« Hiljaisuus | Pääsivu| Tiistaikappale »

Alkuviikon TOP-kolmonen

3. Koulutustilaisuudet, joiden ohjelma on karsittu kokoon ajatuksella "kunhan tunnit täyttyvät" ja joiden osallistujat ovat paikalla pakosta tai mielialalla "kyllä se työolot voittaa ja saapahan pullapahvit".

3a. Osallistujana istut tylsistyneenä ajatellen kaikkia niitä töitä, jotka odottavat pöydällä ja jotka täytyy tehdä tilaisuuden jälkeen illalla.

3b. Kouluttajana/luennoitsijana näet ensimmäisen minuutin aikana kylmän muurin kohoavan salista ja tiedät, että itsensä läpipiiskaamiseksi täytyy hakea edes yksi innostuneen oloinen kasvo, joka osoittautuu sitten ärsyttäväksi kaikkien alojen asiantuntijaksi, joka koko ajan esittää tyhmiä ja näsäviisaita kysymyksiä, jotka eivät liity puheena olevaaan asiaan mitenkään ja joihin joudut vastaamaan kiltisti loivennellen ja silotellen ja joka vastauksen aloittamaan sanomalla, että "hyvä kysymys" ja vastaat mitä tahansa, vaikutat asiantuntemattomalta.

2. Koulutus- ja luentotilaisuuksien Power Pointit.

2a. Osallistujana pelaat itsesi kanssa pongahdusbingoa, mikä härpäke mistäkin kulmasta lehahtaa näytölle ja hämmästelet samalla, että aukeaako asia jollekin todella niistä pompulalistoista.

2b. Kouluttajana/luennoitsijana kiittelet Power Pointin ja sen lentävät härpäkkeet: mitä enemmän rompetta ruudulle olet keksinyt lennättää, sitä ihastuneempi on tilaisuuden järjestäjä, sillä hän tuntee sinun todella paneutuneen asiaan ja kiittelee vuolaasti. Itse asiahan häntä ei ole koko aikana kiinnostanut.

1. Täyskäsi: tänään 3b ja 2b, huomenna 3a ja 2a ja ääni juuri katoamaisillaan.

Jälkipuheet

2c. Olet ajastanut kaikki kalvot/"hienot" efektit ja puhut niiden tahtiin. Kohtalaisen hauskaa siihen asti kunnes joku päättää kysyä kesken shown jonkin typerän kysymyksen :)

Tuollakin pikku kikalla voi viedä hienosti huomion itse esityksestä jolloin on ihan sama mitä puhut. Kaikki vain keskittyvät sattuuko synkronointi kohdilleen.

Ajastusta en sentään ole kokeillut. Joskus olen kyllä haaveillut, että kerron asian vierestä vaikka, että mummon kissa jäi auton alle viime kesänä ja jatkan taas asiaa. Kukaan ei luultavasti huomaisi mitään.

Tietysti voisin vetää senkin johtopäätöksen, että olen tylsä. Mikä pitää täysin paikkansa. Lisäksi aihe on tylsä. Mutta pääosin syynä on se, että minua aiheineni pyydetään paikalle silloin, kun tarvitaan täyteohjelmaa, tunnit täyteen ja velvollisuus suoritettua. Sitten me leikitään kaikki yhdessä leikkiä, että minä olen opettavinani ja sinä olet kuuntelevinasi.


Mää oon hyvä esittään kaikkien alojen asiantuntijaa. Jos tuun kuunteleen, saanko varmana ne pullapahvit? :}}

Kyllä pullakahvit olikin maukeet: oikein rähmäpäällisiä. Kaikkien alojen asiantuntijana voisitkin sanoa, että mitä tolla TypePadilla tehdään?


Kaikkien alojen asiantuntijana sanoisin, että kyseessä oli suomentajan typo. Siinä piti lukea TypeKey, mutta se onneton tunari pisti siihen TypePad. Nyt sen kuitenkin pitäisi olla oikein. :}

Iltapäivää! On ollut kamalaa olla ilman nettiä, tänään (tasan tarkkaan tunti sitten) alkoi yhteys taas pelittää. Olen pahasti nettiriippuvainen, asteikolla 1-10 ei isointa lukua löydy! Nyt siis toimii ja kommentoinpa tännekin silkasta ilosta :D

3b on jokapäiväinen leipäni. Hyrrät ja härpäkkeet olen poistanut, koska ne rupesivät itseäni pännimään. Nyt vaan puhua paapatan ja painelen seuraavaa slaidia kehiin ennen kuin porukka nukahtaa. Jos laitan porukan töihin, niin saan valtaisan valitusryöpyn niskaani. Siksi olen peittänyt peilin ja rasvannut höyheneni ja odotan lomaa! Toki sitä joskus onnistuu. Niistä täytyy repiä se motivaatio, kiitos ja kannustus.

|noone|, site owner se tässä tunari on. Kyä näin on.

Tuttu tunne Kaktus, siksi yritänkin kerran viikossa vierottaa itseni. Sujuu jo aika hyvin. Viikonloppuisin en koske, joskus ajattelen kyllä.

Penni, eikö vaan ole turhiinnuttava tunne, melkein tekisi mieli sanoa, että menkämmee kaikki koteihimme ja ollaan olevinamme opitut tästäkin. Luin jostain kirjasta Heikki Kinnusen kertovan, miten näyttelijä hakee yleisöstä yhdet vastaanottavaiset kasvot, edes yhdet, jos on huono yleisö ja alkaa hänen kanssaan vuorovaikutukseen, koska ilman vuorovaikutusta ei voi näytellä. Sama asia opettamisen kanssa.

Testaan TypeKeytä, jonka remonttimaisteri, joka sanoo, että minä luovutan liian nopeasti, jonka olisin taas tehnyt ja joka olisi taas kerran osoittautunut turhaksi luovutukseksi, koska nyt tämä toimii. Kokeiltaa tekin. TypeKey tuosta yläpuolelta.


Nyt tämän TypeKeyn pitäisi toimia. Minun pitää aina sanoa "pitäisi", kun en näistä omista tumpeloinneistani voi ikinä mennä takuuseen. Eikä voi kukaan muukaan. Nih. :}}

Sää oot |noone| kuru!


Mää mikään kuru oo. Tumpelo mää oon kun en ikinä mitään heti osaa tehrä oikeen. Aina menee räpeltämiseks. Ugh.

Hirvee sää oot kyä inttään. Mummiälestä on ihan sama, tuleeko valmista räpeltäen vai hienosti fiilaten. Kun kuitenkin tulee. Ni!

Powerit voittaa vain proffatasoinen luennoitsija, joka vieraaseen paikkaan esitelmineen tultuaan alkaa luennon sanoilla: missä on talon tekniikkavastaava.

Minusta rehellinen kalvonies, joka on tussannut sanottavansa viistosti alaspäin laskeviin riveihin ja näyttää niitä paperiarkilla pihdaten rivi kerrallaan, on jo suorastaan kansallisaarre. Katoavaa kansanperinnettä.

Voih. Niin tulee elävästi mieleen muutama viime koulutustilaisuus, joissa on tullut vanhaa kunnon piirtoheitintä ikävä.

Huippu oli viime keväänä, jolloin eräs ohjelmistovalmistaja uuvutti kahden miehen voimin meidät osallistujat suunnilleen 150 pp-dialla, ja edessämme olivat nämä voimapisteellä (valtapisteellä?) tehdyt diat paperille tulostettuna.

Heräsi kysymys, että mikä oli tuon sisälukupäivän tarkoitus? Kahvit ja ruoka olivat kyllä hyviä kummatkin. Niin. Ja toisella voimapistemiehellä oli puhuessaan pahvinen kahvimuki kädessä. Näitä ei kai kuitenkaan saa kyseenalaistaa, joten olkoon tämä vain sivusta ihmetelty sivuhuomautus.

Voimapistemies oli varmaan puhertanut asiansa eteen tuntitolkulla. Rehveli. Ja hukkaan meni, vain muki jäi mieleen.

Minua hirvittää ne fläppitaulutuhlarit, jotka piirtää vihreällä ja punaisella tussilla kaksi ympyrää ja sitten taas käännetään paperia. Kyllä olisi Suomen tarhalapset onnellisia, kun saisivat kaikki fläppitaulupaperit uusiokäyttöön.


Mealla ja mulla on nyt sitten tommoset kulkuset tossa nimen vieressä. Joulukellot. Muillakin olis jos ne käyttäis TypeKeytä. Sitten oltaisiin yhtä suurta tonttulan väkeä täällä kaikki. :}}

Meillepä on joulun henki laskeutunu. Nyvvaa ootellaan, että ensmäiset hokaa, että meille kansa tommottet. Moon muuten huolissani, kun enää mansessae i kulle, että kukaan sanos, että "tommottone".

On mullakin piänet murheet.


Ei ne oo ikinä siä tollai sanonu. Ja mää meinaan tiärän kun oon siä syntyny aikojen alussa. Tai ainaskin melkein ainaskin.

Määhän vaan tulin tänne valmiiseen pöytään, voihan ne olla vaikka teiskolaisia. Tiiä sitten. Mutta jokkut sanoo "tommottone" ja "tämmöttöne". Olisko sitte turkulaisia?

Ehdotan täten entisten kehittämieni uusiosanojen lisäksi seuraavaa:

Nimittäkäämme läppärin ja dataprojektorin ryydittämää heikkotasoista (ei ne kaikki sellaisia ole) koulutus- tai infotilaisuutta nimellä

VOIMAPISTEKIDUTUS

Sitähän voi toki olla eri asteista, riippuen laatijan innosta käyttää mikkisoftan loistavia tehosteita.

Lähes ammattimaisena osallistujana(ja luennoitisijana) luennoille ja kaiken maailman palavereihin olen sitä mieltä että luento ei toimi, jos asia...

a) menee ohi
b) menee yli
c) ei kiinnosta pätkääkään

tahi...

d) asiaa ei ole lainkaan

taikka...
e) luennoitsija on tylsä
f) olisi parempaakin tekemistä
g) kahvi on pahaa
h) samasta asiasta on jo pidetty n tilaisuutta

Itse olen havainnut itsessäni olevat ns. killer-efektit
c, d, f, h

näistä d ja h ovat pahimmat.

Voimapistekidutuskoulutus voisi vetää runsaasti sarasvuonsa jo sisäistäneitä opiskelijoita: "Löydä oma voimapisteesi ja hio sen kiduttavuus huippuunsa."

Mutta jos luennoitsija ei ole vaan loistava, niin millään ei ole mitään väliä. Ihan sama vaikka se puhuisi neljä tuntia aidanseipäiden orastavasta sukupuuttokuolemasta ja sen suhteesta tomaatin hinnan nousuun, sitä kuuntelisi herkeämättä pahaa kahvia onnellisena siemaillen, jotta jaksaa seuraavt neljä tuntia.

Valitettavan harvoin niitä vaan tapaa.

"huokaus"...niin se taitaa vaan olla, että jos jengi torkkuu, vika useimmiten kait on voimapiste-esityksen ja projektorin välissä. Aina kun opiskelijat ylistävät jotakin kouluttajaa, varsinkin jos se on kolleega, niin tuntee piston siellä jossain, että mikä vika minussa on? Hui-hai. Pitäisi oppia keskittymään niihin kiinostuneisiin, eikä ottaa itseensä jurottajista. Mutta kun on miellyttäjän luonne, niin eihän siitä kärsi kukaan muu kuin itse. Joskus tekisi mieli nakkeja pakkaamaan. Ei tarttis suunnitella, eikä ottaa vastuuta muusta kuin että nakit menee oikein päin
laatikkoon.
Mutta kunhan kevät taas joskus saa, niin eiköhän mielikin piristy. Usein huomaa vain valittavansa, mutta sellaisiahan me immeiset olemme.

Valonälkäinen.

Olen muutaman kerran osunut todella hyvien luennoitsijoiden vaikutuspiiriin ja onhan se tosiaan nautinto. Yhteistä heille on suuri, koko salin ottava persoona, oman asiansa tunteminen ja esityksen oivallinen rytmittäminen, elävyys, kontakti. He ottavat koko salin haltuunsa ja koska kaikki eivät mitenkään voi olla joko kiinnostuneita tai halukkaita, se jippo täytyy piillä esiintyjässä itsessään, ei asiassa.

Hyvältä luennolta lähtee virkistyneenä, tosin itse asia saattaa jäädä niin persoonan alle, että seuraavana päivänä muistaa vain ilmeitä ja ääniä ja tunnelmia. Eli onko hyvä luennoitsija sittenkin jotain vähemmän persoonallisen valloittavaa. Vähän niin kuin hyvä mainos on niin hyvä, että itse tuote jää painumatta mieleen.

"...koko ajan esittää tyhmiä ja näsäviisaita kysymyksiä, jotka eivät liity puheena olevaaan asiaan mitenkään ja joihin joudut vastaamaan kiltisti loivennellen ja silotellen..."

Olen huomannut, että tällaisille yleisöläisille ei pidä olla kiltti ja loiventava, vaan vastata takaisin samalla mitalla, eli näsäviisaasti ja kärkevästi. Sillä tavalla heidät saa tajuamaan oman tyylinsä ärsyttävyyden, ja kas kummaa, johan alkaa tyyli muuttua.

Puhumattakaan siitä, miten ilmapiiri sähköistyy kun luennoitsija ja näsäviisastelija alkavat pelata verbaalista pingistä.

Kerran olen onnistunut suivaantumaan sen verran, että sain kalpani osumaan oikeaan pisteeseen. Ah, mikä tyydytyksen tunne. Onnistunut luento ei tyydyttänyt lähellekään niin paljon kuin sen yhden ammattinillittäjän taltuttaminen. Kiltti ihminen minussa vain estää moisen liian usein. Ja tietty myös se, että tilanne hämää sen verran, ettei edes pysty.


Hyvä luennoitsija pystyy. Sitäkin kamppailua on hieno seurata.

Minä yritän aina olla luennoitsijana vain vaikea ja hankala. Jos kukaan ja mikään saa siitä irti mitään, se on heille voittajan merkki. Ihmettelen aina tentissä, kuinka hyvin he osaavat kaikki ne epäselvät asiat sanoa niin selvästi ja yksinkertaisesti. Ja kuinka paljon muistavat yksityiskohtia. Täytän siis heidän kuppiaan ja tilaa näyttää jäävän. Parempi niin päin. Ei mene pöytäliina sotkuiseksi ennen pullaa ja kahvia.

Yksityiskohtia jää mieleen just tommosista, kun ei ymmärrä oikein muuta kuin palan sieltä, toisen täältä. Jos sä oot oikein hankala, niin ne kynät savuten kirjaa kaiken ylös ja lukee niitä käsittämättömiä irrallisia yksityiskohtia yökaudet, jotta sais sulta rispektiä ja paijausta.

Luennoitsijoista on jäänyt mieleen vain Antti Eskola ja se, että näin sen kerran Tammerin yökerhossa.

Minulle on sanottu vain kerran että muistutan Antti Eskolaa. Lissabonissa kylpyammeessa.

Totuus on joskus karua ihmeellisempi.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa