Tavarataivaan muovikuusien keskellä Pikku-Tiina suunnitteli, että mitähän Turolle lahjaksi antaisi. Pienet hikiset kädet kutovat sitten orassin kaulaliinan, jota Turon ei koskaan nähty pitävän. Mutta ei se mitään, muutama vuosi ja Tiina kutoo jo neljättä pitkää poikaystäväkaulaliinaa ja haaveilee salaa jo vakavammasta suhteesta ja villapaidan kutomisesta Pertsalle. Vaan eipä aikaakaan, kun villapaita on ollut hyljättynä komeron ylähyllyllä jo muutaman vuoden, perhettä on pari muksua ja remonttia kaipaava asunto jossain vaihtobussien päässä siivoamatta ja joulukin taas tulossa ja jokajouluinen riita siitä, kumman vanhempien luokse mennään ensin ja onko nyt pakko ja eikö ne voisi mennä jo vaikka jonnekin etelään ja kerkiä siivotakaan, laatikoita millään ehdi ajatellakaan ja kireys ja kärkkäät sanat täyttävät normiperheen hailakan arjen. Joulupäivän aamuhetken hälinän keskellä ohikiitää Tiinan mielessä haikea muisto siitä, miten ihanaa oli vielä silloin, kun sai rauhassa kutoa kaulaliinaa poikaystävälle ja unelmat odottivat toteutumistaan. Mutta nämä on näitä, ajattelee Tiina ja kietoo ties kuinka monennetta joululahja-aamutakkia tiiviimmin ympärilleen.

Muutaman joulun sinnikkään puhertamisen jälkeen lapset ovat kasvaneet omilleen ja Pertsa ei ole enää koskaan kotona. Elämä piristyisi varmasti, jos saisi remontin, ajattelee raskautettu Tiina ja Pertsa suostuu, koska ajattelee niin helpoimmalla pääsevänsä. Remontti-Turo löytyy keltaisilta sivuilta ja hyvissä ajoin ennen joulua asunto onkin uudessa kuosissa ja Tiina ilmoittaa tylsäksi käyneelle villapaitamiehelleen, että hän haluaa elämältä muutakin kuin näitä iänikuisia perhejouluja ja lähtee Turon kanssa nyt etelään lomalle ja jos Pertsa sillä aikaa viitsisi etsiä itselleen uuden asunnon, sillä he aikovat Turon kanssa asettua jo jouluksi tähän. Ja muistuttaa vielä, että tyhjää sen komeron ylähyllyn niistä kaulaliinoista ja villapaidoista.

Lomalaukkuun hän pakkaa puikot ja oranssia villalankaa: hän haluaa yllättää Turon ihanalla pitkällä kaulahuivilla.