Hemmetin hyvin sanottu! Tekisi mieli antaa palautetta suoraan Alain Mikli puodille, että menetti nyt yhden varhaiskeski-ikäisen + hänen koko likinäköisen lähipiirinsä asiakkuuden. Sitten muistin etten tähän mennessäkään ole mitään Miklin laseja ostanut, mutta en nyt sitten jatkossakaan. Olishan se kauheeta jos värittömyydelläni pilaisin toisen hienon disainin!

Jos unohdetaan silmälasidesignerit, niin saman ohjeenhan voisi noin niin kuin allegorisesti suunnata kaikille myyntiammatin harjoittajille.

Erityisesti niille, jotka nimenomaan myynnin ammattilaisina myyvät tuotteita ja palveluita niille, joita kiinnostaisi enempi se substanssi. Nekin ovat yllättävän monesti keski-ikäisiä naisia.

Minulle kävi ihan samoin; ajattelin, että enpä osta enää koskaan Miklejä ja huomasin, etten ole koskaan ostanutkaan. Mutta enpä osta vastakaan, ja jos joudun makutuomariksi, haukun varmasti rumiksi.

Onneksi me suomalaiset värittömät rupsut ymmärrämme pysyä pokissa, jotka ovat meille edullisempia. Sekä näölle että kukkarolle.

Veera, tulipa mieleeni se yksikin Oskari, joka on käynyt kaikki mahdolliset "myy itsesi asiakkaalle" -kurssit, läpäissyt ne varmaan riman reippaasti ylittäen ja nyt myyntihommissa myy kyllä itsensä mutta ei sillä ole hajuakaan siitä, mitä se myy ja kenelle. Ja miten se hänen myymänsä tuote toimii.

Ehkä tosiaan jatkokurssin paikka olisi oppia tuntemaan tuote ja asiakas.

Kylläpä on maailmankuulu herra suunnittelija päästänyt suustaan ison sammakon! Taisi markkinointireissu ainakin mennä metsään tällä kertaa. *heti tarkistaa omat pokansa eikä edes hämmästy, etteivät ne ole mitkään Miklit ja painaa tämän tuotemerkin korvansa taa*

Toisaalta joku rouva Harmainen ajattelee nyt, ettei hän ainakaan halua olla harmaa, vaan ostaa hetimmiten Miklin pokat, laihduttaa 20 kiloa, värjää tukkansa ja vaihtaa herra Harmaan vaikkapa värikkääseen ranskalaiseen. Ehkäpä herra suunnittelija ajoi takaa tällaista vaikutusta? Ensi kerralla onkin sitten kiva tulla tänne taas, kun maailma on suunnittelijan silmin paljon kauniimpi. :)

Ei ne silmäkulmien naururypyt näytä Mikleillä sen silosimmilta, kun kerran on pakko pitää pullonpohjia päässä :) Enkä mie muutenkaan allekirjoita ajatusta rupsahtamisesta; lähipiirin naiset kun vaan nuortuvat 5 ja 0 täytettyään...

Uskon Anne vakaasti, ettei rouva Harmaa mene herra Ranskalaisen halpaan juoneen, jos noin sen juonitteli. Rouva Harmaa saattaa kyllä suivaantua ja ostaa vaikka Herran Miklin pokat ihan vaan vaikka piruuttaan ja näyttääkseen, että kuonat nakkaa herran makutuomaruudesta. Mutta ottaa itseään niskasta ja laihduttaa, mikä ei ole ollenkaan huono saavutus ja kertoo sillä, että herra Mikli ei tiedä naisista mitään. Korkeintaan herran Mikli on tavannut muutaman keskenkasvuisen, joilla hyvässä lykyssä ei olemus repsahda keski-iässä. Toivokaamme herra Miklille menestystä tässä ankarassa maailmassa, jossa repsahtaneen näköiseltä herra Ranskalaiseltakin odotetaan jos nyt ei muuta niin käytöstapoja.

Marleenasein, vaikka miehen mielelle emme mitään mahda, mahdamme omallemme ja oma mielemme on hyvä, kun olemme itsemme kanssa sinut.

Vaikka mistä minä mitään tiedän, tällainen harmaa mitäänsanomaton lyhytjalkainen nainen. Isäni lohdutti minua, että kyllä sinut Mea joku mies huolii, noin pienen elättäminen on halpaa eikä mene paljon kangasta vaatteisiin.

OK, puhut rahasta ja ei varmaan kannata kritisoida asiakaskuntaa, mutta onko logiikkana se, että jos ei kehuta, niin ei osteta, vaikka olisi kuinka tyylikkäät pokat saatavilla vai pitäisiko myyjän pitää vain lättynsä kiinni?

No ei, ei tarvitse kehua mutta erittäin huonoa logiikkaa on haukkua. Ja kun myyjä nyt kerran yrittää tunnetusti vain myydä, niin tunnettu tosiasia lie, että asiakkaan kehuminen ei ainakaan huononna tilannetta. Pitää sitten mieluummin vaikka lättynsä kiinni mutta minä ainakaan en osta mitään siltä, joka yrittää teloa minuuttani.

Vai ostaisitko sinä esimerkiksi jalkapallokengät myyjältä, joka sanoo, että ostapa tästä hyvät mutta järjettömän kalliit kengät vaikka tuon näköistä miestä en kyllä kentälle päästäisi. Vai ostaisitko sittenkin kengät siltä myyjältä, joka sanoo, että ostapa siitä hyvät kengät, tosin kalliit, mutta vain asiantuntija ymmärtää eron ja sinä selvästi vaikutat asiantuntevalta ja kehuisi vielä päälle, että onpa hienoa, että jaksat harrastaa jalkapalloa vaikka on niin paljon elämässäsi vastuita ja muutakin kiinnostavaa.

Ei kauppa ole vain vain rahan ja tavaran siirtoa, jo kauan se on ollut elämysten kauppaamista. Huonoja elämyksiä saa ihan ilmaiseksikin.

Hyvä pointti, mutta itse asiassa en osataisi myyjältä, joka kehuisi minua maasta taivaaseen esimerkkisi tavalla. En ikinä! Alkaisin heti epäillä, että näillä kengillä tuskinpa pitkälle kentällä pötkitä, kun niin kehut.

Kuulostaa varmaan hullulta, mutta kallistuisin melkein ekan esimerkin kannalle, koska, sen verran ulkonäkööni luotan, en antaisi myyjän mielipiteiden vaikuttaa itseeni. Tosin ei kukaan haukkuja itsestään halua kuulla.

Mutta olet oikeassa, että ei kannata samaan aikaan myydä ja arvostella potentiaalisia asiakkaita, jos tarkoituksena on myyntilukujen kasvattaminen.

Totta, vedin kehut yläkanttiin esimerkissä, minäkään en ostaisi huonolta kehujalta. Enkä myöskään siltä, joka ylistää tuotetta kohtuuttomasti. Ajattelinkin lähinnä sellaista kehujaa, joka tekee sen uskottavasti. Juuri niin kuin Mikli, mutta päinvastoin. Niin, että puheen uskoo tai vastavuoroisesti loukkaantuu. Eihän huonosti haukuttukaan ole uskottava.

Hyvä myyjä on hienovireinen ihmistuntija, oletan, enhän ole yhtään tavannut. Mutta jos olisin myyjä, siihen pyrkisin, että loisin positiivisen ja luottavaisen yhteisymmärryksen ja asiakkaalle halun ostaa juuri minulta. Millä sen kukin pystyy tekemään, onkin jo taitolaji. Ilmeisesti erittäin harvinainen, koska hyviä myyjiä ei ihan joka päivä osu kohdalle.

Ajatuskokeena voisi mennä jopa niin pitkälle, että jos myyjä haukkuu sinua hyvin, niin sillä voi jopa olla myönteisiä vaikutuksia, mutta ei varmaan tässä meidän maailmassamme. Ehkä jossakin kovin erikoisessa ostotilanteessa se voisi toimia.

Jotenkin itse myynti- ja ostostapahtumassa pitäisi kuin itsestään välittyä oikean välittämisen ja asiantuntijuuden myyntimuoto.

Tässäkin pätisi input-output -asetelma: myyjän välittämät singnaalit puheena ja eleinä saisivat asiakkaassa hänelle oikean seurauksen, outputin, eli asiakas ostaisi tuotteen. Melkoisesta kudoksesta kuitenkin kyse.

Olet täsmälleen asian ytimessä ilmaisussa myynti- ja ostostapahtumassa pitäisi kuin itsestään välittyä oikean välittämisen ja asiantuntijuuden myyntimuoto. Näistä jomman kumman, liian usein molempien, puute vie ainakin minun ostopäätökseni jalkojen päällä toiseen kauppaan.

Vika voi olla aivan hyvin myös asiakkaassa, joka ei tiedä mitä tahtoo tai mitä edes tarvitsee, saati millaisiin olosuhteisiin. Jos vastakappaleena on vielä myyjä, joka ei tunne tuotetta eikä oikein välitä myydäkään, voisi saman tien kolisutella tyhjiä tynnyreitä.

Pätee myös autokaupassa. Jos kaksi nuorehkoa poikamyyjää (en laskenut vielä miehiksi) ylenkatsoo tämän naisen olemuksen eikä palvelua löydy, on liikkeen vaihdon paikka. Ah, kuinka hymy vaikuttaakaan palvelualalla! Puhumattakaan sulosointuisista sanoista. Melkein sen Nissan Almeran jo ostin.

Mies muuten hankki minun innostamanani ne ns. hengettömät lasit. Soittaa pirautti optikolta, että tuus nyt kattoon, mitkä otan. Minunhan niitä pitää katsella kun tuossa silmiini tuijottaa. Ihan kelpoiset ovat olleet. Sekä katse että kakkulat.

Blogini muutti, ja otti välittömästi kantaa samaiseen aiheeseen. Toisinsanoen oli pakko vähän jatkaa aiheesta itsekin :)

Jos olisin tutkiva zurnalsiti, tutkisin sitä, että tapahtuuko naismyyjien taholta miesasiakkaisiin naistenasialiikkeissä yhtä paljon ylenkatsetta kuin miesmyyjien taholta naisasiakkaisiin miestenasialiikkeissä. Epäilen. Tosin en keksi yhtään niin naistenasialiikettä kuin on autokauppa miestenasialiike.

Enpä ollut tunnistaa Tiian uutta blogia. Hyvä kun ilmoitit.

No johan nyt taas joku eteläeurooppalainen alkaa arvostella.
Jos olisin nainen, loukkaantuisin suunnattomasti siitä, että joku tyyppi arvostelee pukeutumistani, hiuksiani j.n.e., kuten koiria arvostellaan koiranäyttelyissä. Nytkin täältä sivusta ihmettelen, että millä oikeudella tuo äijä niin tekee?

Tietysti on mukava, kun ulkonäöstä huolehditaan, vielä tärkeämpää olisi olla edes jollain tavalla tahdikas. Luulisi tuollaisen silmälasisuunnittelijan osaavan edes sen.

Niinpä. Mutta toisaalta on hyvä, että herra Mikli tuli ravisuttelemaan myyttejä, että muka eteläeurooppalainen mies olisi korrekti ja kohtelias ja kunnioittaisi naista. Hah, että se siitä myytistä. Tosin en uskonut siihen alkujaankaan.

Mutta siis jos joku olisi vielä siinä luulossa ollut.

Nuorempana naisena jäi kyllä eräs asunto ostamatta, kun nuori välittäjämies ei huomannut minua ollenkaan. Raivoissani puhisin, että eipä tiennyt jäbä, että käsiraha oli puhtaana lompakossani mukuna. Enää en moisia summia kuljettele. Ja asunnonvälittäjät ovatkin hameväkeä, useimmat heistä.

Autokaupoissakin ovat ymmärtäneet palkata naismyyjiä pikkuautojen kauppiaiksi. Loistav veto, sillä kukas muu niitä kauppakasseja ostaa.

Asunto-, auto-, rakennus- ja tietotekniikkakaupoissa jos asioi miehen kanssa, niin tietää, millaista on olla näkymätön. Yksin asioidessa taas saa osakseen ylemmyyttä ja ylimalkaista oikeista asioista puhumattomuutta. Minä lähden kyllä myös herkästi kävelemään, jos tunnen, että nyt ei olla minun asiakkuudestani kiinnostuneita.