja turvallinen mutta se on käyty. Edessä olisi polkuja, mahdollisuuksia, ihmisiä mutta ei tiedä, kenen käteen tarttuisi, mille tielle lähtisi, miten. Tietää vain vanhan tien loppuun käydyksi. Silloin ei kannata jäädä haikailemaan, että josko ja olisiko ja mahtaisiko ja mitähän jos. Vaan piirtää piste ja suunnata katse uusiin suuntiin ja huutaa, että minä olen tässä, tutustukaa minuun. Niin kuin tekee Laura, joka etsii uutta laituripaikkaa internetin merellä.
Jälkipuheet
Huomenta, mea!
Tiedätkö, minun parhaita lapsuusmuistoja on se, kun saimme jäädä autoon istumaan, kun se ajettiin pesuun. (Mitähän tämäkin kertoo minun lapsuudestani... Joku terapeutti ottaisi jo rahat pois!) Sitten saimme tuijottaa niitä harjoja, ja jestas, miten monivärisiä ne silloin olivat! En olekaan aikuisiällä päässyt autonpesukoneeseen, koska omat autot pesen ihan itse kotona, mihin osasyy on tietenkin se, etten ole vielä oppinut ruuvaamaan antennia irti. Toisaalta siinä voi hyvin kuvitella olevansa amerikkalainen pornostara, kun pesee autoa käsin, ellei ole kovin kylmä sää.
Saunaan kannattaa ottaa toinen löylykippo, jota voi sitten käyttää oluttölkin viilentimenä. Oikea cooler olisi tietenkin aika cool ja vaatisi tietenkin seurakseen jääpalakoneen... Taisin löytää sisäisen insinöörini viime viikonloppuna. Juhlatekniikkainsinöörin.
Antennin irrottamisen muistaminen ja jopa osaaminen (tosin piti kiivetä kynnykselle ylettyäkseen) nostatti tuntoa hetkeksi mutta siinä värikkäiden harjojen huiskiessa huomasin kauhukseni, että sivupeilitkin olisi pitänyt kääntää. Kun harjat ohittivat *taakse* mennessään peilit, kuului naps naps ja pelit linkkuuntuivat *eteen* päin. Pelästyneenä ajattelin, että noniin, siinä ne sitten. Harjat lähestyivät takaa ja ajattelin, että kohta ne tippuu pesutuvan lattialle mutta naps naps ja pelit palautyivat takaisin paikoilleen. Siis taittuivat *taakse* kun harjat meni *eteen*.
On minulla elämässä jännitystä.
Niin.
Hassua että myös minä olin toissapäivänä autopesussa. Hassua siksi että käyn vain joka kolmas vuosi. Harjaton pesu on maalipinnalle hellävaraisempi. Lisäksi vesisuihku pesee koiran samalla kun sitä pitää avoimen ikkunan lähellä, harja on liian raju. Pahin kauhuskenaario klaustrofobiaa sairastavalle voisi olla se kun olisi matkalla lentokentälle ja ajaisi vielä ensin pesuun. No tietenkin se pesulaite juuttuisi keskiasentoon ja vettä suihkuaisi ja suihkuaisi. Alkaisi tulla ovien välistäkin ja viimeinen kuulutus lennolle sille ja sille kaikuisi veden kohinan täyttämille korville.
Tuo valinta- ja tienristeysasia tuo mieleen materiaalihankinnan. Jos vanha alkaa olla lopuunkäytetty, pitää lähettää tarjouspyynnöt. Pyytää demoja ja koekäyttöjä. Tinkailla ja tutkailla mitä markkinoilla on tarjolla. Punnita ja puntaroida, kuulla myös muiden käyttäjien kokemuksia.
Tinkiä ja vaan tinkiä ja ehkäpä jopa splitata hankintaerä. Avokaupassa voi myös pyytää koekäyttöaikaa. Tavarahan on myyjän omaisuutta kunnes se on kokonaan maksettu.
Tuosta koiran naaman pesusta muistui mieleen viime kesältä hulppea näky: pieni auton kottana, mallia päre ja separaattori, mennä viuhtoi kohtalaista vauhtia keskustan halki ja takepenkiltä kurkotti koira. Eikä mikä tahansa koira vaan suurin ikinä näkemäni otus, joka näytti täyttävän koko auton takapenkin ja loput koirasta eli noin kaksi kolmasosaa kurkotti ikkunasta, korvat lepattivat tuulessa ja koiralla nautinnon täyttämä "Ah tätä elämän autuutta".
Tavaran omistussuhteista ja hankinnatahinnoista ynnä avokaupoista saisi useammankin herkullisen tarinan mutta jääköön nyt.
Meillä on muutto päällä ja tyttäreni tahtoi uuteen kotiin saunatuoksua. En ole koskaan ostanut sellaista, täytyy siis tutkailla aineet. Terva? Koivu? Tonttu on myös hankittava saunan hengeksi.
Auto on niin kurainen, että pitäisi tehdä sama kuin Martillesi. Punainen väri sentään vielä erottuu.
Kerankin osaan antaa selkeän neuvon: Frantsilan saunatipat on aivan ihania. Eukalyptus ja terva ovat suosikejani, niissä ja varmaan muissakin on puhdas luonnon tuoksu ja ovat riittoisia. Sinakin Sokosten luonnontuoteosatot myyvät.
Saunatontun ostossa kannattaa olla tarkkana, kaikki eivät ronttuile riittävällä vimmalla.
Auron pesussa vähän vaan harmittaa, että se hetikohta on taas likainen.
Mulla ei oo saunaa mutta tonttu on. Onneks ei oo mikään puutarhatonttu. Ne on kamalia!
Puutarhatontuista tuli miäleen noi puhallettavat joulupukit. Mulla ei semmosta oo eikä tuu mutta monilla täällä on. Hirvein minkä mää oon nähny oli semmonen Ahtisaaren kokonen puhallettava pukkipukunen Bart Simpson.
Meniköhän tää nyjjoteskin asian viärestä?
Musta tää meni aika lähelle asiaa, jos sitä ny edes oli. Jos ei, niin silloinhan ei ollu edes väliä.
Mulla kun ei ole kanssa vakituista tonttua, niin olisko mitä ajatella sellaista puhallettavaa pukkia tonne nurkkaan markkeeraamaan miestä. Vois olla sellanen ihan kiva petissä, nojate selkään ja silleen. Jotenkin turvallista. Ja muovikuusi. Ja muovinen saunavastavihta. Miksei muuten vista, päättyi se iänikuinen kädenvääntö, että kumpi on parempi. Kaikki vaan vistois.
Vihta se on. Ei siinä mitään kärevvääntöjä tarvita.
Ohan miähille niitä pumpattavia parparoita. Nii miksei akat vois hommata pumpattavaa pukkia. Vähä niinku samaan tarkotukseen. Siis puhekaveriks taijjotain. Tiäthän sää sen kun sanotaan että "puhu pukille". Varmaan just jotain tommosta se meinaa.
No menihän se.
No ihavvaa seurusteleen tiätty. Mitä muuta niien kanssa vois tehäkään. Tietty pumpata.
Nii mitä sää Kuukumma sait meneen?
eiku tolle noonelle että menihän se. viärestä. mutta haitanneko tuo.
Totta, kyllä se Ahtisaaren kokoinen Bart Simpson on vähän vierestä. Mutta kompastuisihan sen kokoiseen, jos se keskellä olisi.