Mihinkään voi enää luottaa
Annoin itselleni hyväuskoiselle kertoa ja silmät soikeina uskomaan päätäpahkaa, että vesijumppa se on sitten vasta hauskaa ja muita positiivisia asioita. Ja eikun kokeilemaan. Ei ollut minun laji se. Helppohan sen ohjaajan on hyppelehtiä kuivalla maalla, että näin. Mutta hypipä siinä, kun leukaan asti loiskuu vesi. Nostapa poppenpollihopin tahtiin jalkaa, kun ei kerkiä millään, kun vesimassat pyörii ympärillä, omat ja naapurin. Ja naapurin kädet. Eikä sitäpaitsi edes kuule sitä musiikkia mutta toisaalta, mitä väliä, kun ei sen tahtiin ehtisikään. Ja sitten joka toinen liike on muka aika rankka, niin että ensikertalaiset voivat ihan hyvin vähän ottaa varovasti. Olikin tosi rankkkaa: nosteltiin tyhjää muoviputkea vedessä kuin rautatankoa mutta minusta se tuntui tyhjän muovuputken nostelulta vedessä. Sitten ohjaaja vähän hankaloitti lisää ja sanoi, että kuvitelkaa nyt nostavanne oikein tooosi painavaa rautaa. Minä kuvittelin ja punnersin hiki päässä mutta ei se muoviputkea kummemmalta tuntunut. Ja sitten taas loiskittiin vettä. Kumma muuten että vedessä voi tulla hiki, en olisi uskonut.
Raudan nostelemisesta olinkin loppuillan hyvällä syyllä väsynyt ja menin lepuuttamaan silmiäni ja heräsin BB:n lopputeksteihin vain mennäkseni nukkumaan. En muuten ymmärrä, kun minulle on sanottu, että muka nukun, kun esimerkiksi elokuvaa katsellessa ihan vähän vaan välillä lepuutan silmiä. Ja että muka kuorsaan, kun vaan hengitän silmiä lepuuttaessani raskaasti. Uskoisin, jos edes kerran olisin kuullut kuorsaavani tai nähnyt itseni nukkumassa.
Jo eilen alkoi Aamulehti sekoittaa päätäni jakelemalla torstain Moro-liitteen ja koko päivä meni keskittyessä, ettei ole torstai ja juuri, kun siihen sopeutui, niin mitä tekee lehti tänään; jakaa perjantain Valon. Tällä logiikalla pitäisi varmaan uskoa, että huomenna on lauantai ja lauantaina pyhä. Ai onkin vai? No huomenna ei sitten tarvinne mennä töihin.
Aamun lehden etusivulla otsikon "Professori hakee käytettävää tuotetta" -alla kertoo professori Kaisa Väänänen-Vainio-Mattila [nimi ei muutettu], millainen käytettävä tuote on. Anteeksi nyt vaan mutta IMHO professorin nimi ei ole kaikkein käytettävimpiä. Vähän kuin meteorologin nimi olisi Pyry Pahanilmanlintu-Myrsky-Ukkonen. Toisaalta, saapa professori ihan omakohtaista kokemusta lomakesuunnittelijoiden käyttämistä liian pienistä nimilokeroista ja lyhyistä allekirjoitusviivoista. Sitä tehtävää varten voisi muuttaa vielä etunimensä Kaisa-Liisaksi ja lähettää palautetta kyseisillä lomakkeilla, ja koska allekirjoitus väkisin menisi vähän tihruksi, pyytäisi ottamaan yhteyttä sähköpostilla muodossa etunimipistesukunimi.
Hyvää perjantaita nyt kuitenkin.
Jälkipuheet
Haa! Tuo vesijumppahan kuulostais hyvältä tämmöselle uimataidottomalle!
Ja nyt selkis seki, miks mulla tuntuu viikonpäivät menneen tällä viikolla ihan sekasin. On tämä kans ja!
juurikin aamukahvipöydässä taivasteltiin käytettävyysprofessorin nimen syvää ironiaa. ja sitten sillä on kuvan mukaan vielä kuusi kättäkin! jos olisi aprillipäivä niin epäilisin menneeni vipuun.
Tinkalle pPikkuvinkkinä, että kannattaa mennä siihen reunaan, missä on tanko seinässä. Ja sille ohjaajalle teki mieli sanoa, että vaikka siellä tantereella olikin seinä, jota pitkin kättä venytettiin ylös, niin sellaista ei ole altaassa. Ellei mene uppeluksiin pohjalle.
Anna, minäkin epäilin sitä nimeä hetken vitsiksi mutta aprillipäivän sotkeminen tähän muutenkin sekavaan viikkoon on jo kohtuutonta.
Niin.
Kaisalla on ehkä ollut vientiä miesmarkkinoilla tai sitten jo vanhemmillaan.
Perkka-Jortikka. Nimi sai minut joskus miettimään että puoliväkisin vanhan lain aikaan ottettu tuo jälkiosa käyttöön.
Paikkakunnalleni tuli Kesselin urheilukauppa juuri hiljan. Siksi olen vähentänyt ihmisten kutsumista kesseleiksi.
Se taannoinen Lyyli sai itsensä olevan "hesseli" kun tarkoitti huonomuistista.
Pidetäänkö pieni hiljainen hetki Lyylin muistoksi?
Kuoli jo pari vuosikymmentä sitten vailla maallista omaisuutta ja ei matkustanut koskaan pariakymmentä kilometriä kauemmaksi kotimökistään. Siksi niin merkittävä ihminen.
"Mihinkään ei voi luottaa". No ei voi. Siis ainakaan Bloggerin Veijoon, joka ei tykkää päästää meitä blogspotilaisia omiin huoneisiimme, nyyh.
Joten hyvää perjantaita vaan melankolialaisille!
Nyt pistää miettimään, että olet tainnut seikkailla sukuni mailla, sillä minun isotätini oli Lyyli ja kuulostaa ihan samalta ihmiseltä. Minun Lyylini ei viitsinyt kellekään mainita, että kaihi oli vienyt näön molemmista silmistä ja muistituntumalla toimitti askareensa tutussa pihapiirissä. Kun vieras ajoi pihaan, Lyyli tunsi auton äänestä, kuka tuli. Mutta kaihi paljastui, kun veljeni meni isän autolla.
Kuinkahan kävisi seurustelusuhteen, jos muuten mukavan miehen nimeksi paljastuisi Jorma Vesseli. No, ainakin mies olisi oppinut ottamaan virnuilua vastaan.
Marleena ehtinyt näemmä tuossa välissä käymään. Miehiin ei voi pieni tyttönen luottaa, erityisestikään en Veijoon menisi luottamaan. Vaikka kyllä se Veijo on pitkässä juoksussa [heh, pääsinpäs käyttämään suosikki-ilmaisua] osoittautunut noita uustulokkaita luotettavammaksi.
Melankoliassa surraan nyt vaan sitä, että torstain Kotikatu jäi väliin. Ja hernekeittopäivä. Entäs lauantain sauna sitten. Ja kaikki saunan jälkeiset toimet. Ei edes saavutettuihin etuihin voi luottaa.
Kun joskus peruskouluaikaan kokeilimme jollain liikuntatunnilla vesijumppaa, se oli kivaa! Jopa minusta, joka pinnasin yläasteen liikuntatunneista 75%. Mutta ehkä ajat ovat muuttuneet vesijumpan maailmassa, en ole seurannut.
Ja siis onko todellakin totta tuo kolmeosainen sukunimi? Jos näin on, niin tässähän vielä melkein voi näön vuoksi harkita hepun sukunimen liittämistä omani perään. Mielestäni kun sekin yhdistelmä menee jo liiallisuuksiin, mutta jää kyllä toiseksi tuolle Väänänen-Vainio-Mattilalle.
Sanonpahan vaan ihan täydellisenä vesijumppateorettikkona, että fysiikan lakien ja kokemuksen mukaan ei se putken nostelu vedessä oo raskasta vaan sen painelu veden alle, eli ohjaaja vähän niinku väärinpäin teitä motivoi. Eikä se hyppiminenkään oo raskasta, vaan oman olemuksensa liikuttelu ja pitäminen veden alla. Paitsi pään, jonka pitää pysyä vedenpinnan yläpuolella hengityksen helpottamiseksi. Suosittelen että kokeilet toisenkin kerran. Eri ohjaajaa. Niistä voi löytyä paitsi liikunnan-, myös silmäniloa!
Tämä ei ollut kivaa. Tai no, jos tykkää airobikkaamisesta epätahtiin.
Totta joka sana Kaisan suhteen. Voisi tosin olla pahemminkin, vaikka Suvi-Tuuli Laine-Aalto, joka liittäisi omaansa miehensä Iso-Haverin nimen.
Mutta olennainen, sehän se juttu just olikin, että kun ei ollut raskasta millään muotoa, ei edes kepin painelu. Oman olemuksen pystyssä pitäminenkään ei riitä minua motivointikapeikossa, koska siitä ei tule lihakset mukavan tekeneen kipeiksi. Jos olisin ohjaaja ottaisin musiikiksi kaunista klassista taustalle, himmentäisin valot ja puhuisin rauhallisella pehmeällä äänellä ja kehittelisin laajoja rauhallisia liikkeitä. Sinne menisin, jos ohjaaja olisi vaikka joku silmäniloa tuottava hemmo.
Minä luulin tänään, että on keskiviikko, mutta Aamulehden toilailut saivat pääni vielä enemmän pyörälle. Big Brotherin seuraaminen ei myöskään tee hyvää, sillä jaksothan tulevat päivän jäljessä, paitsi sunnuntaisin. Ei tässä pysy perässä, ei millään.
Olin kerran uimahallissa, kun siellä oli meneillään vesijumppasessio. Se reunalla rääkynyt ohjaaja oli niin ärsyttävä, että olisin varmaan keskittynyt pää pinnan alla jumppaamiseen, jos olisin jostain syystä päätynyt kyseistä urheilumuotoa harrastamaan.
Kuulemma vesijumppa on raskasta ja eikö sen pidäkin olla. Toisaalta jokainen voi liikkua vedessä omaan tahtiinsa omalla vauhdilla. EI kannata välittää muista. Ei siitä muuten mitään tule.
Itse uiminenkin on erittäin suositeltavaa liikuntaa.
Huomenta. Luin juuri menopaussista, että tänään on perjantai. NO mikä ettei, käyhän se niinkin. Olkaamme siis perjantaitetut.
Kaksiosaiset sukunimet ovat minun mielestäni ihan ok, jos eivät ole liian pitkiä ja nimet edes jollakin tavalla rimmaavat keskenään. Siinä se raja suurin piirtein kulkee. Siis esimerkiksi Möttönen-Adlercreutz ei käy. Ei edes toisinpäin. Nih.
Minä olin aamulla murskaa sekaisemmin, koska muistin ensin, että Valo tulee lauantaisin. Meinäsin jo painua takaisin pehkuun.
Ongelma olikin, olioajatus, siinä, että vaikka kuinka yritti kaikkensa, ei se tuntunut riittävän raskaalta. Ei millään,vesi vaan kantoi liikaa, viivytti liikettä ja hidasti potkua. Muutenkin minusta aerobisen liikunnan vieminen veteen on jotenkin vaan paradoksaalista. Miten se muka voi toimia. Kyllä jumpan pitää piiskata lihakset kipeiksi.
Perstaita looraan. Kolmiosainen nimi KÄYTETTÄVYYSprofessorilla on kuin aitanpolulla peräkärrytraktorilla ulkohuussin ajava emäntä.
Kun kerta meidän nimilaissa on jo monta hankalaa ja epäloogista pykälää, niin eikö sinne soppaa selkeyttämään voisi lisätä vielä sellaisen, että jos henkilön käytössä oleva ristimänimi on kaksiosainen tyyppiä Kaisa-Liisa tai Joona-Petteri, henkilöä kehotettaisiin vakavasti pitäytymään yksiosaisessa sukunimessä.
Tulee mieleen se yksi kollega länsirannikolta, jolla kaksiosaisen etunimen lisäksi on naimisen kautta hankittu kaksiosainen sukunimi, jonka ensimmäinen osa on lisäksi yhdyssana. Syystä tai toisesta häneen viitataan keskustelussa useimmiten työläästi tällä koko viisiosaisella litanialla. Kun ei oikein ole selvää, mistä kohtaa olisi sopivaa lyhentää.
Omakin sukunimiyhdyssana kaikkine kirjaimineen on ihan kyllin pitkä kaikkiin lomakkeisiin, ja aina joutuu vieraassa seurassa sanomaan, että juu, kaikki yhteen vaan, ei viivalla.
Tai jos laitettaisiin suoraan pykälä, että kaksiosaiset pysykööt naimattomina ja jos naivat, niin vain yksiosaisia ja ottakoot niiden nimet. Saadaan tämäkin sillä tavalla jotenkin vanhempien syyksi.
Minä olen täällä ihan joutavana ja tekemistä vailla. Voisin auttaa teitä noissa lakihommissa. Sanokaa vain, mitä haluatte, niin minä säädän. Eikä haittaa, jos lakiehdotukset vahingossa kumoavat toinen toisensa. Läpi menevät silti. Painetaan se toinen sitten vain pienemmällä präntillä. Kun kukaan ei näe lukea, kaikki luulevat, että se on niin kuin pitääkin. Että tältä pohjalta.
No voisit sitten säätää ihan aluksi lain, jossa kaikki herkullinen, voita, kermaa ja rasvoja tihkuva ruoka kuuluu olla laihduttavaa. Samoin valkoiset rapeakuoriset leivät kuuluu olla terveellisiä, samoin viini.
Ai jaa, ettei mitään tekemistä käsitellyn asian kanssa? No sitten on aika lähteä kotio.