Ohutta yläpilveä
Sunnuntai-iltoja ilahduttanut Kaunotar ja nörtti loppuhuipentuu ensi sunnuntaina, kun finaaliin päässeistä kahdesta parista valikoituu se kaunottarin ja nörtein. Alun naureskeleva suhtautumiseni kertoi minun asennoituvan juuri niin rajoittuneesti kuin ohjelman provokatorinen nimikin halusi minun tekevän. Epäilen ovelaksi käänteispsykologiseksi koukuksi. Noin raskaasti sivumerkityksillä ja ennakkoluuloilla lastattua ohjelmanimeä asettuu katsomaan juuri niin tarkoitushakuisen koukutettuna kuin tekijät haluavatkin. Siinä sitä ihminen sitten katsoo ja miettii hiukan ylimielisenä, että myötähävetäkö vai myötäempatisoida, kun juontaja kysyy nörtiltä viimeisessä ratkaisevassa kysymyksessä, että mikä on Suomen suurin luonnonpuisto ja parinsa takahuoneessa puree kynsiään ja huutaa kameralle, että "Tiedä vi**u, se on K-E-S-K-U-S-P-U-I-S-T-O. vi**U, keskuspuisto, tiedä tyhmä!". Nörtti miettii pitkään ja vastaa "Ranua". Ja mikä viehko kuva syntyykään helsinkikäisestä kaunottaresta, jolle suuri ja tuntematon luonto on keskuspuisto. Ja nörtistä, jolle luonnonpuisto on jossain kaukana todellisuudesta, Suomen syrjässä tuntemattomana elelevä Ranua. Se on muuten Kevo.
Yksi pitkän iän salaisuuksista on tutkijoiden mukaan mielen nuorena säilyttämisen taito; ajatella kuin nuori.
Isomummuni lohdutti vanhempiani, kun minä en ollut pullevaposkinen kiharapäinen soma pikkukaunotar vaan heiveröinen luipero pellavatakkupäinen honkkeli, että "Mealla ei tule olemaan maailmassa hätäpäivää. Tämä tyttö saa vielä rikkaan ja kauniin miehen." Minulla on nimittäin käsivarret, joita peittää kauniisti tuulessa kuin vilja pellossa aaltoileva hentoinen mutta pitkä karva, mikä vanhan kansan ennusteissa kertoo varakkaasta tulevaisuudesta. Isomummu piti tietenkin itsestään selvänä, että tyttö voi hankkia rikkautensa vain naimakaupalla. Isomummun ennusteissa tämä tuleva rikas puoliso oli lisäksi kaunis, sillä osasin jo palosammuttimen kokoisena pyöritellä sileitä ja somia pikkupullia. Että tiesikö isomummu? No, ajatelkaa nyt itse: karvakäsinen pullanpyörittäjä! Kyllä ne rikkaudet täytyy varmaan ihan itse lähteä tienaamaan. Mutta entäs ne kauniit miehet? No, isomummu oli jo vanha ja hänellä oli kaihi, ehkä hän ei niitä pullia niin hyvin nähnyt.
Isomummu eli 99-vuotiaaksi rikasta ja onnellista elämää ison talon tyttärenä pienessä torpassaan naituaan komean talottoman puusepän, jolla oli suuri sydän ja sielu. Häneltä olen perinyt käsikarvoitusgeenini, pienen ja sitkeän olemukseni sekä optimistisen asenteeni.
Muistan mummulan radion säätiedotuksia kuunnellessani miettineeni, että maailman laita täytyy olla Utsjoki-Kevolla, jossa aina oli ohutta yläpilveä.
[Korjaus lukijalta: kysyttiinkin suurinta kansallispuistoa, joka on Lemmenjoki. Hyvä, että muistin väärin, muuten en olisi muistanut mummua ja ohutta yläpilveä.]
Jälkipuheet
Ainakin ohjemassa kysymys oli kyllä suurimmasta Kansallispuistosta, joka on siis eri asia kuin luonnonpuisto, ja suurin kansallispuistohan on Lemmenjoki.
No niinpä olikin, muistin väärin. Ilmankos keskuspuisto vaikutti niin luonnottaman hulvattomalta vastukselta Kansallispuistoksi. Helsinkiläinen Keskuspuisto suurin kansallispuisto ;) Onko Helsingissä edes keskuspuistoa?
Mutta mikä suunnaton itsevarmuus kaunottarelta. Asiassa ei ollut epäselvyyttä. Ja mikä palautumisen kyky: ei hävetyksen häivääkään.
No niin, nyt alkoi soida päässä se Mikko Alatalon kappale, jossa lauletaan "sä oot ihan Utsjoki-Kevo".
Sori, ei ollut tarkoitus. Vaihdetaanko levyä?
Unohdin sanoa, että tämä ei ole kokemuksena erityisen negatiivinen, vaan pikemminkin lapsuus-regressiivinen. Mistä pääsemmekin tuohon kirjoittamaasi pitkän iän salaisuuteen. Kaikki liittyy kaikkeen.
Ja minä urlasin väärin. Piti auttaa jukeboksiasi mutta ei sitten tarvinnutkaan.
Kaiken kaikkeen liittymisominaisuus on yksi eniten itse itseni huvittamisessa käyttämistäni keinoista, jolla rakennan esimerkiksi kokonopeasti tylsällä luennolla itselleni keinotodellisuuden. Jotainhan sitä on kehiteltävä ajankulua pitkän vanhuuden varalle.
Kehtaanko tunnustaa, että tykkäsin pienenä kauheasti siitä Utsjoki-Kevo-kappaleesta?
Olen nähnyt Kaunottaresta ja nörtistä aina vain ne tietokilpailuosuudet (kanavanvaihto Robinsonilta Idolsiin tapahtuu silloin), ja ne ovat kyllä kummallista katsottavaa. Lauri Salovaaran jäykkä olemus ja pelottavasti sähisevä Keskuspuiston kaunotar. Huh!
MInulla ei soita jukeboksi Utsjokea vaikka kuinka yritän. Sen sijaan Mikko alkoi laulaa paljon muuta: Anna mulle lovee, Vesilasi, vessanavain, heiniä paali, Rokkilaulaja. Ääh, apua.
Sille pojalle pelottavasti sähisevän kaunottaren vierellä nostin sympatiahattua: siitä pojasta tulee vielä jollekin mukava poikaystävä. Pitkää pinnaa ja huumorintajua löytyi. Niin kuin silloinkin, kun sähiskö ei suostunut kantamaan kanoottia ja poika sanoi rauhallisesti, että kannetaan vaikka viis metriä ja katsellaan taas sitten luontoa.
Sopiikos, että liitän tämän postauksen taannoisen mummomeemin linkkien joukkoon? Mulla on sellainen haave, että joskus saisin aikaan sivupalkkiini ikilinkin mummoolijoihin. Saatta kyllä jäädä haaveeksi kuin valokuvien albumiin laitto!
Minä en sattuneista syistä ole nähnyt mitään nörttejä enkä kaunottaria. Telkkarissa siis. Mutta kaverilta kuulin, että jotakuta kaunotarta oli aikoinaan pyydetty tavaamaan sana, jossa oli y-kirjain. Ihan ei ollut tavaaminen mennyt putkeen, ja kaunotar oli puolustaunut jotenkin niin, että "enhän mä voinu tietää ku en mä mitään yytä oo käyttäny pitkään aikaan". - Ah, ollapa kaunis. Elämä olisi niin paljon helpompaa.
Sopii vallan mainiosti, äitee. Mummot ovatkin liian vähän huomioitu ja hyödynnetty luonnonvara. Jos nyt kehtaa käyttää sellaista riistotermiä mummosta. Sentään vanaha ihiminen. Vähän kunnioitusta, eikö sitä mitään ole opittu elämässä [anteeksi, tulin juuri loistvalta ilmaisutaidon luennolta].
Huomenta |noone|. Ei tarvi olla kaunis, tietysti se helpottaa, mutta nainen on kuitenkin aina nainen. Jos asiat eivät mene putkeen, voi lapsena käyttää "ei saa kiusata pienempiä" -korttia. Teininä taas hormonimyrskyllä voi selittää aika monta tuiskahdusta. Sitten alkaakin jo PMS-selitykset tepsiä, jonka jälkeen kaikki pannaan menopaussin piikkiin. Sen jälkeen ei tarvi mitään puolustuksia, koska vanha nainen on joka tapauksessa melko näkymätön, ei siitä kukaan kuitenkaan välitä. Ja kas, elämä on helppoo....
Menopaussin piikkiin! Kaikki sinne vaan. Kävi miten kävi. Pidetään toi. :}}
Tänne vaan. Mutta vastapalvelukseksi ajattelin vaatia, että tästä lähin kaikkia lastuja, päreitä ja postauksia aletaan kutsua menopausseiksi. Siis tiättekö niiku pausseiksi menoissa. Vai taivutanko rautalankamallin.
Reilukerho päätti.
Tasa-arvon nimissä, saako miehet kutsua niitä nousupausseiksi? Siis niin kuin pausseiksi nousussa? Reilukerhossa kun ollaan. :}}}
Kyä mää melki sanosin, että ne olis tulopausseja miehille.
Tulopaussit viittaa taas sinne sisäpiirivallotukseen ja siihen reilukerho ei veny. Jotain rajaa.
Eikä oo tosi! En ole tiennytkään, että nämä karvaiset käsivarret vielä koituvat rahapussini onneksi. Kiitos Mea, piristävä tieto!
Olla hyvä, kyllä mummu tietää. Vaikka nyt olenkin jo jonkin aikaa odotellut, että minkä kulman takaa se rikas ja kaunis ilmestyy, niin en heitä kirjestä kellariin. Saattaahan se olla se merille hävinnyt kummisetäkin, joka ameriikassa on yllättäen tehnyt omaisuuden ja päättää jättää megaomaisuutensa sille karvakätiselle ruipelolle kummitytölleen.
Mene ja tiedä. Mutta me odotamme. Meidän mummu ei petä.
Yritys on erityisen terhakkaa, tulos lienee voiton puolella. :/
Kiikunkaakun, yritys jatkuu.
Niin.
Mutta eikös se ollut Kotka-Rankki, ohutta yläpilveä?
Rankki on tuttu ja muutama vanha kotkakin, mutta en erota ohutta yläpilveä puolipaksusta ja en tarkkaan tiedä milloin ala- ja keskipilvi muuttuu yläpilveksi?
Vieläköhän pitäisi mennä metronomin koulutukseen?
Tosissaan niin mutta se ei ollut maailman ääri, kun se oli liian lähellä. Tosin rankista tiesin vaan miesten juttuja.
Kai siellä Utsjoellakin oli ohutta yläpilveä. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia tunnistaa ylä- ja alapilviä: metsän takaa erottuvat oli ylä ja pellon päällä ala.
Metronomin tikitys muuten sekin kuuluu mummun muistoihin. Tai siis sen radion ja yläpilvien.
Kun lopetat hössäämisen, hääkellot kumajavat tai taktiikkanasi on väsystystyövoitto, ehkä. :) Hihittelin olematonta partaani ja hieroin pesupalloani, kun lueskelin Anu Saagimin kommenteja suomalaisista naisista. Yhdyn täysin rinnoin, kiukkuisia ovat kuin chilipippuri, ainakin kun pappi on naulannut viimeisen naulan arkkuun. :/
On siinä mulla kanssa yhdenlainen pesupallon hinkkaaja. Chilipippurit muuten ovat elintärkeitä mausteita, ne nostattvat kokonaisharmonisen makusinfonian täyteyteensä ja laukaisevat elämyksen, jossa pesupallot lentelevät.
No nysse laukes! Herramunvereni! :}}
Älä muuta sa. Yhdyn täysin rinnoin.